16. joulukuuta 2008

You can tell me I'm wrong but your record's broken

Kävin tuossa maanantaina lääkärissä tämän yskän vuoksi. Otettiin verikokeita ja kuunneltiin keuhkoja, mutta ei tästä nyt mitään normaalia yskää kummempaa kai tullut. Sain kuitenkin yskän pitkän keston takia antibioottikuurin (ja vatsa tykkää) sekä yskänlääkettä, jonka tarkoitus on "hillitä yskää". En kyllä ole huomannut minkäänlaista hillintää yskässäni sen jälkeen kun aloin sitä järkyttävän pahaa litkua nieleskellä. Oikeastaan päinvastoin. Ennen tuota lääkettä se tuntui jopa "lohkeavan" jollain tapaa, mutta nyt se sitten on vain tuollaista kuivaa kääh kääh -yskää. Mutta katsotaan nyt, jospa tuo antibiootti edes tekisi tehtävänsä.

Olen ollut tänään jotenkin lievästi ärsyyntyny itseeni ja ahdistunut tilanteesta, johon olen itseni laittanut. Pyysin naamakirjassa yhtä ihmistä kaverikseni (kyseessä ei siis ole kukaan blogeista tuttu ihminen, toim.huom.). Eihän siinä nyt varsinaisesti ollut mitään kummallista, koska olen viettänyt viime viikkoina kyseisen henkilön kanssa enemmän aikaa kuin oikeiden kavereideni kanssa yhteensä. Laitoin lyhykäisen viestin siinä samalla, mutta tyyppi ei vastannut siihen mitään ikinä, vaikka hyväksyikin kaveripyynnön. Ei siinäkään vielä mitään, koska en kysynyt mitään enkä oikeastaan odottanutkaan vastausta. Mutta itselleni tyypilliseen tapaan rupesin sitten ilmeisesti kelailemaan liikoja ja mietin, että mitähän tämä tyyppi tästä nyt ajatteli, ja ei kai se nyt kuvittele mitään kummallisuuksia (että olisin niinku ihan in lööv tai jotain) jne. No tästä sitten ilmeisesti suora seuraus oli se, että tänään kanssakäymiseni kyseisen tyypin kanssa oli niin kiusaantunutta kuin olla saattoi. En tosiaan tiedä onko se molemminpuoleista kiusaantuneisuutta vai vain minun korvieni välissä, mutta ärsyttää ihan sikana. En todellakaan halunnut tilanteen muuttuvan kivan tyypin kanssa tämmöiseksi. Ajattelin nyt kuitenkin, että jos fiilikset on huomenna samanlaiset, niin kysyn ihan suoraan onko kaikki ok. Ja mainitsen, että en tosiaan oikeasti ole mikään hullu stalkkeri tai muutakaan, vaan ihan vaan minä.

Toinen asia mikä hiukan ärsyttää, vaikka oikeasti kuitenkin vaan huvittaa. Olen huomannut itsestäni pulppuavan jotain ärsyttävää kanaemomaisuutta, kun teen töitä kolmen hiukan päälle 20-veen tyypin kanssa. Todella ärsyttävää (teoriassa siis), että jatkuvasti huolehdin näiden tyyppien jutuista, että oletteko muistaneet ja muistittehan nyt varmasti ja blii blää blöö. Siis mitä hittoa?! Jos olisin miespuoleinen henkilö, niin minua ei pätkääkään varmasti kiinnostaisi saako työkaverini palkkansa ajoissa ja onko hän merkannut tuntinsa, kas kun en vielä laita illalla viestiä, että muistakaa mennä ajoissa nukkumaan...

Ei hyvin mee mullakaan.

13 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

Oi, sulla on kuvassa the Flu!

Se on karmeeta, jos joku kuvittelee, että olet siihen ihastunut ja käyttäytyy sit kummasti, mutta sitä ei sitten pysty oikein mitenkään korjaamaan millään. Jospa se ei kuitenkaan kuvittelisi niin. Sormet ristiin!

Tiina kirjoitti...

Joo, oi. :)

Se on kyllä ärsyä, mutta voi olla että kuvittelen vaan.
Kyseinen henkilö on kyllä kovin kaunis nuori mies, joten katseleehan sitä ihan ilokseen. ;)

Kris Kringle kirjoitti...

Nyt sä Tiina kuule esineellistät!

Tiina kirjoitti...

Oon kyl tosi pahoillani! :D

Ilkka kirjoitti...

Siis tässähän ei Tiina auta muu kuin että sun pitää ryhtyä olemaan "in lööv". Muutoin ei tuo naamakirjadilemma ratkea.

Anonyymi kirjoitti...

No mitäs moisista turhaan stressaamaan? Jos se kuvittelee, että sä olet ihan in lööv, niin anna kuvitella.
Turha kaikkea on aina alkaa selvittelemään. Sitäpaitsi ei kai kukaan nyt ketään pidä stalkkerina siksi, että se pyytää kaveriksi naamakirjassa.

Oot vaan Tiina ihan oma itses, niin ei susta voi olla tykkäämättä :)

Terkuin
Eugenia

Tiina kirjoitti...

Ilkka, nope. Ei tässä tapauksessa. En rupee. :D

Eugenia, no joo, eihän pitäiskään stressata, mutta kun noita rattaita korvien välissä on niin vaikea pysäyttää.
Stalkkerointi lähinnä tuli siitä, kun en virallisesti tiennyt tyypin sukunimeä, joten se kaverikutsu tuli varmaan vähän yllärinä ja pyytämättä.
Mutta tähän stalkkerointiin oli hyvä syykin, jonka jopa selitin, joten... Niin.

sirtsu kirjoitti...

Voi itku. (Oikeesti mua rupes ihan naurattamaan... mä niinku nauran kai aina väärissä paikoissa. Tai ainakin väärään aikaan.)

Asioilla on tapana järjestyä. Usko mua.

Tiina kirjoitti...

No hei, ei toi nyt ollu niin vakavaa. Naura ihan vaapasti. :D

Tänään oli muuten huomattavasti parempi päivä. Lukeekohan se tätä blogia?

gata kirjoitti...

Toi naamakirja on kyllä ihme paikka. Mullakin just tapahtu typerä naamakirjakaveripyyntömoka ja olin ihan korvat ja naama punaisina täällä. Hävettää, vaikka juttu oli ihan väärinkäsitys. Okei, mä selitän:

Siis, yksi miekkonen kysyi multa, että oletko naamakirjassa (ihku miekkonen, mutta ei meillä sen enempää mitään sutinaa siis ole) ja mä vastasin, että joo olen. No sitten kysyin siltä, että mikä sun sukunimi on (tää tapahtu siis mesessä tämä keskustelu), ja se antoi mulle jonkun ihmeen arvoituksen, jonka vastaus oli sen sukunimi. Mä sitten supernohevana ratkoin sen ja etsin sitten siinä samalla, kun pälistiin siinä mesessä, sen miekkosen naamakirjasta ja muitta mutkitta napsautin kaveriksi. En sitä sen enempää ajatellut. Tämä miekkonenpa meni ihan puihin ja alkoi sokeltaa, että kun ei hän ota kaveriksi, kun sellaisia, jotka OIKEASTI tuntee hyvin ja että ööääähööö. JA MUA HÄVETTI. Aloin siinä sitten kaiken kukkuraksi selitellä, että ymmärsin hänet väärin ja en ole mikään stalker, joka vain pahensi tilannetta. Kun siis ihan oikeasti ymmärsin, että se kysyi sitä naamakirjajuttua juuri sen vuoksi, että halusi mut kaveriksi. Me kyllä juteltiin siinä mesessä vielä hyvä tovi tuon episodinkin jälkeen, mutta sen koommin en sen miekkosen kanssa ole puhunut. En ole ihan varma johtuuko se nyt tuosta kämmistä vai mistä...

Tarinan opetus: kyllä sydikset osaa! :D

Tiina kirjoitti...

No että silleen. :D
Mutta kyllä mäkin olisin olettanut, että tyyppi kysyisi sitä nimenomaan juuri sen vuoksi, että haluaa kaveriutua. Ihme sälli...

Hassu sattuma muuten, tänään juuri tuossa aikaisemmin mietin, että oletkohan sä facebookissa. :D

gata kirjoitti...

Muutkin, joille ton tarinan olen vuodattanut, ovat ymmärtäneet sen samalla tavalla, kun mä. Se on hiukka lohduttanut mua, mutta kyl mua silti edelleen nolottaa... :D

Buukissahan mä, ja ilmeisesti sä myös! ;)

Junior Jones kirjoitti...

Tota feisbuukflunssaa on liikkeellä... Mulla on kaiken aikaa sellainen olo, että mitähän toi ja toi ja toi nyt aattelee, jos mä laitan sille jonkun meseviestin, ja onko se ihan ok vai tuppaudunko mä vai mitä. Vaikea väline.