***
Petteri ihmetteli mistä oli kyse, kun I palasi tuolilleen istumaan. I selitti, että tilausnumero puuttuu ja täytyy taas odotella. Petterin mielestä tässä olisi ollut nyt protestin sekä äläkän nostamisen paikka, mutta I kertoi jonkun hänen sisällään sanovan, että nyt kannattaa odotella ihan rauhassa vaan. "Mikä?" kysyi Petteri. "Mitä mikä?" kysyi I. "Niin että mikä siellä sinun sisälläsi puhuu?" Petteri toisti. "Tuota... En minä vaan tiedä," vastasi I, "eikös se ole joku järjen ääni tai jotain semmoista." "Sinulla? Järjen ääni?" toisti Petteri hyvin hitaasti ja selkeästi artikuloiden, jonka jälkeen hän puhkesi omaan hirnuvaan nauruunsa useammaksi minuutiksi. I näytti hiukan loukkaantuneelta, ikään kuin häntä muka oltaisiin tarpeettomasti solvattu. Petteri nyppäsi tonttulakin pois I:n päästä ja sieltä alta paljastui hiiri, joka lehahti aivan punaiseksi tultuaan paljastetuksi. "No arvasinhan minä, ettei sinulla mitään järjen ääntä ole. Sehän on Vertti!" Petteri hohotti. Vertti oli Joulukollin pajan päähiiri ja ensimmäinen neuvonantaja. Vertti selitti, että hänen oli pakko lähteä I:n mukaan, koska... no, tiedättehän te. I oli niin kiivas ja äkkipikainen.
***
2 kommenttia:
Vai Vertti-hiiri se siellä tonttulakin alla supsutti, hauskaa:)
Vertillä oli suojelusenkelin rooli I:tä varten... Ei tosin pelastanut I:tä joutumasta putkaan ;D
Lähetä kommentti