11. luukku

***

I ja Petteri miettivät kuumeisesti miten saisivat keploteltua itsensä ulos putkasta. Mutta koska I oli vain tonttu, jolla oli vihreät spandexit eikä lainkaan supervoimia, ja Petteri oli vain poro, heidän ei auttanut kuin odottaa seuraavaan aamuun, jolloin heidät todennäköisesti päästettäisiin vapaaksi. Ja aamu taas tulisi vasta silloin, kun pieni viisari olisi seuraavan kerran kahdeksan kohdalla, ja se hetki taas koittaisi vasta yön jälkeen, ja yö menisi nopeiten nukkuessa, päättivät I ja Petteri nukkua yön yli. Muiden nukkumista tosin hiukan häiritsi se, että Petteri lauleskeli jopa unissaan tip tap -lauluja, mutta se ei ollut Petterin ongelma. I:n ongelma se oli, koska I oli kovin herkkäuninen tonttu. I oli säikähtänyt joskus kovasti ollessaan noin satavuotias pieni pojan koltiainen, eikä ollut sen jälkeen saanut nukuttua kovin sikeitä yöunia, mutta se onkin jo aivan toinen tarina...

***


(Ps. Tekisi mieleni kysyä, että kiinnostaako tämä nyt oikeasti ketään vai oletteko kaikki ihan blaah ja hohhoijaa, mutta kun kaikki kuitenkin kommentoi että joo joo, kiinnostaa, jatka vaan, niin turhahan sitä sitten on oikeastaan kysyä.)