1. maaliskuuta 2008

Pieni ja hento ote

Nukuin viime yönä aivan äärettömän huonosti. Tai oikeastaan yöllä en nukkunut ollenkaan. Aamulla sitten kuuden jälkeen sain jonkin näköisen unen päästä kiinni. Oli kyllä aika tuskastuttavaa. Väsytti niin, että silmät eivät pysyneet auki, mutta pää ei suostunut kuitenkaan sammumaan. Pahin ongelma ehkä koko yön oli se, että mihin minä käteni laitan, kun ne tuntuivat olevan tiellä koko ajan. Voi hyvä ihme, olen nukkunut kohta 30 vuotta näiden samojen käsien kanssa (sitä edeltävästä ajasta minulla ei ole tarkkaa käsitystä, että onko minulla ollut nämä samat kädet vai jotkut toiset kädet, vaiko kenties evät tai räpylät) ja nyt yhtäkkiä ne muodostavat ongelman! Ja sitten kun lopulta sain muutaman tunnin nukuttua, niin uneni käsittelivät lähinnä villalankoja.

Taas oli ihan ihmeellisiä ihmisiä liikenteessä. Avasin videovuokraamon oven itselleni mennäkseni ovesta sisään, niin sieltä vastaan tulee kolmihenkinen perhe, joka vaan höyryveturin lailla puskee ovista, ikään kuin olisin joku portieeri pitelemässä ovia auki heitä varten. Etummainen ja jälkimmäinen porukasta kyllä sanoi kiitos, mutta vitutti silti, koska minulla ei ollut pienintäkään aikomusta päästää ketään kulkemaan niistä ovista ennen minua. Ja sitten siellä ei edes ollut sitä leffaa, mitä menin hakemaan. Koko vuokraamon valikoimassa ei muka ollut sitä leffaa, vaikka olin muutamaa viikkoa aiemmin omin silmin nähnyt sen siellä hyllyssä. Muistan tämän, koska puntaroin kahden leffan välillä ja päädyin siihen toiseen ja meinasin tämän toisen vuokrata sitten ensi kerralla. Pah.

Havaitsin tänään, että vaniljavanukas on väritön ja mauton versio oikeasta (eli suklaa-) vanukkaasta.

8 kommenttia:

Alcinoe kirjoitti...

Ollaankohan me taas synkassa? Kuulostat tasan yhtä ärtyneeltä kuin minäkin. =)

Tiina kirjoitti...

Joo muuten, hyvä kun sanoit! Tosiaan. Elellään niitä aikoja. :D

Annikki kirjoitti...

Taisi sitten olla mullakin antennit liian hyvässä asennossa, kun otti kauheasti päähän käydä siskon, kälyn ja äidin kanssa edes ruokakaupassa. Meinasi ihan pää räjähtää.

Se tosin saattoi johtua siitäkin, että koko muu porukka polttaa, ja minua ei voinut vähempää kiinnostaa joka välin tupakkatauot pakkasessa.

argh!

Elina kirjoitti...

Joskus sitä tosiaan toivoisi, että voisi ruuvata tiellä olevat osat yöksi pois. Joskus pää on liikaa, joskus ne kädet ;)

Monet suomalaiset muuten ovat ihan oikeasti vähän juntteja kohteliaisuustavoiltaan, jos vertaa ns. palvelukulttuureihin. Kenties se johtuu juuri siitä, että Suomessa kaikki palvelut yritetään siirtää itsepalveuksi ja henkilökohtainen kosketus jättää mahdollisimman vähäiseksi (sehän maksaa yritykselle: Suomessa liian monia asioita mitataan rahassa!). Ei ihme, ettei täällä osata käyttäytyä.

Hong Kongin lentäkentällä tunnistin suomalaisen MIEHEN siitä (ennen kuin kuulin hänen puhuvan), että hänellä oli kova kiire päästä turvatarkastukseen eikä hän piitannut kohteliaiden kiinalaisten ohjailusta, vaan sukkuloi jonoissa mielensä mukaisesti yrittäen päästä ensimmäisenä (ja huom, naama oli kuin norsunvittu, anteeksi rujo kuvaus, mutta minua ärsytti!!!). ;D

Noh, hän pääsikin ja jäi sitten tukkeeksi odottamaan seuruettaan heti tarkastuksesta päästyään. Ihme äijä! Ja voin sanoa, että tämä nimenomaan suomalaisten (ja ruotsalaisten) ominaisuus, mitä nyt olen seuraillut. Ruotsalaiset ovat yhtä moukkia.

Elina kirjoitti...

Ai niin, ja kiitos tunnustuksesta Tiina!!!! Osaan arvostaa :)))

Tiina kirjoitti...

Annikki, tupakkatauot pakkasessa on ehkä mitä suurimmissa määrin raivostuttavia!
Toisaalta olisi kiva ajatella, että koemme jonkinlaista kollektiivista ärsytystä samaan aikaan. :D

Elina, tervetuloa takaisin tälle puolelle planeettaa! :)
Aika surullista kyllä, että suuri osa suomalaisista on moukkia. (Ai niin, täytyy muuten tähdentää, että ainakaan se viimeinen ovesta ulos tullut mies ei ollut suomalainen, mutta ehkä se oli oppinut maassa maan tavoille).
Minäkin kyllä olen kerran "vahingossa" ohitellut lentokentän turvatarkastusjonoissa. Ensin en tajunnut, että se ihmissuma olikin jono ja sitten kun tajusin, niin en jaksanut enää kävellä sen perään, ja minulla oli kiire... (Eipä varmaan kellään muulla ollutkaan. Häpeän.)

Ohari kirjoitti...

Hento ote, oh dear, hento.
(Juu, menenkin tästä viisastelemasta ihan heti :-)

Tiina kirjoitti...

Herranjestas!!! Miten mä olen tollasen virheen tehnyt, enkä edes huomannut sitä ennen kuin sanoit?!
Eikä kukaan muu ole edes huomauttanut... Nyt mä kyllä vajoan jonnekin maan alle ja syvälle häpeämään.