Olen miettinyt tässä silmiä ja katseita. Joillain ihmisillä on niin kauniita silmiä, että tuntuu kuin niihin uppoaisi. Niitä voisi tuijotella tunteja, eikä yhtään kyllästyttäisi. Mutta sitten kun ne silmät katsovat takaisin, niin tapahtuu outoja.
Minulla on ollut kummallisia katsekontakteja yhden ihmisen kanssa viime aikoina. Niin, siis miehen, kuten varmaan arvata saattaakin. Tässä ei ole mitään sen kummempaa (siis oikeasti), hän on onnellisesti kihlautunut, minä olen onnellisesti muuten vaan, enkä ole aikeissa tehdä mitään uudelleenjärjestelyjä kenenkään elämässä. Mutta ne silmät ovat ihan tavattoman kauniit. Ja syvät. Eikä ole kerta eikä kaksi, kun olen tavoittanut ne silmät katsomasta omiini. Käännän katseeni häneen ja huomaan hänen katsovan minua silmiin, hämmentyvän ja kääntävän katseensa pois. Ja sama toisinpäin. Se katsekontakti tuntuu jotenkin todella intensiiviseltä, vaikka se kestäisi vain sekunnin murto-osan. Tuntuu kuin siinä olisi joku ihan ihmeellinen yhteys suoraan toisen pään sisään, tai jotain, millaista ei kovinkaan monen kanssa tapahdu. Tämä katsekontakti tapahtuu myös tietysti meidän keskutellessa, jolloin kumpikaan osapuoli ei hämmenny. Toisella osapuolella (minä) alkaa korkeintaan polvet tutista. Toisinaan tapahtuu taas katseen välttelyä, mikä sekin ehkä kertoo jotain jostain. En kuitenkaan usko, että on kyse mistään ihastumisen tunteista. Itse katselisin niitä kauniita silmiä ihan ilokseni, joten voihan se ehkä olla, että hän pitää minun silmiäni yhtä kauniina.
Oletteko koskaan tavanneet ihmistä, jonka kanssa tuntuu ensitapaamisesta alkaen siltä kuin teidän välillänne olisi joku aivan kummallinen vetovoima? Itse olen muutaman kerran ollut tekemisissä sellaisen miehen kanssa. Se on vähän niin kuin olisi kaksi magneettia, jotka vetävät toisiaan puoleensa. Sitä on vaikea sanoin kuvailla, mutta kaikki varmaan tiedätte mistä puhun. Sittenhän on tietysti niitä ihmisiä, joiden kanssa ne magneetit hylkii toisiaan. Olen vaan miettinyt, että mistä se johtuu, että joskus tuntee alusta asti niin voimakasta vetoa toiseen ihmiseen (tai tarkemmin sanottuna kaksi ihmistä tuntee vetoa toisiinsa), jota ei oikeastaan edes tunne kunnolla? Yleensä se vetovoima ei edes ole mitään harhaa tai ohimenevää. Se vaan on. Onko ne ne feromonit? Mutta mikäs sitten selittää sen, että sitä samaa vetovoimaa voi tuntea täällä netissäkin? Saa olla aika hirmuiset hormonit, jos ne kulkevat bittien mukanakin tuolla verkoissa.
Feromoneista tuli vielä mieleeni, että niillähän usein selitetään sitä, miksi mies valitsee itseään lyhyemmän naisen. Koska siis niitä feromoneja välittyisi naisen päälaelta. Mutta mikäs selittää sen, että minä saan aina satoja pieniä, kun mies on minua pidempi? Välittyykö miehillä feromoneja jostain leuan alta? Vai olenko vain pakkomielteinen? (:D)
Teemalta tulee Ylpeys ja ennakkoluulo -putki. Siinä sitä onkin katsekontaktia kerrakseen. Oih, miksi tuo nainen antoi nyt rukkaset Herra Darcylle?
Ps. Kuka tunnistaa kenelle nuo kuvan silmät kuuluvat?
23 kommenttia:
Mielenkiintoista pohdintaa. Hyvin erikoiset silmät kiinnittävät minunkin katseeni. Nyt saatan kuulostaa kliseiseltä, mutta äidilläni on todella kauniit silmät. Ne ovat oikeasti kuin isot heijastimet. Psykedeeliset kai monen mielestä enemmän kuin kauniit.
Oliskos muuten kuvassa Enrique Iglesiasin simmut? Ei varmaan, mutta se on villi veikkaukseni ;-)
Sinulla on, Tiina, ainakin sen perusteella mitä olet vilautellut, kauniit silmät!
Niin juu muuten, parhaimpaan ystävääni tunsin pelkoa ja epämiellyttäviä tunteita, kun ensimmäisen kerran näin hänet. Kaikki voi muuttua :D
Mulle tuli noista silmistä heti mieleeni ne Brimin blogin kuvan jäpikän silmät.
Mut se taitaa olla virtuaalihenkilö joten sitä ei lasketa..?
Ketään livehenkilöä ei kyl nyt tuu mieleeni, joku näyttelijä se kuitankin on :)
Mistä johtuu vetovoima: Joittenkin ihmisten kanssa vaan homma jotenkin sähköistyy kohdatessa, ollut samantyyppisiä kokemuksia.
Voi se täällä netissäkin sähköistyä mut perustuu sit taasen erilaiseen hivelyyn se, sanoilla/tyylillä voi myöskin vaikuttaa.
Jäin itse funtsailemaan mahtaako tuollaisista "sähköisesti" alkavista (jos siis sattuvat alkamaan) suhteista syntyä jotenkin erilaisia kuin tutstumisen kautta hissunkissun hiljalleen alkaneista..
Voisin muuten lisätä tähän (tuli Ilkan kommentista mieleeni) vielä, että olen tutustunut netin kautta aika moniin ihmisiin, jotka olen sitten tavannut ihan livenäkin - osasta on tullut todella hyviä ystäviä.
Elegia, ei ole Enrique Iglesiasin simmut. Ei jotenkin sopisi meitsille... :D
Kauneushan on katsojan silmässä, kuten sanotaan. Munkin mielestäni joku "kaunis" juttu voi olla sellainen, mistä moni muu sitten ei taas tajua sitä kauneutta. Tosin nämä nimenomaiset silmät on sellainen ruskeat silmät ja pitkät ripset -tapaus.
Tuo on muuten jännä kun mainitsit noista epämiellyttävistä tunteista parasta ystävääsi kohtaan, niin minullekin on toisinaan käynyt niin, että joku aluksi ärsyttää suuresti jostain syystä ja lopulta siitä henkilöstä alkaakin tykätä tosi paljon. Se vihan ja rakkauden välinen raja on niin kovin ohut... ;)
Uskon kanssa, että netin kautta voi ystävystyä ihan hyvin. Ehkä jopa helpommin joissain tapauksissa.
Ilkka, no nyt kun sanoit, niin tajuan tuon Brim-viittauksen, mutta ei ole Brimin silmät nuo. Sentään. :D (Brimillä on muuten vihreät silmät, ei ruskeat, mä tiedän!)
Näyttelijä osui kyllä oikeaan.
Sähköistyminen on kyllä justiinsa oikea sana. Tuleeko niistä erilaisia suhteita, hmm... Ehkä kiihkeämpiä? Ainakin oman kokemuspohjani perusteella voisin näin sanoa. Ja niille tyypeille on yleensä jäänyt ihan erityinen paikka mielessäni, vaikka muuten olisivatkin kadonneet kuvioista.
Oiskohan nuo Johnny Deppin silmät? :D
Kyllä, anonyymi siellä takarivissä osui oikeaan! Johnny Deppin silmäthän ne. :)
Meinasin sanoa, että Dingon laulaja mikä-sen-nimi-nyt-olikaan, mutta siten hokasin, että kajalia ei ole tarpeeksi.
No iiiiiiiih!!! - Tunsin kyllä het eikä melkein että Johnnyn silmät nuo TÄYTYY olla!! ♥ ♥ ♥
:D
Mä olisin kyllä sanonut Johnny Deppin, vaikka Brimin profiilikuva tuli heti mieleen myös... Mutta kun tiedän, että jaetaan tämä depp-ihastus, niin arvasin, että sehän sen täytyy olla!
Minä olen monesti tavannut tuollaisia ihmisiä, joista tunnen, että "tässä on jotain..."
Mutta toisaalta, olen kyllä tehnyt monia virhearviointejakin. Kun on joskus osunut oikeaan, niin sitten sitä helposti rupeaa ylitulkitsemaan. :D
Huippu oli exäni, jonka kuvan näin ennen kuin oltiin tavattu. Ajattelin vaan tyynesti, että toi on mun (tai jotain sellaista, jopas kuulosti omahyväiseltä... :P). Ja sitten kun tavattiin, niin se oli tosiaankin menoa saman tien!
Eli kyllä, minä uskon rakkauteen ensisilmäyksellä. Eri asia on sitten se, onko se minusta kovin hyvä asia!
Ja Ylpöllähän on ehkä maailman kauneummat silmät, kuten olen saattanut joskus mainita. En voi käsittää miten jollain voi olla sellaiset! Jopa äitini ihastui niihin silmiin... :D
Tuosta, että nainen viehättyy pidemmistä miehistä, on esitetty sellainen teoria, että se olisi evoluution jäänteitä. Pitkä mies oli turvallisempi ja varmempi suojelija ja jotain sellaista.
Minäkin olen aina saanut kicksejä pitkistä miehistä. En siis ainoastaan itseäni pidemmistä, koska minua lyhyempiä (alle 155 cm) miehiä en ole - onneksi - tavannut kuin yhden (ja oli vähintäänkin omituista kuherrella sen kanssa!)... Mutta minuun vetoaa itseäni paljon pidemmät miehet, jolle kyllä on naureskeltukin usein.
No, kun olen tällainen munanmittainen...
Olet oikeassa, silmissä on kyllä jotain varsin erikoista. Ainakin mykiöt, jos ei muuta. Mutta ihan vakavastikin sanoen voisin väittää katsovani naisissa ensiksi silmiä, ja tarkoittaa vieläpä ihan niitä oikeita okulaareja.
Sitä en tiedä, mistä ja miksi tuollainen äkillinen vetovoima puskee, mutta itse en ole sitä yleensä kokenut läheskään yhtä vahvana kuin ajan myötä kehittyneen "yhteyden". (Joka sekin lienee lopulta lyhytikäistä kertakäyttötavaraa, kun suurin osa noista elämää suuremmista yhteyksistä on ex-yhteyksiä, mutta silti...)
Aloin tässä ihan pohtia, mahtavatko salamana taivaalta iskeneet yhteydet katketa samalla tavalla, ja hiipuvatko palamaan syttyneet yhteydet myös hitaasti pois. Ehkei tuollaista säännönmukaisuutta sentään ole...
Anonyymi, eih!!! :D
Bambi, hyvä hyvä! ♥
Mymskä, mua naurattaa kyllä nyt toi brim-juttu. :D En tosiaan itse huomannut tuota ennen kuin Ilkka sanoi.
Mä ainakin haluan kuvitella, että en ole tehnyt virhearviointeja. Ne jutut mitkä ei koskaan ole kehittynyt miksikään, niin en kuitenkaan ole kysynyt toiselta osapuolelta olinko väärässä. :D
Rakkaus on tässä kohtaa ehkä hiukan liian voimakas sana. Minä en ainakaan yhdistä tätä rakkauteen suoranaisesti. Siitä vetovoimasta voi kehittyä rakkaus, mutta voi olla myös kehittymättä.
Ylpön silmät, hmm... En ole niihin kyllä erityisesti koskaan ihastunut.
Munanmittainen. :D Mä luulen että mua viehättää pitkät miehet siksi, kun olen itsekin melko pitkä(hkö) ja haluan itseni pieneksi miehen rinnalla. Kai se on se evoluutio.
DorianK, silmät on muuten varsin ihmeelliset ihan tuolla mykiö-tasollakin ajateltuna.
Mun mielestäni sellainen toisenlainen yhteys voi kyllä kehittyä näissäkin tapauksissa, missä tuntee voimakasta vetoa heti alussa. Ehkä sellainen näiden kahden yhteyden yhdistelmä on paras yhdistelmä?
En usko ollenkaan siihen että se katkeaisi pois yhtä nopeasti kuin syttyikin. Tai sitten puhumme erilaisesta vetovoimasta.
Mä niin ymmärrän, mitä sä tarkoitat tuolla magneettijutulla. Samaista asiaa olen itsekin pohtinut törmättyäni tuollaiseen magnetosihmiseen hieman epätavallisissa merkeissä.
Mäkin oisin sanonut, että tulee mieleen Brimin silmät, mutta oletin silti, että et nyt ehkä niitä tuohon laittaisi, joten heti seuraava arvaus olisi ollut Deppin poika. :D
Minä en kyllä yhtään ymmärrä tai siis omakohtaisesti tunne mitään "sähköä ja magneettista vetovoimaa".
Kaikista suurimmasta yksipuolisesta rakkaudestanikin ajattelin ihan ensimmäisenä, että siinäpä imelännäköinen nuori mies (ja että meidän välinen tasoero treenaamisessa oli erittäin epämiellyttävä kokea ja sitä riittämättömyyttä oli vaikea sietää). No mutta kylmästä alusta huolimatta lopputulos oli parin vuoden puulla päähän lyöty olo ja alituinen polvien heikotus. Joskus hyvännäköisyyden voi antaa toiselle anteeksi.
Muutoin en ole mitään mystistä vetovoimaa minnekään päin havainnut koskaan. Jos sellainen tunne sattuu joskus eteen, kyse on varmaan tyrmäystipoista, ei kehonkemiasta.
Brimin katselimethan ne siinä koreilevat, eikös? Nätit kuin mitkä...
Oi. Oivallinen silmäpostaus kommentteineen päivineen.
Mä olen kyllä mennyt ihan "veteläksi" silmien tähden (ja menen vieläkin niistä samoista silmistä). Tuntenut myös valtaisaa vetovoimaa. Muutenkin luen itseni silmäihmiseksi. Silmät kertovat niin paljon ja varppina kiinnitän silmiin ihan ensteks huomioni.
Brimin silmiltä nuo mustakin ensteks näytti, vaan tiesinpä kuitenskin, että ne on Deppin simmut. ♥
Sun silmiesi tähden, nostan kytkintä & lähden :)
Gata, sellaiset magnetosihmiset on kyllä hyviä olla olemassa. Olis tosi tylsää, jos sellasia ei olis.
Kylläpäs noi Brimin silmät on nyt päivän sanapari. :D
Annikki, onkohan tää nyt taas joku fyysikkojuttu, ettet tajua... ;D
Mäkin olen joskus jostain ihastuksestani ajatellut aluksi, että onpa ärsyttävän näköinen sälli, mutta sen kanssa ei ollutkaan sitten sitä magnetismia ilmassa ikinä.
Hmm, ehkä sä vaan et oo tavannu sellasta oikeanlaista magneetti-ihmistä, tai sitten oot jotenkin ihan liian analyyttinen ja järkiperäinen...
Seeds, no pakko kai se sitten on myöntää, Brimin silmäthän ne siinä... ;D
Sirtsu, oi!
Mäkin taidan olla silmäihminen, samoin kuin hymyihminen. Kaunis hymy saa mut aivan pökerryksiin. :)
On kyllä nyt pakko kertoa Brimille, että omistaa identtiset silmät johnny deppin kanssa.
Ilkka, älä kovin kauas kuitenkaan lähde. :)
Olen minä sellaiset erittäin kauniit silmät nähnyt kyllä, mutta nekin oli kiinni sellaisessa tyypissä, jonka kanssa ei tultu toimeen pitemmän päälle. Mystinen vetovoima jäi siinäkin uupumaan, vaikka ne olivat varmaankin kauneimmat silmät, mitä tähän asti olen nähnyt.
Myönnän kyllä että olen aika varautunut, ja reagoin mieluummin ja kaiken varalta negatiivisesti kuin ihastumalla. No mut mää kerron sitten, jos joskus joku salamarakkaus iskee. Ei kannata pidätellä henkeä odotellessa. :D
Niin, ei se riitä että silmät pelkästään on kauniit. Siinä on jotain... muuta.
Mähän en siis yhäkään ole salamarakastunut noiden silmien omistajaan. Enkä ihastunut. En ainakaan myönnä. Kyseinen tyyppi on kyllä aivan unelma (sekä sisäisesti että ulkoisesti kaunis) ja JOS olisin kymmenen vuotta nuorempi ja molemmat olisi vapailla markkinoilla, niin sitten voisin harkita asiaa uudestaan. :D
Niin siis minä vastasin tuohon katsomatta ensin, että mitä muut on vastanneet.... kun aattelin et se on vähän niinkun pelin henki...
Että vähän noloa tavallaan mennä tuolleen vaikka kuinka monetta kertaa vielä väärin arvaamaan, vaikka oikeakin vastaus oli jo tullut. Mutta on niissä jotain samaa, on on...
Oih.
En osaa enää muuta sanoa.
Ihana mies, kauniit silmät.
Hah.
Mie näköjään vaan huokailen siun postausten miesten perään.
Ehkä tämä selittyy taas sillä, että siulla on oiva maku!
Nih.
Seeds, nyt naurattaa vielä enemmän, kun kerroit ettet edes lukenut noita muiden vastauksia. :D No eihän siinä, joku totuus tuossa on kai sitten oltava.
Ylläri, oih!
Mullahan on hyvä miesmaku, joka tarkoittaa tällöin sitä, että sulla täytyy olla kans hyvä maku. ;)
Lähetä kommentti