***
I kaiveli kalsareitaan ja löysi sieltä pitkän, noin kolmemetrisen teleskooppivarrella varusteltun peilin. Hän otti peilin esiin, venytti sen täyteen mittaansa ja työnsi ulos kaltereiden välistä. Välillä hän höristi suuria korviaan kuullakseen paremmin. Tip. Tip. Tip. I liikutteli peiliä ja tähyili. Lopulta hän näki erään sellin perältä punaista välkettä. Hän laittoi zoomin päälle teleskooppipeilissään, jotta näkisi paremmin ja samaan aikaan kävi tätä omituista vuoropuhelua äänen lähteen kanssa. Tip. Tap. Tip. Tap. Tipe tipe. Ja niin edelleen. Kun I tajusi mitä hän peilinsä kautta näki, hän hypähti jälleen hieman: "Petteri!!! Sinäkö se siellä?" "No mutta I, kuomaseni", Petteri vastasi, "minähän se täällä!" "Miten sinä tänne olet joutunut?" I kyseli. Petteri selitti poliisien korjanneen hänet talteen punaisen kuonon vuoksi. Olivat luulleet Petterin olleen aivan humalassa, vaikka hän oli vain pysähtynyt putsaamaan sorkkiaan erääseen porttikonkiin. "Mutta entäpä sinä I, miten sinä tänne jouduit?" uteli Petteri. "Nooh... Minä tuota..." I mutisi, "kiivastuin hiukan..." "No niinpä tietysti". I kertoi Petterille olevansa Joulukollin asialla ja etsivänsä joulumieltä. Petteri lupasi auttaa I:tä joulumielen löytämisessä, mutta ensin heidän täytyisi päästä ulos putkasta. Kun vain olisi joku keino...
***
1 kommentti:
Voi ei, tätä menoa koko jouluporukka löytyy vankilasta :O
Lähetä kommentti