Beatlesia ja Metallicaa sekoitettuna. Shaken, not stirred. Marvelous.
25. syyskuuta 2010
Day 25 - A song that makes you laugh
Minä olen aika vakava ihminen, että silleen en yleensä naura ihan kauheasti. Musiikki varsinkin on vakava asia, ja bloggaaminen. Mutta on pakko kyllä myöntää, että tähän bändiin ensimmäisen kerran törmättyäni pääsi tirskahdus jos toinenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Tää tulikin just sopivaan väliin, kun televisiosta tuli just Volbeatia. Se meinasi itkettää. Ne on ylittäneet itsensä ja tehneet huonoimman kappaleensa ikinä.
Mua tää Hey Dudekaan ei kauheasti naurattanut. Melkein itketti, kun Hey Jude oli näin raiskattu. No ei vaan, ihan hyvä tää oli. :D
Oliko tässä meemissä sellaista kuin "a song that makes you cry"? Keksin juuri nimittäin aika monta vaihtoehtoa siihen. You're the last in line... Ale-ale-ale-alejandro...
Meinasin eilen äänestää jaloillani (sun kiusallas sanoin noin! :D) ja häipyä yhdestä kaupasta, kun siellä alkoi soida joku vitun Alejandro kesken mun shoppailun.
Niin ja mun mielestä pitäis olla joku laki, joka kieltää sen Golden Capin Baseballs-mainonnan.
Hetken kieltämättä huvitti, mutta en jaksanut edes loppuun kuunnella. Hauska oivallus kyllä sinänsä, mutta kun tässä on yhdistetty kaksi bändiä, joita en juuri jaksa kuunnella, niin ei...
Niin, myönnän etten pidä Beatlesista. John Lennon on asia erikseen, ihan ♥ :)
En mäkään tota kokonaan jaksanut kuunnella, kun se oli niin pitkä. Noita on leegio muitakin vastaavia kappaleita, idea on musta jotenkin hauska.
Beatlesin musikki jakaa mut kahtia sillä tavalla, että osasta tykkään ja osasta en. Se alkuaikojen tilulilu on vähän sellaista... No, menee sekin tietyssä mielentilassa. Enempi tykkään siitä Lennon-osastosta Beatlesinkin musiikissa.
Edelleenkään en tiedä onko Paul McCartney tehnyt yhtään mitään merkittävää Beatlesin jälkeen. Musiikin saralla, siis.
Niin ja sitä piti vielä sanoa, että Metallican Sanitarium on ainut kappale josta tykkään niiltä nykyisin. Se on aivan mahtava.
Tuossa Beatallicassa on hauskaa se, miten paljon toi laulaja oikeasti onnistuu kuulostamaan Hetfieldiltä. :D
Tuo hetfieldimäisyys minuakin nauratti. En osaa sanoa, onko Metallicalla yhtään biisiä, josta pitäisin... En tosin ole suuremmin perehtynyt, joten minut kerettiläisenä poltettakoon tämänkin takia :D
Varmaan muuten oksennan, jos vielä kerrankin kuulen Whisky in the jarin.
Varmaan jonkun mielestä McCartney on tehnyt paljonkin merkittävää, mutta en osaa oikein arvostaa kuin sitä mitä tekivät Lennonin kanssa.
Jos sillä tavalla "aikalaisittain" (eli miten ihmiset jakautuivat siihen aikaan musiikillisesti) ajattelee, niin olen enemmän Rollari-ihmisiä. Nekin kyllä olisivat voineet lopettaa ajoissa, tuotannossa on paljon sellaista mitä ei jaksa kuunnella...
Mä taas en ole koskaan kauheasti Rollareille lämmennyt. Tosin pakko myöntää, etten ole kauheasti kuunnellutkaan. On niillä jotain hyviä biisejä, kuten (meinasin sanoa fade to black, mutta siis) Paint it black ja As tears go by.
Eikös Whisky in the jar olekin cover? Ainakin se muistuttaa erehdyttävästi jotain "juokse ratsu hei ja hoi" -biisiä, jos ei ole.
Whisky in the jar on irlantilainen kansanlaulu, mutta Thin Lizzy on tehnyt sen rockversion ja metallica tökerösti coveroi sitten thin lizzyä.
Jep, ja tarkennukseksi vielä, että Thin Lizzyn versioon ihan hyvä.
Kyllähän Macca kirjoitti GnR:lle Live and Let Die:n..
Itselleenhän se sen Live and let dien kirjoitti, gunnarit sitten vaan coveroi sen sitten parikymmentä vuotta myöhemmin. :)
Kyllä se GnR:lle on kirjoitettu.
Kaipa sitä vaan piti itse ensin yrittää esittää ja Bondiin tyrkyttää...
Haha. :D
Minja ja Penni, mun mielestä kaikista paras versio on se, kun mä itse laulan "juokse ratsu hei ja hoi, tie vaikka mihin vei, niin huolet haittaa ei!"
En yhtään tiedä mikä versio tuo siitä biisistä on, google ainakin oli ihan ulalla, mutta noin me ollaan koulussa musiikintunnilla laulettu. :D
Anonyymi ja Minja, Paul McCartney on ollut visionääri ja jopa jonkin asteinen meedio kirjoittaessaan sen kappaleen Guns n' Rosesille.
Lähetä kommentti