Tämä kappale saa minut surulliseksi, johan se nimensäkin mukaisesti on surullinen laulu, mutta silleen hyvällä tavalla surulliseksi. Sellaisella melankolisella tavalla, josta minä tykkään ja joka ei ahdista minua ollenkaan. Kaiken lisäksi tätä kuunnellessa tulee vähän ikävä sitä yhtä kaunista, mutta oi voi niin nuorta...
♪♫♪ Where we're living in this town
The sun is coming up and it's going down
But it's all just the same at the end of the day
And we cheat and we lie
Nobody says it's wrong so we don't ask why
Cause it's all just the same at the end of the day ♫♪♫
No niin. Nyt täytyy kuunnella perään jotain iloista. Tänään ei ole aikaa eikä paikkaa melankolialle.
Ps. Miten tänne Bloggeriin ei nykyisin mahdu enää kuin joku ihan sairaan pieni videoruutu? Vaikka laitoin tuonkin tosi pienenä, niin silti siitä jää osa jonnekin reunan alle piiloon. Ainakin Chromella katsottuna.
12 kommenttia:
Voithan sää käydä määrittelemässä vähän leveemmän leipätekstipalkin tähän sieltä koodista. Näkyisi mahtuvan 468 pikseliä leveä ruutu tähän. Eikös tää käynyt ahtaan näköiseksi siinä vaiheessa, kun noista videoista tuli laajakuvaa ja siten suhteessa leveämpiä?
Höh, minkä helvetin takia tuota pitäisi "käsitellä"?
Kai nyt jokaisella on omanlaisensa tapa kuunnella musiikkia tai olla kuuntelematta. Mä en ihan näe sitä ongelmaa...
Varpunen jouluaamuna oli joskus pienenä tyttönä mun suosikkijoululauluja, mutta yhtenä jouluna sitä (Loirin versiota erityisesti) soitettiin niin paljon että meinasi mennä koko joulu ihan vituiksi. Sen jälkeen en ole sitten enää oikein hyvin sietänyt koko viisua.
Annikki, voin toki, mutta mun mielestäni tän bloggerin käyttäytyminen on muuttunut ihan lähiaikoina jotenkin kummallisemmaksi näiden videoiden suhteen. Jos ennen oli liian leveä video, niin ei se jäänyt minnekään reunan alle piiloon. Oon tästä melko varma.
Mymskä, niin, kai siinä oli kyse siitä perimmäisestä syystä, että miksi mä ahdistun ja pitäisi opetella käsittelemään tunteitani ja blaa blaa.
Mutta mä olen kyllä ollut tämmöinen ihan pienestä pitäen, jo niistä ajoista kun maailma ei erityisemmin ole vielä turmellut viatonta mieltäni, joten jos sieltä jostain kaukaa löytyisi joku syy miksen osaa käsitellä tunteitani, niin ehken mä edes halua tietää sitä. :D
Näh, musta se sun pieni musiikkiahdistus on vaan ominaisuus, ei vika. Niin kauan kun se ei häiritse kenenkään elämää, varsinkaan sun omaas, niin miks siitä pitäs nähdä vaivaa ja käsitellä. Enkä usko, että sun lapsuudesta löytyis mitään syitä siihen, paitsi paha isosisko joka on pakottanu kuunteleen huonoa musiikkia. ;)
Mä olin niin pieni kun ekan kerran muistan ahdistuneeni varpusista jouluaamuna ja vastaavista, että edes sä et ole voinut turmella mun sofistikoitunutta musiikkimakuani. Olen siis ollut ehkä syntymästäni asti tälleen viallinen. ;D
Kyllä se on Tiina se Loiron laula... hmmm... muotoilema tulkinta ihan mistä tahansa musiikkikappaleesta joka saa ihmiset ahdistumaan. Sä et vain sisimmässäsi ymmärrä Loirin vaikutusta sun alitajuntaan. Ehkä Loiron musiikkiulostuksien julkinen tuhoaminen auttaisi asiaan. Loiron levyt paskaksi ja maailma pelastuu!
a) mä luulen, ettet sä tarvii ammattiauttajaa. ainakaan ahdistavien laulujen takia.
b) rakastuin jaakko ja jayhin, vaikken nähnyt niitä lainkaan (ihan normaalia tällaiselle hukkapalalle) enkä kuullut muuta kuin souncheckin.
c) mä aloin kans.
d) aloin vahingossa kuunnella kaija koota sun takia
Vähän ehkä jankkaan... Mutta mä en käsitä, miksi tunteita pitäisi käsitellä, jos ne eivät tunnu haitallisilta tai häiritse ns. normaalia eloa. Ja ahdistuskin on ihan normaali tunne, ei sitä välttämättä tarvitse mihinkään kadottaa (hoitaa? lääkitä?). Ahin olemassaolon voi myös hyväksyä, ihan kuten minkä tahansa tunteen, jolloin siinä ei ehkä olekaan mitään "kipeetä".
Jos sä Varpunen jouluaamuna -laulun takia menisit esim. kaappiin huutamaan, sitä voisi ehkä miettiä, että olisiko syytä tehdä jotain. Mutta jos se aiheuttaa sen, että laitat radion kiinni, niin en näe siinä mitään ongelmaa :)
Ymmärsin siis, että tämä ei ole sulle mikään varsinainen kipupiste kuitenkaan.
Dårka, mulla ei henk.koht. ole Loiria vastaan yhtikäs mitään ja tykkäänkin sen lauluäänestä, joten siitä ei nyt saada syyllistä. Sitä paitsi se ei ole tainnut edes levyttää joululauluja vielä silloin, kun minä ensimmäisen kerran vihasin varpusta jouluaamuna.
Riikka, a) niin mäkin, b) ihania ovat, vaikka pelkän soundcheckin kuulisi, c) kiva ja d) tuo oli kyllä aika hirveä vahinko!
Mymskä, oon kyllä ihan samaa mieltä sun kanssasi. Mullahan ei ole mitään ongelmaa tämän asian kanssa. Jotkut sanoo myös, että huumori on defenssi ja sarkasmi on todellisuuden taakse piiloutumista, ja silti mä käytän niitä molempia, joten mun mielestäni ihmiset saa ihan vapaasti olla mitä mieltä ovat ja mä olen mitä mä olen.
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. :D
Shane. Sydäntä riipii sekä esitys että äijä itse.
Pakko laittaa linkki. Mä olen hekotellut tätä koko päivän.
Lähetä kommentti