Katselin eilen Teeman Punklandia-sarjan ensimmäisen osan digiboksiltani. Se herätti minussa yllättäin monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia. Kuuntelinhan itsekin teiniangstissani punkia, eli lähinnä Sex Pistolsia ja sen aikakauden kotimaista tuoretta punkia. Se oli aikaa, jolloin ilmoille pompsahteli Tehosekoitinta ja Apulantaa ja Karkkiautomaattia ja mitä näitä oli. Apulantakaan ei kuulostanut vielä siltä miltä se tänä päivänä kuulostaa. Punkin aika oli kyllä oikeasti jo ennen minun syntymääni. Olin vasta äidin kohdussa, kun Johnny Rotten lähti Sex Pistolseista. Minulla oli teini-iässä pilottitakki ja maihari(n kaltaise)t, mustaa kynsilakkaa, pääkallokaulakoru ja -sormuksia, värjäsin hiukseni mustiksi ja kuuntelin jotain heviörinää (kunnes käännyin kukkaislapseksi ja heiluin ja huojuin jossain siinä välimaastossa).
Jokainen sukupolvihan on omalla tavallaan aina kapinoinut vanhempiaan ja yhteiskuntaa vastaan. Enhän minä toki omaa tyyliäni tai musiikkimakuani sen perusteella valinnut, että millä nyt kapinoisin vanhempiani tai auktoriteetteja vastaan. Sitä paitsi se olisi ollut aika vaikeatakin, kun äitini on tykännyt aina hyvin paljon samanlaisesta musiikista kuin minä. Tosin oli minulla se lyhyt death tms. metal -vaihe, josta en kyllä ihan rehellisesti tykännyt itsekään. Piti vaan purkaa jotain angsteja. Isä taas ei koskaan sano musiikkiin juuta eikä jaata. Pukeutumiseenkaan ei vanhemmiltani koskaan tullut poikkipuoleista sanaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna sain kyllä olla todella vapaasti oma itseni ja toteuttaa teiniyttäni. Ei meillä muuten ollut mitään kotiintuloaikojakaan koskaan. En ainakaan muista. Ilmeisesti meihin luotettiin niin paljon, vaikka ihan aina emme kyllä tainneet olla sen luottamuksen arvoisia. Mutta ei siitä nyt sen enempää. Joka tapauksessa kapinahenkeä oli ilmassa.
Rupesin kuitenkin miettimään, että millä ihmeellä nämä nykyteinit sitten oikein kapinoivat vanhempiaan vastaan? Mitä aseita niillä voi oikein enää olla, kun vanhemmat ovat jo niin punk ja rock eikä ole ollenkaan ihmeellistä jos äidillä tai isillä on tatuointeja ja lävistyksiä ja kaikki päihteetkin on jo niin nähty. Siis onko nyt niin, että tämä tosi-tv/haluan julkkikseksi-pissistely on nyt sitten nuoren sukupolven kapinointia? Ollaan sitten niin tosi erilaisia kuin omat vanhemmat ja eletään tai halutaan elää jotain omituista pintaliito- ja pinnallista elämää (nyt sitten yhtään yleistämättä, mutta oletteko huomanneet muotiblogien maihinnousun?) ja kuunnellaankin vielä niin älyttömän huonoa musiikkia. (Tämä on objektiivinen mielipiteeni). Kun ne tietää, että me ei tykätä siitä musiikista. Eikä hyväksytä tai ymmärretä sellaista elämäntapaa. Tulevat sukupolvet kapinoivat olemalla superkonservatiivisia? Vai onko sittenkin niin, että me muutumme vanhemmiten konservatiivisemmiksi (en myönnä), jotta nuoriso voi taas olla radikaaleja meihin muumioihin verrattuna?
Katselin muutama päivä sitten H&M:ssä Sex Pistols -kangaskassia. Hypistelin sitä kädessäni hetken aikaa, mutta jätin ostamatta, niin kiva kuin se olisi ollutkin, koska jotenkin se vaan olisi tuntunu niin väärältä. Ostaa nyt Sex Pistols -kassi Hennesiltä. Johnny Rottenkin varmaan olisi kääntynyt haudassaan, jos olisi kuollut. (Ja samassa hän meni ostamaan sen kassin?)
9 kommenttia:
Saattaa olla, että Johnny Rotten ei pölläyttäisikään tomujaan... Sex Pistolskin oli aika kaupallinen juttu aikanaan, kun Malcolm-setä heitä muotiliikkeessään. Vaikka SP onkin yhä edelleen mm. minulle sitä oikeaa punkia.
Eikös H&M myynyt jossain vaiheessa Metallica-paitojakin? Muistelen, että Nemi sai slaagin ;)
Joskus tunnen itseni vanhaksi (joo, voisin vaihtaa levyä), kun näitä punkbändejä tutkailen. Minä kun olin kasvanut pahimmasta kapinasta jo siinä vaiheessa, kun Apulannat ja muut tulivat markkinoille. Nehän eivät tietenkään tällaisesta rupsusta enää kuullostaneet punkilta ollenkaan, aiheuttivat lähinnä kulmien kohauttelua ja lempeä huvitusta.
Mutta toki ymmärrän, että jokainen sukupolvi ajallaan. Minun aikani oli jo kauan sitten ohi (vaikka kapina ei kai koskaan kuole) (haha, olipas se typerän kuuloista). (Ja naurattaa kauheasti kaikki "nuorekkaat" keski-ikäiset, jotka todistelevat olevansa vieläkin niin rock ja punk... Pitäisi osata luovuttaa ennen kuin on ihan naurettava [note to self])
Mutta tuo on kyllä mielenkiintoinen tulkinta nykykapinallisista. Voi hyvinkin olla noin, kun esim. minä en ollenkaan ymmärrä tätä nykynuorison (argh, käytin taas sitä sanaa) pelleilyä, ja olenhan juuri siinä iässä, jota vastaan nuoret kapinoivat. Koska kaikkihan haluavat kuolla viimeistään kolmekymppisenä, ollakseen tosi rock.
Niin, ja mähän EN tietenkään ollut kuin ala-asteikäinen SP:n aikaan, vasta ns. postpunkin myötä heräsin omaan kapinaani ja noihin "oikeisiin" punkbändeihin. Joten olin varmaan just yhtä naurettava pikkupunkkari niiden "oikeiden" ja ensimmäisten punkkien mielestä.
"Ostaa nyt Sex Pistols -kassi Hennesiltä."
Ostaa nyt Sex Pistols -kassi!
Sex Pistols -kassi!
Mymskälle:
Lydonilla ja McLarenilla on kai ikuisesti eriävä näkemys siitä kumpi oli ensin, Rotten vai McLaren. Lydonin/Rottenin sielunelämään tutustuttua mun henk.koht. näkemykseni on se, että Rottenin mielestä Sex Pistols ei ollut kaupallinen eikä varsinkaan McLarenin tuote. Sitäpä en sitten tiedä mitä herra Rotten on tänä päivänä nykymuodista ja näistä jotka pitävät Clash/Pistols/whatever -paitoja ja asusteita koska se on muotia ilman, että oikeasti kuuntelevat ko. musaa. Tarttis varmaan kysyä siltä. :D
Kuka on Nemi? Metallican touhu on mun mielestäni nykyisin taas niin naurettavaa pelleilyä, että voisin siitä avautua... Tyypeillä on rahaa niin ettei paskalle taivu ja käydään jossain ryhmäterapioissa ja ollaan etunenässä itkemässä, kun ihmiset lataa laitonta musiikkia tai kun Spotifyn kuuntelusta ei saa riittävästi massia.
Mä olen itse vähän taipuvainen samanlaiseen erittelyyn, että joku ei ole "oikeaa punkia" (esim. emopunk on aina mun dissauslistallani), mutta mä yritän nyt olla avoimin mielin. Eihän se osa siitä 70-luvun lopun suomipunkistakaan ollut oikeastaan mitään punkia, saati sitten joku Ramones... Suurin osa niiden biiseistähän kuulostaa joltain surffausmusiikilta. :D
Vanhaksi olen kai mäkin tullut, kun tarvii miettiä nykynuorison tolaa. :D Mun mielestä ne vaan ei osaa kapinoida. Vähän tekis mieli käskee niiden kasvattaa kivekset tai jotain. Mutta ehkä mä en vaan tunne niitä riittävän hyvin.
Anonyymille:
Tiäkkö siis sellanen kangaskassi, jossa voi kantaa vaikka kirjoja tai ostoksia kaupasta. Ei kai se nyt niin kauhea ajatus ole. On varmaan joskus 30 vuotta sitten punkkarit askarrelleet itse jotain sen kaltaista.
Nemi on se sarjakuvahahmo (gootti).
McLaren nyt joka tapauksessa jossain vaiheessa oli bändin "manageri", josta seikasta voi olla toki montaa mieltä. Paska jätkähän se oli, kun yritti muuttaa/muutti nuorten vihaisten miesten (joita Pistolsin jätkät eittämättä olivat, vaikken heidän sielunelämäänsä ole niin läheltä tutustunutkaan) rahaksi. Mutta money talks, bullshit walks (kapinoinnista huolimatta). Kummasti se punk-kama meni kaupaksi silloinkin (kuten on tehnyt jo kohta 40 vuotta), ei toi HM:n idea varsinaisesti ole ihan tuore.
Kyllä se itse tekemisen ideologia tuossa vähän lipsahtaa enemmänkin.
Ai niin SE Nemi.
Joo, näinhän se oli. Ja kyllä se McLaren varmaan jotain hyvääkin teki Sex Pistolsille. Oltaiskohan mekään täällä kuultu siitä bändistä ilman moista manageria.
Sitten taas Rottenin jälkeiset rock'n'roll swindlet on mun mielestäni jotain ihan kauheata. Kun ei vaan voinut antaa sen olla, vaan pakko oli yrittää vielä lypsää.
Kaikkihan musiikki on aina jollain tasolla tuotteistettua. Ihmiset haluaa ostaa niitä jostain syystä, minäkin. Jotenkin toi H&M vaan tuntui erityisen omituiselta. Ja mun mielestä niiden tuotteiden kantamisessa pitäisi olla takana edes jotain aatetta tai bändin fanittamista, eikä pelkkä muoti-ilmiö.
Ja anonyymi, juu, näin on.
No juu, kyllä minullakin kulmat ponnahti kattoon saakka halveksivan huudon kera. Sevverta minussakin vielä punkkaria löytyy.
Mutta sitten tuli se Nemi mieleen :D
(Muutenhan Metallicaa ja Sex Pistolsia ei pitäisi käsitellä samassa kommenttilaatikossa...)
Lähetä kommentti