Törmäsin äsken Facebookissa ihan sattumalta Teinirakkauteeni. Siihen poikaan, jota ennen ei kukaan ollut saanut jalkojani tutisemaan sillä tavalla enkä ole ihan varma onko sen jälkeenkään. (No on toki, mutta kuitenkin eri tavalla). En siis ikinä ollut minkäänlaisessa suhteessa tämän tyypin kanssa, mutta rakastin häntä palavasti useamman vuoden ajan. Ja näköjään se vieläkin potkaisee. Melko lujaa.
Olen vähän pettynyt, että se on leikannut ne ihanat pitkät kiharansa ja näyttää nyt enemmän ihan tavalliselta keski-ikää lähestyvältä (huom! vain lähestyvältä) mieheltä. Mutta ne kasvot on kyllä ihan samat. Ja ne silmät. Aivan uskomattoman ihanat. Ja se hymy. En kestä. Facebookista kävi myös ilmi, että se on nykyisin ihan kunnollinen työssä käyvä ihminen, ettei se asu tällä hetkellä Tampereella ja että sen parisuhdestatus on single...
Mites tästä nyt pitäisi taas päästä yli? Kysyn vaan.
Ps. Taidan omistaa tuon viidennen päivän biisin tälle hepulle. Ehkä se ansaitsee sen.
Pps. Lisäksi Facebook rupesi vittuilemaan minulle. Se kehottaa minua lähettämään viestin sille, joka ei siihen edelliseenkään koskaan vastannut. Kehottaisi mieluummin lähettämään viestin tuolle Teinirakkaudelle. Sen voisin vaikka tehdäkin. (Näin paljon minäkin opin. Heti valmis lyömään päätä uudestaan seinään.)
10 kommenttia:
Mä löysin (melkein vahingossa, juu) tässä päivänä muutamana sen Suuren Ensirakkauteni, jonka kanssa en koskaan ollut pussailuastetta syvemmässä suhteessa, mutta joka oli ihan oikeasti kyllä eka oikea Rakkaus.
Sillehän laitoin pari vuotta sitten (?) sähköpostia, kun löysin sen firman kotisivut... ja vastaukseksi sain, että nimi ei sano yhtään mitään. Karua. Silloin tuo tyyppi kertoi, että on naimisissa ja kaksi lasta löytyy (ja että elämä on kaikin puolin ja mitä ilmeisimmin sujunut ihan vitun hienosti ilman minua).
Noh, nyt fb:n profiilista huomasin, että oli vaihtanut hiljattain statuksensa sinkuksi. Lapset toki siellä oli merkittynä edelleen (ja niiden nimet minua nauratti kovasti, kun tyypillä oli jo nuorena jonkinlainen sama fiksaatio nimiin ja niillä leikkimiseen kuin minulla...).
Mutta siitä profiilista hokasin kyllä senkin, että ei meistä olisi varmaan koskaan mitään voinut tullakaan. Ollaan sitten nuoruusvuosien ajauduttu suunnilleen valovuosien päähän toisistamme - muutenkin kuin fyysisesti.
Että hohhoijaa. Jokohan mä ihan oikeasti pian pääsisin yli tuosta :D
Vaikka kai nuo jotkut tietyt tyypit kulkee jollain lailla mielessä aina.
Mulle ei valitettavasti tullut fb-profiilin vuoksi sellasta fiilistä, että meistä ei koskaan olisi mitään voinut tullakaan. Ei tosin ehkä toisinkaan päin, koska en näe sen seinää esimerkiksi. Mutta kauhean fiksun oloiselta se vaikuttaa ja normaalilta.
Ja näköjään ystäväni on nyt ottanut tehtäväkseen pakottaa mut tekemään jonkun muuvin tämän suhteen. :D
Katsotaan...
Jokunen vuosi sitten näin sen ihan livenä kaupungilla ja olen melko vakuuttunut, että se tunnisti mut tai ainaki mietti mistä se mut tuntee, sen verran pitkään se katsoi.
Se vaan on niin ihana. Ja lasken tämän todellakin ihan oikeaksi ensirakkaudeksi, vaikken vastakaikua saanutkaan. Mutta en tiedä haluanko murtaa sitä mielikuvaa mikä mulla on sieltä jostain kaukaa...
Niinpä. Mulla vähän murtui tuo mielikuva, kun fb:sta tyypin löysin.
Mä siis näen sen kaikki tiedot, seinäkirjoituksoa myöten.
Ei sillä, että mitään pahaa tai kamalaa olisin löytänyt, mutta ollaan vaan kuljettu niin erilaisia teitä vuosien mittaan. Tyypissä on toki paljon tuttuja piirteitä, mutta ei vaan taida olla mitään yhteistä.
Mutta kyllä mä muutamia ylimääräisiä sydämenlyöntejä tunnen aina, kun sen nimen tai kuvan jossain näen. :)
No sitähän mäkin pelkään, että jos mun mielikuvani siitä murtuisi, niin haluanko sitä.
Mutta jos tyypin lempisitaatti on "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä", niin ei kai se kovin paha voi olla. ;)
Facebook on just tuollainen. (Tulin vain pitämään vastavierailuälämölöä eli ei mulla muuta.)
Ja tällä kertaa minun käyntini tarkoitus on tunnustaa, että minä ja Annikki vähän puhuimme sinusta tuolla kommenttilaatikossani.
Ei mitään pahaa kumminkaan. Veikattiin vain MBTI:si.
Hoho, paskaa puhuttiin siellä.
Alcinoe, täällä oikein rampataan näköjään nykyään.
FB on sellanen hyvässä ja pahassa.
Ja kiitos itsenne ilmiannosta. ;D
Annikki, niinpä, ja vielä sitten tultiin kertomaan siitä, että paskaa on puhuttu. ;D
Aloitin juuri ammattikorkeakoulun ja mun yläasteaikainen ihastukseni tuli samalle luokalle :D Onhan se ihan söpö edelleen, vaikka näyttääki ihan habbo-hahmolta :D
Tutustumisiltamassa esitin etten muistanu sen nimeä. :P
Haa, juuri tätä käsittelin itsekin tuossa eräänä iltana jokin aika sitten, kun FB:ssäkin tyrkytin kaikille Scorpionsin Believe in lovea. Biisi oli ihan ohimenevän hetken päässä soi -lähetyksessäni, mutta voi minkälaisia aikamatkoja sainkaan sen avulla/takia tehdä... Etenkin sitten siis kun menin biisin kuuntelemaan, uudestaan ja uudestaan.
Ensirakkaus on ensirakkaus, sillä on oma sopukkansa ihmisessä aina, eikä se siitä muuksi muutu. ♥
Tuo omakin ensirakkauteni löytyy FB:sta, mutta ei sen seinällä mitään koskaan näy... Onneksi? Koska sitten sitä kai tulisi vaanittua enemmänkin... - Tosin onhan sekin jo naimisissa ja ties monenko mukulan iskä ja hyvä niin :)
Lähetä kommentti