***
Seuraavana aamuna I ja Petteri päästettiin ulos putkasta, koska rikkeet olivat kovin vähäiset. Etenkin Petterillä, joka oli syyllistynyt ainoastaan punakuonoisuuteen. I sen sijaan sai kehoituksen tulla myöhemmin kuultavaksi sen ikävän välikohtauksen vuoksi, joka torilla edellisenä päivänä tapahtui. Sitä ennen I:llä oli kuitenkin vielä tärkeä tehtävä: Joulumieli olisi löydyttävä. Jouluun olisi enää alle kaksi viikkoa ja kaikki olisi peruttava, ellei joulumieli löytyisi. I ja Petteri lähtivät taittamaan matkaa jalan kohti toria, jonne I oli Metson pysäköinyt edellisenä päivänä. Petteri oli kuitenkin jonkin sortin julkkis, olihan hänestä tehty maailman laajuinen hittikappalekin aikoinaan, joten he joutuivat pysähtymään monesti kun pikkutytöt tulivat pyytämään Petteriltä nimmaria. Sorkalla tosin on vaikea kirjoittaa nimeään, mutta Petteri puraisi hampaan jälkensä tyttöjen paperilappusiin.
***
Vihdoin I ja Petteri pääsivät torille, ja siellähän metso vieläkin oli niillä sijoillaan, minne I sen oli jättänytkin. Mutta mitä! Metsoon oli asetettu lentolukko sekä sen tuulilasiin tällätty parkkisakko! Kas kun torilla ei saanut pysäköidä autoja kuin tunnin kerrallaan ja isoja lentoaluksia vain kaksi tuntia. Kevyt puna alkoi taas kohota I:n kasvoille, mutta Petteri muistutti, ettei kannattaisi hyökätä kenenkään kurkkuun toista kertaa vuorokauden sisällä. I kihisi, mutta hillitsi itsensä. Miksi, oi miksi tämä kaikki tapahtui juuri hänelle? Ja juuri nyt, kun olisi kiire sekä tärkeä tehtävä toimitettavanaan?! Ja miten ihmeessä parkkipirkko oli pystynyt kiipeämään useamman metrin korkeuteen laittaakseen sakkolapun Metson ikkunalle?!!? Mikä nyt eteen, pohtivat nuo kaverukset, joista toinen oli tonttu vihreissä trikoissaan ja toinen poro, jonka nenä loisti punaista valoa.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti