***
Sillä aikaa kun Petteri ja I vaihtoivat tietojaan Vertin kanssa, oli pöydän takana istuva ukko ottanut muutaman puhelun. Vaikka hän olikin työhönsä leipääntynyt, hän ymmärsi kuitenkin joulumielen tärkeyden ja suostui tekemään äärimmäisen suuren sekä harvinaisen poikkeuksen työssään. Ilman tilausnumeroa ei kukaan koskaan ennen ollut saanut häneltä minkäänlaista tietoa mistään. Hän asetteli silmälasejaan paremmin ja rykäisi, niin että sai tontun, poron ja hiiren huomion itseensä. Tämän jälkeen hän kertoi - hyvin itseensä tyytyväisenä - että joulumielen huolto oltiin suoritettu nopeasti, mutta laadukkaasti, ja että joulumieli oltiin noudettu heiltä jo aivan marraskuun lopussa. "Ei se voi pitää paikkaansa!" Petteri puuskahti. "Kyllä se pitää. ME emme tee virheitä," ukko murahti. Ukko kaivoi pinostaan esiin paperin, johon oltiin raapustettu joulumielen huoltotoimenpiteet ja luovutuspäivämäärä. Paperin alla oli vastaanottajan kuittaus ja siinä luki "Petteri Punakuno" haparoivin kirjaimin (no, koittakaapa itse kirjoittaa sorkilla). I katsoi Petteriä syyttävästi. "Sinä! Oletko sinä hukannut joulumielen?!" "En aivan taatusti ole. Ihan varmana sen olen toimittanut takaisin paikoilleen sitten, jos... kerta..." Petteri vakuutteli kuono punaisempana kuin koskaan.
***
Ps. Löydättekö kuvasta joulupukkeja?
6 kommenttia:
Onhan tuossa kaksikin. Takimmaisen pöydän yläpuolella.
Hyvä hyvä. :D
Huh huh, kyllä nyt jännittää, miten joulutarinassa käy.
Minäkin löysin pukit. Kauniisti muuten laitettu nuo koristeet. Missä tämä sijaitsee, jos saa udella?
Minusta muuten tuntuu, että Petteri taisi olla ihan syystä putkassa (kenties pari promillea liikaa...) tai sitten hälle on tullut dementia ;D
Kukkis, älä muuta sano! :D
Elegia, tuo(kin) kuva on Zürichista. Olin siellä käymässä pari vuotta sitten ennen joulua.
Petteri saattaa olla vähän hajamielinen. ;D
Juu ei tarvitse vielä kakkuloita, minäkin pienen tihrustelun jälkeen näin 2 kpl. pukkeja :)
Se alkaa olla aatto lähellä jo.
Lähetä kommentti