Pahaa hulluutta

Kävin tänään "jouluostoksilla", mutta yhtä ainoata joululahjaa ei kyllä mukaani tarttunut. Pakkaustarvikkeita ja joulukortteja kyllä. On tämäkin ihme bisnes tämä joulu. Rahat ja hermot menevät, mutta mitään näkyvää ei silti saa aikaan. Pitäisi varmaan ruveta erakoksi ja katkaista välit kaikkiin ihmisiin, niin ei tarvisi tätäkään vaivaa nähdä joka vuosi. Ihan oikeasti kyllä tykkään lähetellä joulukortteja ja antaa lahjoja, mutta joskus kaikki vaan tuntuu kovin tuskaiselta. Esimerkiksi mitä ihmettä voin antaa joululahjaksi vanhemmilleni? He eivät halua mitään, eivätkä tarvitse mitään ja heillä on jo kaikkea, mitä tarvitsevatkin.

Ärsyttää se, että huomenna on tentti, enkä jaksa lukea. Ei kiinnosta enää tässä vaiheessa vuotta. Yksi tehtävä pitäisi myös saattaa loppuun, mutta sekään ei kiinnosta. En vaan jaksa. Ärsyttää myös se, että viikonlopusta lähtien olen ollut semikipeä. Siis ei kunnon flunssaa eikä mitään, mutta aivastuttaa, nenä vuotaa ja kurkku on kuin saharan autiomaa. En osaa näköjään enää edes sairastaa oikein.

Jos jotain positiivista nyt oikein kovasti koetan etsiä, niin aion vihdoin tehdä jotain tälle reuhkalle, jota myös hiuksikseni kutsutaan. Viikonloppuna tuohon pöytäni kulmalle ilmestyi mystisesti ylimääräinen 50 euron seteli, jonka päätin toimittaa eteenpäin kampaajalleni. Tartuin tänään siis vihdoin puhelimeen ja varasin ajan saksittavaksi. Siitähän on siis 1,5 vuotta, kun tätä pehkoa on viimeksi saksilla kosketettu. (Korostan yhä kuitenkin, että hiukseni ovat oikein hyvä kuntoiset tästä seikasta huolimatta. Tämä on ikään kuin kunnia-asia.) No, maanantaina kuulette sitten lopputuloksesta.

Ja sitten vielä joulukalenterin 12. luukku. Puolivälissä ollaan!

(YouTube)