***
I jatkoi leijumista Metsollaan siellä, missä ennen oli Tampereen keskusta. Hän siirtyi pääleijuntaväylää kohti itää ja lähestyi suurta toria. Torilla oli joulumarkkinat menossa parhaimmillaan. Sieltä, I ajatteli, jos mistä, hän pohdiskeli, saattaa löytyä joulumieli. Hän laskeutui hieman alemmas, mutta totesi paikan olevan aivan liian ahdas Metson parkkeeraamiseen. Niinpä hän päätti vain heittää tikapuut alas ja jalkautua kansan pariin. Torilla näytti olevan myynnissä erityisen paljon silakoita, tonnikalaa, mitä erilaisempia kiipeilypuita ja rapsutuspalveluita. Eräässä torin kulmauksessa oli koju, josta kuului jouluista musiikkia. Kojun yllä oli kyltti, jossa kerrottiin tarjolla olevan glögiä, lämmintä nisua sekä joulumieltä. I järkyttyi. Joulumieltä! Myynnissä! Ei, voi hyvät katit sentään, ei! I näki jo silmissään kauhukuvia siitä, kuinka joulumieli oltaisiin pilkottu palasiksi, uppopaistettu ja kuorrutettu sen jälkeen sokerilla. Näinkö tämä tarina päättyisi? Tämäkö olisi nyt joulumielen kohtalo?! I ei saattanut uskoa tätä todeksi rynniessään eteenpäin ja tuuppiessaan itsellään tietä markkinoiden tungoksessa.
***
4 kommenttia:
Noi kääröllä olevat kisut vaan on NIIN söpöjä!
voi miten söötti hän on, muistuttaa mein kissaeläkeläistä (19 vee)!
Ilkka, eikös vaan olekin. :)
Tiiuli, tuo kuvan tapaus on valitettavasti siirtynyt jo ajasta ikuisuuteen. Niin söötti.
Sulla onkin oikein vanhus jo. :)
Vanhus ja kovin kova syömään näin talvea vasten, hänestä tuli myös vanhana äänekäs, on kuin koira vaatiessaan ja kerjätessään ruokaa :) Eilen viimeeks otettiin kunnon matsi (nyrkkitappelu) vanhan rouvan kanssa, joten iästä huolimatta ruutia löytyy =)
Lähetä kommentti