Jäin tuossa aiemmin tänään miettimään tätä blogistaniaa ja bloggaajia ja tätä koko systeemiä. Huomasin, että täällä on ihan samanlaiset sosiaaliset kuviot kuin elävässä elämässä, kuten vaikka jossain yläasteella. Täällä on ne coolit tyypit, ne vähän sellaiset kovikset, joiden kavereita on siistiä olla ja joiden piireihin ei oikein tavikset uskalla tunkeutuakaan. Sitten on ne muuten vaan sosiaaliset tyypit, joilla on paljon kavereita, vaikka eivät olekaan ihan niin cooleja. Sitten on tällaisia taviksia, kuten minä, jotka ovat ihan kivoja, kun niihin tutustuu tarkemmin, mutta joiden kanssa hengailu ei mitenkään nosta sosiaalista statusta mihinkään. On myös niitä kovaäänisiä tyyppejä, jotka loppupeleissä ovat tosi rasittavia ja ärsyttäviä, mutta ei niiden mieltä tahdo pahoittaa kertomalla asiasta heille. Sitten on niitä omituisia tyyppejä, joiden menoa tarkkaillaan, mutta joille selän takana vähän tirskutaan ja pyöritellään silmiä. Sitten on myös niitä harrastuksiinsa hurahtaneita, jotka höpöttävät vain siitä yhdestä aiheesta ja kaveeraavat vain niistä kiinnostuneiden tyyppien kanssa, ja vaikka keitä.
Joo. Ei tässä jutussa varsinaisesti mitään pointtia ollut. Kunhan vaan kelasin tämmöisiä, varmaan taas hampaita pestessäni. Eikä ollut muutakaan sanottavaa tänään. Älkää suotta ruvetko miettimään mihin lokeroon itse kuulutte, en ole miettinyt tätä niin pitkälle.
Niin, tänään on muuten se karkauspäivä, kun naisten pitäisi nyt hurjana kosia. Minä en ole kosinut ketään, kun en niin noista hameista välitä. Onkohan joku oikeasti kosinut jotakuta?
Ps. En jaksa oikolukea tätä tekstiä. Huomautelkaa ihmeessä, jos löytyy painovihreitä, niin korjailen sitä mukaan.
19 kommenttia:
Ja sitten on niitä, jotka vain höpöttävät ja höpöttävät... :D
Olis ollut kauhean mukava (ihan vaan kokeilumielellä) kosaista jotain salskeaa ja mukavaa poikaa tänään, mutten ole nähnyt yhtään. Harmi.
Radiossa aamulla joku nainen kosi kihlattuaan ihan ON AIR, viulunsoiton soidessa taustalla. Kyllä ne sitten menevät naimisiin...vaikka olikohan sulholla kauheesti vaihtoehtoja... Suorassa lähetyksessä sentään olivat.
Sellaset hassut höpöttäjät onkin aina niitä parhaita tyyppejä. :)
Se olis kyllä tosi noloa, jos livelähetyksessä (radiossa tai telkkarissa) saisi rukkaset! Täytyy olla aika varma asiastaan, että uskaltaa ottaa sen riskin.
Voi hitsi, en oo muistanukkaan että tänään olisi pitänyt kosia. Mutta hei, mullahan onki jo häät sovittuna :D
Mikähän minä sitten olen? Pakostakin aloin miettimään. Olenko blogistaniassa ehkä joku muu kuin se yläasteen ujo parin kaverin kanssa hengaava kiltti poika josta ei tytöt kiinnostuneet?
Enpä ole hamekankaita joutunut ostamaan. Eikä varmaan enää kukaan ehdikään kosaista.
Eiköhän sitä kosimisvaiheessa muutenkin aika varmoja loppujen lopuksi olla. Aika harva varmaan antaa rukkaset siinä vaiheessa tai mistä minä tiedän.
Henu, niin ei sun tarvi enää kosia. :D
Wille, sä olet se kiltti ja kiva poika, jolla on paljon tyttöjä kavereina ja hääpäiväkin sovittuna yhden kanssa. ;)
Telkkarissa aina tyypit saa rukkasia kun kosivat, mutta ehkä se ei oikeassa elämässä mene ihan niin.
Ai kirjoitusvirheitäkö? *hieroo käsiään tyytyväisenä* Vika sana on mukaan, vaikka se kai pitäisi olla ilman ännää. :P Vissiin. :/
Minäkään en tänään kosinut. Ajattelin, että jos mies suostuisi, päivä jäisi kuitenkin hamaan tulevaisuuteen, eikä tilanne siis eroaisi siitä, että annan hänen kaikessa rauhassa kosia itse.
Eihän mulla sitten huonosti mene ollenkaan :)
Mutta nythän kyllä joutuisin hamekankaat ostamaan jos joku minua kosisi kun enhän minä voi suostua kun häät on jo sovittuna.
Kumpi noista (tuolla yläpuolella^) höpönassuista muuten kosikaan? Vai oliko se sanomattakin selvää? ;)
Eeva, olet varmastikin oikeassa, tosin tuo ei ollut niinkään kirjoitusvirhe, vaan jonkinlainen ohjelmointivirhe aivoissa. :D
Onneks ei ole pakko kosia. :)
Wille, niin mä en tiedä miten tää homma menee, että jos ei tuollaisista syistä voi suostua. Onko lupa kosia jo kosittua miestä?
Sirenita, niin, tarina ei ole tainnut kertoa. Ilmoittivat vaan tulevasta hääpäivästään. :D
Kyllä se oli sanomattakin selvää. Ei siinä kosimista tarvittu. Tunteet puhuivat puolestaan.
Jaahas. Minä olin koulussa roligaani. Sellainen vallaton, kuriton sinkoileva, pilaileva, pohdiskeleva, urheilija, dokailija, punkkari, hevari sekasikiö, ihan suosittu, vähän kovis, mutta myös vähän herkkis. En oikein tiedä. Pitäisi kysyä muilta.
Mikähän minä nyt olen... Äänekäs varmaan ainakin. Tuskin seurassani olemisesta saa mitään statusta ainakaan saa.
Ja Tiina, sä olet sellainen suosittu kiltti kovis, sulla on "kerman" status. Sua kosiskellaan. Olet se, joka kääntää katseet. Tyttö, jonka kanssa kaikki pojat haluaa flirttailla.
Jos multa kysytään. Ja vaikkei kysytty. (koska nähdään taas mustana kiiltävä harja?)
Älkää miettikö mihin lokeroon kuulutte... Just joo, se oli tietty ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleen! :D Minä kuulun varmaan johonkin noiden kovaäänisten ja omituisten välimaastoon.
Tuosta kosimisesta... tulin (taas) siihen tulokseen, että pääsen helpommalla ja halvemmalla, jos ostan itse hamekankaani. Siinä kun ei ole mitään riskiä.
Jo kosittua voi kosia. Koska ainahan se voi jättää sen senhetkisen kihlattunsa.
Tai no vähän härskiltä niin pahasti varatun kosiminen kyllä kuulostaa.
Wille, aaawwww, söpöä. :D
JJ, no tuossahan olikin jo määritelmää kerrakseen. :)
Mä en kyllä noita kovista ja kerman statusta osaa itseeni yhdistää. :D Mielipiteen saa kyllä sanoa ihan vapaasti! Mä olen enempi varmaan se, jolla on nenärengas ja mustaa kajallia, jurotan hiljaa nurkassa ja näytän keskaria tyypeille. ;D
Mymskä, eikö sitä voi totella kehoituksia... :D
Niin siinä kosimisessa on sekin riski otettava huomioon, että se ukkohan voi suostua!
Eeva, niin, ei sitä varmaan ihan hyvällä katsota. :D Mutta joutuuko mies ostamaan hamekankaan, vaikka olisi onnellisesti naimisissa...
Jep. Silloin kun aloitin blogini olin jotenkin epävarma. Muistan edelleen että Kervo kommentoi "täällähän me ollaan yhtä persettä :-)" Siitä asti olen pitänyt tuon mielessä. Kusipäitä mahtuu joka paikkaan, onneksi niitä tapaa harvemmin. Mulle bloggaus on antanut ihan mielettömän portin suomeen ja ehkä mulla on ollut onni mukana, mutta en ole mihinkään ikävyyksiin omassa tai kavereitten blogeissa törmännyt. Btw, kavereiksi lasken esim. erään harmittoman tiinan tampereelta.
En oikein tiedä tuosta teoriasta, tokihan tämä toimii tiettyjen samanlaisten lainalaisuuksien lailla, mutta mutta...
tietäisittepä sen tuskan ja nolostelun, kun yli vuosi sitten ensimmäisiä kommentteja Brimille jätin. Ei se niin vaikeaa minulle oikeassa elämässä olisi ollut. =) Auta armias, jos minä olisin tajunnut silloin katsoa Hurmaavan itsemurhan tilaajalukuja!
Nyt sitä jo sujuvasti hölpöttää ihan mitä sattuu ainakin tuttujen kommenttilooriin ja omaan blogiinsa sen kummemmin tiedostamatta toisen lukijoiden tai kommentoijien määrää tms.
Kata, jei! :)
Yhtä persettäpä hyvinkin. Muistan muuten kun ensimmäisen kerran törmäsin sinun blogiisi, niin siellä käytiin kiivasta keskustelua siitä, miten se kananmuna oikein pitääkään keittää ja meinasin nauraa itseni tärviölle. :D
Alcinoe, niin ja sitten on niitä tietty, jotka luovivat kuin kala vedessä niiden kaikkien ryhmien välillä, eivätkä huomaa niitä. ;)
Mä en oikeastaan ajatellut tuossa mitään kommenttien tai lukijoiden määrää, vaan... Sitä on vaikea selittää. Kyllähän täälläkin välttämättä tietynlaiset ihmiset hakeutuvat tietynlaisten luokse, ja kehen on coolia linkittää sivupalkissaan jne.
Naimisissa olevan ei tarvi ostaa, minusta. Siinä on vissi ero, onko pappi sanonut aamenta (tai tuomari jotain muuta) vai ei.
Öh, tai jotain. :o
Minä en muuten jostain syystä jaksa välittää siitä, että Brimillä on ihan tuhottomasti lukijoita. Kommentoin vaan. Joskus kyllä miettii, kuinkahan moni on käväissyt vilkaisemassa omaa pientä nurkkaustani, mutta yleensä olen sen verran putkiaivo, että unohdan koko asian saman tien. :) Toisaalta eipä sillä edes niin väliä, koska en omalla naamallani siellä esiinny. Blogistan on muutamaa kaveria lukuunottamatta irti irl-elämästäni.
Niin, en mäkään kyllä Brimpsukan lukijamääriä ajattele, enkä oikeastaan paljon kenenkään muunkaan paitsi itseni. Ja niitäkin vain toisinaan.
Lähetä kommentti