Sunnuntaina yskälläni on juhlapäivä. Se täyttää silloin kolme viikkoa. Olen taas tänään yksinyt keuhkoni lähes pellolle. Missähän vaiheessa sitä pitäisi mennä lääkäriin? Naah, ei jaksa... Kai sen jossain vaiheessa on loputtava.
Tänään oli taas vapaapäivä. Tänään tilanne oli onneksi se, että kaikilla oli vapaapäivä. Eikä niin kuin eilen, että osa sai painaa duunia ja osa ei. Tuntipalkallisena kun se hiukan nyppii, jos ei tule tunteja. Parilla pojalla ei tullut tällä viikolla kuin kaksi työpäivää, ja olen empaattisena ihmisenä harmissaan heidän puolestansa. Itselläni oli peräti kolme työpäivää. Tänään myöskin saatoin nukkua rauhassa aamulla pitkään, koska en edes odotellut komentoa töihin. Siitä huolimatta heräsin kunnolla vasta siinä vaiheessa kun pomo soitti. Se on aina kivaa noiden yökiskojen kanssa nukkuessa, kun täytyy muistaa tempoa ne pois suusta ennen kuin vastaa puhelimeen. Muuten voisi kuulostaa aika oudolta. Outoa on myös se, että kun tuo pomo soittelee, niin suunnilleen joka toinen kerta linjoilla kuulemma väitetään, että numeroni ei ole käytössä. Peloittavaa.
Kuten jo joskus mainitsinkin, niin meitä on siis tuossa projektissa minä ja viisi poikaa. Sanon heitä pojiksi, koska ovat niin junnuja kaikki. (Siis minähän en ole vanha, he vain ovat syntyneet myöhään). Kaikki ovat jollain tapaa it-alan opiskelijoita. Yhtä noista tyypeistä en ole nähnyt kuin ohimennen, joten hänestä en osaa sanoa, mutta noista lopuista neljästä tasan yhdellä tuntuu olevan normaalit sosiaaliset taidot. (Ja järkyttävän kauniit silmät, mutta se on sitten ihan oma tarinansa). Toisaalta mitä ihmettä sitten oikein olen odottanutkaan, kun tälle alalle olen lähtenyt... No kuitenkin, tämän yhden tyypin kanssa voi heittää läppää ja naureskella tyhmille jutuille. Se siis jopa hymyilee. Aika paljonkin. (Ja minä tietysti hymyilen sille kuin vanha höperö täti, mutta se onkin sitten jo ihan oma tari... Minulla on näköjään jäänyt levy hyppimään.) No, ei siitä sen enempää, mutta ihanaa kun työkaverina on ihminen, joka tekee työpäivästä paljon paremman. Nuo muut pojat taas... En vaan jaksa aina käsittää. En tiedä onko ongelma siinä, että he eivät osaa suhtautua minuun sukupuoleni takia vai ovatko he luonnostaan noin jäykkiä ja töksähteleväisiä. Tai niin vitun olevinaan, kuten sen yhden tapauksessa. Tämä normaali tapaus näistä on muuten myös harvinaisuus tämän alan miesopiskelijoissa, koska ilmoitti ettei häntä todellakaan kiinnosta käyttää vapaa-aikaansa tietokoneiden kanssa räpeltämiseen. Meinasin heittää yläfemmat siinä vaiheessa, koska minuakaan ei todellakaan kiinnosta. Työ työnä ja that's it. Kaikissa typerissä rekrytilaisuuksissa kun aina vouhkataan siitä, miten harrastuneisuutta arvostetaan ja sillä saa töitä vaikkei työkokemusta olisikaan. Eihän roskakuskejakaan vaadita tyhjentämään ihmisten roskiksia vapaa-ajallaan tai sairaanhoitajia hoitamaan kaikkia vastaantulijoita iltapuhteikseen. Niin että vetäkää se harrastuneisuutenne vaan sanonko minne...
(Minut muuten niin tunnistaa tästä kirjoituksesta, jos joku asianomainen sattuu tämän lukemaan. No, loppuun mainittakoon, että olen itse kaikkea muuta kuin täydellinen. Ja vielä vanhakin. Ja katkera. Nyyh.)
Hiukkasen harmittaa yksi asia. Toimin eilen ihan spontaanisti ja törmäsin asiaan, jota rupesin ihmettelemään. Täysin vilpittömästi ja pahaa aavistamattomana kysyin eräältä henkilöltä selitystä tälle ihmetykselleni. Enpä arvannut mitä tästä kysymyksestäni seurasi. Nyt tuntuu siltä, että avasin kannen jonnekin, josta lähti tursuamaan rumia matoja. Eivätkä ne lakkaa tursuamasta. Ja nyt sitten asia, joka ei liity itseeni millään tavalla, aiheuttaa pahaa mieltä eräille ihmisille ja sotkee heidän välejään. Voi pojat (ja tytöt), jos olisin tiennyt, niin olisin ollut ihan hiljaa.
Toivottavasti huomenna kaikilla on hyvä itsepäisyyspäivä. Ajattelin itse vähän laitella kynttilöitä ja leipoa torttuja, ja sitten mussuttaa niitä glögin ja linnanjuhlien kanssa. Sekä tietysti toivoa, että olisi pilvetön päivä, jotta näkisin ilotulitukset ikkunastani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Kyllä toi sun yskä alkaa kohta tarvitsemaan miestä väkevämpää hoitoa, eli lääkäriin mars mars!
Mä uskon, että huomenna on hyvä itsenäisyyspäivä, sillä mä pakkaan kimpsut ja kampsut ja lähden junalla muualle. :)
No, jahka tässä ehtii...
Ai sä lähdet reissuun nyt. Hyvää reissua nyt sitten, äläkä unhoita meitä vallan. :)
Eiköhän mua täällä näe vielä tämänkin vuoden puolella. Siis blogimaailmassa :) Muuten jos haluaa nähdä, saa lähteä vähän pohjoisemmaksi ;)
Ai niin, tulipas näin aamulla mieleen,että tämä henkilö kenen luokse olen menossa, on aina nauranut tuolle "vallan" sanan käytölle. Mun mielestä se on normaali sana, mitä vaan nyt voi käyttää kahdessa eri merkityksessä. Sen mielestä vain yhdessä. Pöh, sanon minä!
Luin Mimmun kommentin ensiksi lyhyenä versiona: "Kyllä toi sun yskä alkaa kohta tarvitsemaan miestä."
Hei kuules, mun tuli mieleeni, että sulla voipi olla poskiontelontulehdus. Ei siinä aina kuumetta tule, ei edes nuhaa. Mutta oireena on yskä, sellainen mikä ei irtoa, hakkaa vaan yötä päivää. Ja kauan. Itselläni oli. Ja yskä meni pois 8pv:n kuurilla. Joten lääkäriin mars ja hop!
Mimmu, no ehkä jää tuo livenä näkeminen sitten vähemmälle. ;D
Mitäs siinä vallan-sanassa on outoa, vallan normaali sana. :D :D
Ilkka, niinhän sitä sanotaan, että nuha lähtee nus... Mutta ehkä yskäkin lähtee sitten samalla. :D
Sirtsu, kuulostaa itse asiassa hyvin tutuilta noi oireet. Harmi etten tajunnut eilen käydä lääkärissä, nyt se jää sitten ainakin keskiviikkoon. Ei täs muuten mitään, vituttaa vaan yskiä koko ajan.
Ja kun menet lääkäriin muista mainita myös, että silmän alla poskissa tuntuu pakotusta ja painetta (koska tietysti tuntuu...:D). Kaikki lääkärit ei millään usko, ettei välttämättä nouse kuume, nuhattomuudesta nyt puhumattakaan, eikä suostu tsekkaamaan poskionteloita. Minä sen tiedän, olin nääs vuosina 2000-2001 kierteessä, söin kuurin vähän väliä. Kuumeella tai ilman oli ontelotulehdus. Vink vink.
"Eihän roskakuskejakaan vaadita tyhjentämään ihmisten roskiksia vapaa-ajallaan tai sairaanhoitajia hoitamaan kaikkia vastaantulijoita iltapuhteikseen. Niin että vetäkää se harrastuneisuutenne vaan sanonko minne..."
Huonoja vertauksia. Roskakuski ja sairaanhoitaja ei vertaudu oikein millään tavalla. Roskakuskien ja sairaanhoitajien ei tarvitse seurata mitä tapahtuu, mihin mennään, mitä uutta ja mitä pitää osata. Heidän työkuvansa ei ole jatkuvassa muutoksessa. Roskakuskin ei tarvitse opetella uusia liikennessääntöjä joka kadulle. Sairaanhoitajien ei tarvitse hoitaa myös alieneita, tulevaisuuden ihmisiä tai todeta että joka sukupolvi ihmisen elimet ovat eri paikoissa ja monimutkaisempia. Roskakuskeilla ja sairaanhoitajilla ei ole deadlineja.
Parempi olisi verrata vaikka urheilijaan tuota hommaa. Parhaat on niitä joilla ei ole muuta elämää. En tiedä koulutuksesta muilla aloilla, mutta se paperi ei takaa yhtään mitään. Se pahimmillaan vaan nostaa palkkavaatimusta, mikä on ikävää, kun lukioista valmistuu (Itseasiassa yksi kaveri lopetti lukion kesken ja lähti koodaamaan helsinkiin.) reippaasti lahjakkaampia ja hommalle omistautuneempia tyyppejä kuin jostain ammattikorkeasta. Todellinen soveltuvuus, kyvyt ja osaamisen taso katsotaan vasta työssä.
Jos lähden/joudun nykyisestä työpaikasta kalppimaan joku päivä, en enää vilkaisekaan tietokoneisiin, www-sivujen tekemiseen tms. päin. Yök.
Ennemmin muuraan vaikka takkoja.
Tollainen joku tekninen tuki olisi ihan hyvä homma sinäänsä tai palvelinten ylläpito tms. leppoisaa enimmäkseen, mutta saa olla perkeleen kova ammattitaito niissäkin. Kaikkien uusien viritysten kanssa. Virtualisoinnit, tietokannat summuut. Just kun saa yhden systeemin toimimaan niin sen voikin heittää jo roskiin, kun joku uusi on parempi. Ja manuaalit on ku raamattuja. Ei niitä missään oppilaitoksissa opeteta.
Jos tosiaan ei kiinnosta vapaa-aikana katsoa koneisiin päinkään, niin parempi varmaan on roskakuskina tai sairaanhoitajana.
Nääh... Mulla on lupa olla epälooginen.
Siinä on ehkä pieni vivahde ero, että ei halua vapaa-ajalla katsoa koneisiin päinkään tai että ei halua käyttää vapaa-aikaa niiden kanssa räpeltämiseen.
Joka tapauksessa, koodaaminen ei ole mun juttuni, sen saa tehdä vaikkapa ne pätevämmät lukiolaiset, jos eivät parempaa tekemistä elämässään keksi. Mä kuitenkin tiedän olevani hyvä siinä mitä teen, vaikka en jaksakaan minkään harrastuneisuuden kanssa räpeltää. Epäilen että varsinaisia kykyjä tärkeämpää on se, että saa jalan jonnekin oven väliin tungettua ja on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Sen näkee sitten jos töitä ei saa, niin sitten ei saa.
Lähetä kommentti