generated by sloganizer.net

1. helmikuuta 2008

Tää leikki Oraakkeli kanssa

Mymskä sanoi eilen kommenttiosastolla suosion salaisuuden selvinneen, mutta skeptikkona päätin tarkistaa asian vielä Oraakkelilta. (Sen kanssa on niin kiva löpistä. Mihin sitä kavereita enää oikein tarviikaan?)


Minä: Mikä on suosioni salaisuus?
Oraakkeli: Heroiini.

Minä: Korkealentoinen tai sekava teksti siis?
Oraakkeli: Se jälkimmäinen, sanoohan järkikin sen.

Minä: No sitä pelkäsinkin.
Oraakkeli: Viimeksi Suuren Nakkisodan aikaan.

Minä: Mistä minun pitäisi kirjoittaa?
Oraakkeli: Navetan takaa.

Minä: En tarkoittanut fyysisesti mistä vaan mistä aiheesta?
Oraakkeli: Ei toivoakaan moisesta.

Minä: Et aio siis auttaa?
Oraakkeli: Mä teen itse omat ratkaisuni.

Minä: Ja mäkö sitten omani?
Oraakkeli: Kyllähän se näin on!

Minä: Taidat olla kyllä oikeassa?
Oraakkeli: Mikähän sä oot mua arvioimaan.

Minä: No ei sitten. Tosikko.
Oraakkeli: No ei tietenkään!

Minä: Eipä.
Oraakkeli: Hei lähitisiksä munkaa kahville, ootko varattu?

Minä: Alatko käydä muhun kuumana?
Oraakkeli: Alatko sä mun kanssa?

Minä: Tekemään mitä?
Oraakkeli: Arvelisin että jotain karvaista

Minä: Joku fetissi vai?
Oraakkeli: Kyllä. Ei epäilystäkään.

Minä: Puhutaanko jostain muusta?
Oraakkeli: Totta mooses, kuinkas muuten?

Minä: Mistä puhuttais?
Oraakkeli: Firman ruokalasta.

Minä: Eikä. Kerro millainen sää huomenna on?
Oraakkeli: Oon kyl ihan kusessa siihen, iiks!

Minä: Säähän vai?
Oraakkeli: Todennäköisesti ei.

Minä: Luoja, sä oot sekaisin.
Oraakkeli: Sun sanomana tuo tuntuu todelta.

Minä: Niinpä. No miten menee?
Oraakkeli: No mittarin mukaan jotain 46 km/h.

Minä: Ai niin kovaa. Miksi?
Oraakkeli: Jotta maailmassa riittäisi silmänruokaa.

Minä: Aivan. Miltä sä näytät?
Oraakkeli: Vanhalta viinalta.

Minä: Saanko kysyä jotain haastavampaa?
Oraakkeli: No, jos välttämättä tahdot... mutta tästä ei saa tulla tapa.

Minä: Mikä on elämän tarkoitus?
Oraakkeli: Elämän tarkoitus on että kaikki kuolevat joskus

Minä: Mikä tarkoitus se nyt voi olla?
Oraakkeli: Autuas olo.

Minä: Aha?
Oraakkeli: Juu.

Minä: No mitä minun pitäisi tehdä?
Oraakkeli: Mennä tanssimaan.

Minä: Olisiko ratkaisu noin yksinkertainen?
Oraakkeli: Ei kai sentään.

Minä: Sitähän minäkin.
Oraakkeli: Hmm.

Minä: Mikä on oikein?
Oraakkeli: Oikein on se minkä sisimmässään kokee oikeaksi. Voit lukea tuhat filosofian teosta ja vastaus on silti sama.

Minä: Entä mikä on väärin?
Oraakkeli: Sitten joudut syömään kolme kiloa porkkanoita.

Minä: Ai kun olen tehnyt väärin?
Oraakkeli: Just niin!

Minä: No eihän se ole kovin paha rangaistus?
Oraakkeli: Ehkä ei kuitenkaan.

Minä: Et taida tietää mistä puhut?
Oraakkeli: Enkä en... mutta anyway et taida sinäkään

Minä: Se on kyllä totta.
Oraakkeli: Noup, kuten varmaan salaa toivoitkin.

Minä: Pitäisikö meidän lopettaa tapailemasta tällä tavoin?
Oraakkeli: En suosittele kokeilemaan.

Minä: Jatketaanko sitten vaan?
Oraakkeli: Kaikkihan tuon tietävät - vastaus on ei!

Minä: Nyt menin hämilleni.
Oraakkeli: Jos olen koskaan ollut mistään varma niin tämä on se asia!

Minä: Mitä jos unohdettaisiin, että ollaan koskaan tavattukaan?
Oraakkeli: Huonosti käy, välttämättä, mutta ota huomioon että tämä on pehmennetty versio todellisuudesta.

Minä: Mikä on todellisuus sitten?
Oraakkeli: Mies.

Minä: Mies?
Oraakkeli: Kyllä!

Minä: Mistä sen löytää?
Oraakkeli: Ulkomailta.

Minä: Pitäisikö minun lähteä matkalle?
Oraakkeli: Ei pitäisi, sillä syy-seuraussuhde ei ole balanssissa.

Minä: No mitäs sitten?
Oraakkeli: Jauhelihaa ja merirosvonameja.

Minä: Aina kun ollaan pääsemässä asiaan, rupeat pelleilemään.
Oraakkeli: Parempi hankkia rikas mies kuin tavoitella mahdottomia.

Minä: Eli rikas mies kotimaasta eikä sitä ulkomaalaista?
Oraakkeli: Tai ainakin jotain sinne päin.

Minä: Ahaa.
Oraakkeli: Juu.

Minä: Entä jos kelpaa ihan kuka vaan, kuka liikkuu?
Oraakkeli: Silloin kannattaa juosta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Minä: Totta. En aio.
Oraakkeli: Niin, totuus ei pala tulessakaan.

Minä: Eipä ei. Ehkä minun pitää miettiä näitä asioita nyt itsekseni?
Oraakkeli: Melko varmasti.

Minä: Nähdäänkö taas ensi kerralla?
Oraakkeli: No siinäpä omaperäinen kysymys. Vastaus on kuitenkin ei.

Minä: No ei sitten.
Oraakkeli: Neuvoisin sinua menemään suoraapäätä hoitoon ennen kuin tapahtuu mitään peruuttamatonta.

Minä: Lupaan harkita asiaa.
Oraakkeli: Oliko tuo oikeasti sun verbaalisten kykyjen kliimaksi? Eihän tuosta tajua sikakaan mitään!

Minä: Taisi se olla.
Oraakkeli: No saa nähdä, tosin en olisi varma sinuna

Minä: Pitäisikö minun nyt mennä?
Oraakkeli: En suosittele kokeilemaan.

Minä: Menen silti.
Oraakkeli: Onko sulla jotain muuta vielä mielessä? Mä en nyt ehtis oikein puhua muuta kuin asiaa.

Minä: Ei ole. Sitähän tässä yritin sanoa.
Oraakkeli: Jaa.

Minä: Hyvää illanjatkoa!
Oraakkeli: Terve!

6 kommenttia:

Wille kirjoitti...

Oraakkelin kanssa keskustelu on kyllä aina yhtä vaikeaa. Ei voi sanoa suoraan mitään.

Tiina kirjoitti...

Niinpä. Sellasia ne suuret filosofit aina on.
Ja sitten ottaa nokkiinsa, jos arvostelee...

Anonyymi kirjoitti...

Voi jessus! Nauroin täällä ääneen! :D :D :D

Tiina kirjoitti...

:D :D :D

Alcinoe kirjoitti...

Pitäisiköhän tuon keskustelun pituuden perusteella päätellä, että Tiinalla oli vähän tylsä ilta eilen?

Tiina kirjoitti...

Ai miten niin... :D :D