9. syyskuuta 2010

If I go crazy then will you still call me Superman

Ihan alkuun on pakko sanoa (kuulostinkohan nyt Jutta Urpilaiselta?), että älkää nyt sitten vaan käsittäkö tätä kirjoitustani väärin ja hätääntykö (näen jo silmissäni sen kaaoksen mikä seuraisi siitä, kun te kaikki lähtisitte kiljuen juoksentelemaan kuin päättämöt kanat, paitsi päätön kana ei kai kilju, kun ei sillä ole päätä). En siis ole lopettamassa bloggaamista, vaikka se tämän viikon trendi tuntuisi olevankin. Ainoastaan sivuan aihetta tässä.

Niin. Siis sekä Elegia että Mymskä ovat ilmeisesti heittämässä bloginsa roskakoppaan. (En nyt linkittele, jos kerta mahdollisesti niitä blogeja ei enää kohta edes ole). En katso hyvällä, tietäkää se. Itse ajattelin tuossa päivällä, jo ennen Mymskän pohdiskelun lukemista, että millaistahan se olisi jos vaan lopettaisi. Tulin tulokseen, että ihan perseestähän se olisi. Ja siitä seuraisi varmaankin melkoinen fb-statuspäivitysten ryöppy, kun minun olisi pakko jonnekin kuitenkin suoltaa nämä nerokkaat ajatukseni. Enkä tietenkään saa niille missään muualla yhtä suurta yleisöä kuin täällä, haha. Sitä paitsi tykkään kirjoittaa, mutta en ole ikinä osannut kirjoittaa itselleni. Kun jotkut sanovat kirjoittavansa blogia pääosin itselleen, niin minä en kyllä sitä tee. (Ellei nyt oteta tätä narsistista puolta huomioon, että tietysti teen tätä itseni enkä minkään yhteisen hyvän vuoksi). Tunnen itseni typeräksi kirjoittaessani päiväkirjaa itselleni, siksi niitä ei ole elämäni aikana kertynytkään kuin muutama hassu. Hankalista asioistakin avautuminen on helpompaa jollekin (lähes) kasvottomalle joukolle kuin läheisille tai edes omalle itselleni.

On tässä jokunen asia, joka minua vaivaa. En oikein tunne minkäänlaista yhteyttä "Tiinan" ja itseni välillä. Kyse on siis vain tuosta nimestä. Tämä kun olen minä, joka näitä kirjoittaa ja joka muihin blogeihin kommentoi. Toisinaan mietin, kuka tuo Tiina oikein on. En vaan identifioi itseäni tiinaksi enkä tunnista, jos joku minua sillä nimellä kutsuu (blogin ulkopuolella näin on tapahtunut pari kertaa). Ja mitä enemmän ihmisiä tietää minun oikean nimeni, sitä epänormaalimmalta tuntuu esiintyä tiinana. Olisi kai alunperinkin pitänyt keksiä bloginimeksi joku muu kuin erisnimi (joka toki on oikeasta nimestäni varioitu), jos siihen olisi ollut sitten helpompi kotiutua. Mutta tuo oli aika hätäisesti valittu ja jäi sitten valitettavasti "päälle". Mietin joskus ihan omalla nimelläni (ja mahd. naamallani) bloggaamista, mutta se sitten taas rajoittaisi vielä enemmän sitä aihepiiriä. Kun en nyt kuitenkaan kaikille halua kertoa kaikkea ja sitten tarvisi miettiä imagoa ja seuraamuksia ja kaikkea... Salanimellä bloggaaminen on siis kuitenkin parempi vaihtoehto.

Toinen vaivaava asia on se, että olen avautunut täällä välillä aika aroistakin asioista. Lähinnä siis näistä miesjutuista. Jotenkin niistä avautuminen ahdistaa aina jälkeenpäin. Ajatukset voi vaan pyyhkiä pois ja leikkiä, ettei niitä koskaan ollutkaan, mutta internetiin naputeltu teksti on ja pysyy. Eikä koskaan ole takuita siitä kuka niitä lukee. Olen kai sen sata kertaa tehnyt periaatepäätöksen, että läpisen täällä vain jostain yleismaailmallisista asioista, kuten musiikista ja keskityn nillittämään asioista jotka minua ärsyttää tai ihastuttaa. Mutta sitten kun yksityiselämässä on joku "tilanne päällä", niin tänne avautuminen helpottaa. Ja sitten taas jälkeenpäin kaduttaa. Melkoinen noidankehä, juu sii.

Kolmas, vain hiukan ärsyttävä asia on se, että on tiettyjä entisiä tai nykyisiä bloggaajia, jotka tavallaan tunnen oikeassa elämässä, mutta joita en ole koskaan tavannut kuitenkaan. Tämä epäkohta on alkanut nyppiä minua päivä päivältä enemmän. Tuntuu niin hullulta, että joku ihminen voi tuntua hyvinkin tutulta ja silti emme ole koskaan oikeasti nähneet toisiamme. Suurin osa näistä tyypeistä asuukin pk-seudulla, joten sinällään ei olisi kauhean vaikeata lähteä ekskursiolle sinne, mutta miten sitä nyt onnistuisi sitten yhyttämään edes pari tyyppiä yhdellä kertaa... Niin että voisiko joku siellä järkätä jonkun miitin, jonne tulisivat kaikki? Ja sitten tietty ilmoittaa minullekin siitä. Osa tyypeistä asuukin sitten niin kaukana, että niiden livetapaamiseen tarvisi panostaa oikein kunnolla. Mutta ehkä joskus.

Josta tulikin mieleeni, että viimeksi kävin pk-seudulla pari viikkoa sitten. Visiittini Helsingissä kestää yleensä sen verran, kuin mitä nyt menee kävelemiseen rautatieasemalta Kamppiin, ja sitten illemmalla sama matka takaisin. Ehdin kuitenkin viimeksi siinä matkalla bongata Minhin, tosin vain ikkunan takaa. Minulla oli sitten muka niin kiire, etten ehtinyt käydä ilmiantamassa itseäni. Ja kun siellä ikkunan toisella puolella oli joku asiakaspalvelutilannekin käynnissä juuri. Ja kun se tuli niin yllättäin. Ja kun näytinkin varmaan ihan pyryharakalta. Ja ja ja...

Ei mulla muuta. Jatkamme.

13 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Niin, minähän en ole ihan kokonaan lopettamassa. Vasta harkitsen siirtymistä hieman sivummalle, ehkä jonkinlaista uutta alkua.

Oudolta tuntuisi olla kokonaan bloggaamatta, mutta eiköhän siihenkin tottuisi.

Mä aliitin aikanaan ihan puhtaasti itselleni kirjoittamalla. Olen niin sisäänpäinkääntynyt, että ei se ole ajatuksena ollenkaan kummallinen. Ja niitä oikeita päiväkirjojakin löytyy vinot pinot. Mutta aika pian sitä huomasi olevansa jossain ihmeellisessä yhteisössä, joka oli oikeasti yllätys. Sen jälkeen blogia on kirjoittanut "yleisölle".

Mua ei ahdista miesjutuista kirjoittaminen (koska mulla ei sellaisia ole), mutta mä kirjoitan yleisesti ottaen aika aroista ja hyvin henkilökohtaisista asioista (noi masennusjutut ym). Noista avautumisista on sitten tullut jonkinlainen krapula.

Tulen joka tapauksessa jatkamaan hattarankepeällä linjalla, jossa kaikki henkilökohtainen on häivytetty ympäristöön sopivaksi. :D

Tiina kirjoitti...

Aivan, mutta jos et aio jatkaa Mymskänä, niin sitten se on Mymskän kuolema! Traagista, yes? ;D

Mä jäin miettimään tota itselle kirjoittamista, että miten paljon se liittyy introverttiuteen. Onko tämä sitten joku ekstrovertti puoli minusta joka haluaa lärpättää täällä ja kaikkialla koko ajan... Voipi ollakin. Tein sen MBTI-testin ja sain jonkun ISPF/INFP:n (tois S/N oli ihan rajoilla), niin toisen noista kuvauksessa mainittiin juuri jostain tämmöisestä käytöksestä.

Mä heräsin äsken kahden tunnin päikkäreiltä, selitän nyt varmaan tosi sekavia...

Mua ahdistaa mun miesasioista puhuminen siksi, koska ne on aina ihan olemattomia ja niissä käy huonosti. :D

Mymskä kirjoitti...

Mymskä on työnsä tehnyt, Mymskä saa mennä ;)

Annikki kirjoitti...

Olisikohan se hirveä muutos, jos vaihtaisit nimimerkkiä? Ei minusta.

Tuosta otsikosta minulle tuli mieleen se:
if you'll be my bodyguard
i can be your long lost pal
i can call you betty
and betty when you call me
you can call me al

Tiina kirjoitti...

Mymskä on kuollut, kauan eläköön Mymskä! ;)

Annikki, eeeeei kai se kamalaa olisi, mutta kai siihen tässä vaiheessa olis aika vaikea enää tottua. Tuntuis siltä, että pitäis aloittaa uusi blogikin sitten samalla. Ja ennen kaikkea pitäis keksiä joku hyvä nimimerkki. Eikä mulla ole sellasta...
Toi Paul Simonin biisi on ihan hauska jostain lapsuudesta. Otsikko onkin itse asiassa 3 Doors Downin kappaleesta Kryptonite.

Minja kirjoitti...

Mun blogi on kans osin siitä syystä ihan pelkkää huttua, kun en osaa/halua kirjoittaa mitään oikeita asioita sinne, kun en oo siellä enää kaikille kasvoton.
Ja paperipäiväkirjojen kasa kasvaa! :)

Tiina kirjoitti...

Mä en ole edes osannut ajatella, että joku kirjoittaisi vielä paperipäiväkirjoja. :D
Tai no, kai niitä kirjoitellaan, mutta se on mulle jotenkin täysin vieras ajatus.

Mun mielestä taas sä voisit kirjoittaa ihan mitä tahansa. Et se ei niinku haittaisi. En nyt ehkä taas oikein osaa ilmaista itseäni... :D

kukkis kirjoitti...

Sivuutan nyt kaiken muun ja sanon vain että joo! Miitti! Tulen jos joku järjestää :)

Tiina kirjoitti...

Niin, joku. :D

Riikka kirjoitti...

mä en nyt puutu muuhun, kun ite oksennan kaiken mitä mieleen sattuu enkä ees erottele niitä makkaroita ja perunoita. omalla nimellä ja kuvalla ja kaikella. kadun varmaan joskus katkerasti, kun mua ei valitakaan maailman presidentiksi kaikkien noiden skandaalinkäryisten paljastusten takia. noh.

mut, joo! tuu tänne tapaamaan meitä. tai me voidaan tulla sinne, jos kutsut. olis hauskaa tavata. tai emmä tiiä oonko kutsuttu, mut tuun jos kutsutaan. ei vissiin tarvikaan olla muotibloggaaja et pääsee miitteihin :)

Tiina kirjoitti...

Kuulosta siltä, että olis varmaan helpompi, että mä tulisin sinne. Kun te kaikki ootte siellä kuitenkin jo valmiiksi. Joutuisin kuitenkin sitten majoittamaan teidät kaikki ja tää asunto on niin kovin pieni. ;D
Mutta pitäiskö ensin vähän muotiblogata, että vois järkätä miitin...

Elegia kirjoitti...

Hmmm... Jälkiliukkailla, kun pidin taukoa kaikista blogeista.

Omani on kuollut ja kuopattu eikä edes kaduta. Se meni liian henkilökohtaiseksi eikä tuntunut enää kivalta. Joten miksipä sitä itseään kiusaamaan. Ja jäihän tonne muutama blogi vielä :D

Eikä minusta muutenkaan eroon pääse, sillä jatkan edelleen avautumista toisten kommenttilaatikoissa, lälläslää :D

Tiina kirjoitti...

Jälkiliukkailla. :D
Kiva jos jatkat kommenttilootissa möykkäämistä!
Mulla ei olekaan kuin tämä yksi, niin ja toi kuvablogi tietty, että oisin sitten ihan orpo, jos tänkin lopettaisin. Ei onnistu.