Jos saan esittää toivomuksen tässä ja nyt, niin sitten kun kuolen (voisiko joku kertoa kuuluuko tähän väliin pilkku vai ei?) antakaa käyttökelpoiset elimeni sille, joka niitä enemmän tarvitsee, polttakaa minut, laittakaa nättiin uurnaan, pitäkää pienet juhlat muistoni kunniaksi ja soittakaa tämä kappale.
Jos joku huomasi, niin tuossa oltiin sitten yhdistetty tähän kappaleeseen Libertinesien toisen kappaleen video. Mutta valitsin tämän version, kun sitä on kuitenkin viihdyttävämpi katsella kuin jotain diashowta.
15 kommenttia:
Minä taas tykkään hyvistä hautajaisista, parhaissa on uskonnosta tai sen puutteesta riippumatta yhtä hyvä tunnelma kuin Dixieland-esimerkissä. Tykkään jopa hautajaisvirsistä, mutta oli toi sun biisivalinta myös hyvä :)
Niin joo, ja voi pilkuttaa joko "..., sitten kun kuolen" tai "... sitten, kun kuolen".
Ei ollut tarkoitus tuplakommentoida, voitko poistaa toisen, kiiitoooos.
Mä en ole varmaan koskaan ollut hyvissä hautajaisissa. Siis toki ne afterpartyt voi olla hyviä, mutta ne kirkonmenot ahdistaa mua. Aina.
Siis kuolen ja antakaa -sanojen väliin ei kuulu tulla pilkkua. Sitä lähinnä mietin. Eli ", niin sitten, kun kuolen antakaa..." tai ", niin sitten kun kuolen antakaa..."?
Ja joo, voin. :)
Miten mä voinkin lukea kysymyksen noin väärin, ihan selvästi kysyit "kuuluuko tähän väliin pilkku" ja mä rupean katselemaan ihan muita välejä ... Joo kuuluu pilkku! "Kun kuolen, antakaa ..."
Ei se mitään. :D
Mä olisin kanssa laittanut siihen pilkun, mutta sitten taas jossain toisaalla jupistiin jostain lauseenvastikkeiden käytöstä ja ettei kuulu pilkku ja apua mä en tajua kieliopista yhtään mitään!
Lauseenvastiketta olisi esim. "kuoltuani tehkää sitä ja tätä". Silloin ei tulisi pilkkua.
Joo, jos menet edeltä, näin teemme.
Olet kai tehnyt elintenluovutustestamentin? Sen kantajan ei tarvitse huolehtia siitä, miten maallisille jäännöksille käy. Eikä tarvitse lähimmäistenkään huolehtia asiasta :)
Tämä aikaisemmassa postauksessa mainittu kappale on teeman mukainen. Tämäkin sopii kuin nyrkki silmään. Klassikkojahan aiheesta löytyy (etenkin jos päätit tehdä itsemurhan).
Positiivista, elämänmyönteistä energiaa löytyy vaikkapa tästä kappaleesta.
Vanhemmat sukulaiset eivät tietenkään ymmärrä, joten heitä varten löytyy kotimainen vaihtoehto.
Naispuolisille löytyy tämä upea vaihtoehto (tai tämä jos pitää kypsäksi heittäytyä). Miesten kai täytyy tyytyä MDB:n tuotoksiin.
Omat hautajaisethan ovat siitä kivat pippalot, ettei kukaan pääse enää kuittailemaan takaisin ja "yleisöllä" on sosiaalinen pakko kuunnella. Tästä pitää ottaa kaikki irti - etenkin kun tilaisuuksia on vain yksi.
Jos pahennuksen herättäminen ei kiinnosta, yhteiskunnallisesti vastuullisten kannattaisi siis varmaankin soittaa jotain sopivan kapinahenkistä musiikkia valamaan muutoshenkeä ja energiaa vastaanottavaiseen yleisöön. Kuolemallasi voi olla tarkoitus!
Jaa, että tosissaanko pitäisi olla?
Aika paha.
Toisaalta kai on aivan sama mitä valitsee - itsehän kuitenkaan ei ole sitä enää todistamassa.
Alcinoe, kiitti ope! :)
Penni, joo, olen tehnyt. Tosin eikös se laki muuttunut hiljan niin, että elimiä EI käytetä vain siinä tapauksessa, että kuollut on elämänsä aikana vastustanut elimiensä luovuttamista... Eli siinä tapauksessahan testamentti on periaatteessa jo turha nykyisin.
Örinäheviä kuunteleva anonyymi linkittelijäni, kuuntelen ehdotuksesi tuossa myöhemmin. :)
Eikä mitenkään välttämättä pidä olla tosissaan.
Voi olla, että laki on muuttunut. En ole seurannut kovin tarkkaan sen jälkeen, kun minulle selvisi, että minusta mikään ei kelpaa edes kierrätykseen. Ei ennen (verenluovutus) eikä jälkeen (elimet) kuolemani.
Siitäkin huolimatta kannan elintestamenttia mukanani (varmuuden vuoksi) :)
Tuollainen laki olisi kyllä hyvä. Mitään niin turhaa ei ole kuin laskea ruumis matojen syötäväksi... Tai onhan siitä tietysti madoille hyötyä. Niin, ja kirkolliset menot ovat tietysti turhempia kuin mitkään madot.
Jepu. Mun äitini kauhistui, kun kerroin ekan kerran siitä elintestamentista joskus kauan sitten, mutta kysyin siltä, että no mihin mä niitä enää itsekään siinä vaiheessa tarvin?
Ja joo, laki muuttui elokuun alussa.
Kotimaista tai ulkomaista.
Minäkin olen melko vahvasti uskonnollisia menoja ja vielä vahvemmin itse uskontoja vastaan. En kuitenkaan pakkosyöttäisi mitään heviä tahi vastaavaa hautajaisissani koska kuitenkin siitä osa, varsinkin iäkkäämmistä, sukulaisista ja tuttavista saattaisi pahastua. Mielestäni riittävää olisi tuollainen hienovarainen vihjailu siitä, mitä mieltä eläessäni asioista olin. Eihän sitä tiedä vaikka joku siitä innostuisi enemmänkin maailmankuvaansa miettimään. Parempi myöhään...
Enpä ole kyllä hautajaisiani varsinaisesti miettinyt; pappi ja virret ei siihen tilaisuuteen kuulu. Toisaalta tarviiko sitä sitten mitään kovin kummoista tilaisuutta edes pitää? Vetäkööt ihmiset vaikka porukalla perseet.
Hautajaisiinhan ei tarvita mitään seremonioita. Jos ei halua uskonnollista siunaustilaisuutta, se kannattaa tehdä perheelle ja omaisille selväksi jo hyvissä ajoin, jotta he eivät joudu asiaa kuoleman jälkeen arvailemaan.
Hautaaminen / tuhkauurnaan maahan laskeminen / tuhkan sirottelu tms. voidaan hoitaa vailla mitään seremonioita. Muistotilaisuutta ei tarvitse olla, tai jos sellaisen haluaa jälkeensä pidettävän, voi siitäkin kertoa toiveitansa etukäteen.
Muutenkin kantsii nämäkin asiat selvitellä ensin itsellensä ja sitten omaisten kanssa, niin myös elinluovutukset ja muut.
Ian, kivat valinnat. :)
Niin, riippuu tietysti missä iässä kuolisin, mutta jos olisin itse kovin vanha jo silloin, niin mahtaisiko vanhempi polvikaan silloin enää paheksua hevimetallia? En tosin sellaista haluaisi soittaa hautajaisissani, mietin vain.
Riikkis, joo, eiköhän se tätä kautta tullut ainakin osalle läheisistäni selväksi. ;)
Eikä mulla mitään selvitettävää ole itseni kanssa tässä asiassa. Jos ihan rehellinen olen, niin mulle on oikeastaan ihan sama millaiset hautajaiset mulla on tai miten/mihin mut haudataan, koska mä olen itse silloin jo kuollut ja enempihän se tilaisuus on niille vielä eläville tyypeille.
No minä lähdin siitä olettamuksesta, että jos nyt kuolisin. Varmasti mielipiteet muuttuu seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana, mutta mun mielestä on nyt aika turhaa alkaa miettimään minkälaista musiikkia sitten kasikymppisenä hautajaisiinsa haluaisi. Eihän sitä voi tietää vaikka siinä välissä joku julkaisisi jonkun uuden kappaleen, mikä olisi ihan täydellinen.
Ja vaikka itse tilaisuus onkin muille, niin kyllä sen verran pitää vainajaa kunnioittaa, ettei nyt ihan vakaumusten vastaisesti ruveta pelleilemään. Otetaanko kisa?
Lähetä kommentti