Olen aina pitänyt itseäni epäpinnallisena, eli vissiin sitten tosi syvällisenä. Olen ajatellut, ettei ulkonäkö ole minulle tärkeintä miehissä, mutta tulinpa tässä ajatelleeksi...
Minulla on yksi kaveri, miespuoleinen sellainen tietysti, jonka kanssa minulla tuntuu olevan melko paljon yhteistä. Tyyppi on pari vuotta minua vanhempi. Sen kanssa on hauska jutella. Molempia kiinnostaa elokuvat ja valokuvaus ja musiikki. Historiammekin ovat aika saman tyyliset. Mutta sitten. Ei mitään. Ei tunnu missään. En vaan tunne minkäänlaista vetoa tyyppiä kohtaan. Olen miettinyt, että jos se olisi toisen näköinen, niin olisinko jo korviani myöten siihen ihastunut? Tuntuu ihan kauhealta ajatella noin, ja samalla kuitenkin tajuan hyvin selkeästi miksi itse en ole saanut vastakaikua noilta ihastuksiltani. Ulkonäkö merkitsee sittenkin tosi paljon rakkauskiemuroissa. Tarvisi tutustua toiseen todella hyvin, että haluaisi viettää sen kanssa elämänsä siitä huolimatta miltä se näyttää. (Mainittakoon, ettei se kaverini mikään rumapetteri ole, vaan ihan sellanen tavallinen. Ja tässä tapauksessa kukaan ei jää ilman vastakaikua, koska vetovoimattomuus on varmasti aivan molemminpuoleinen tunne, älkää siis käsittäkö väärin.)
Olen kyllä yhä sitä mieltä, että minulle varsinaisesti miehen ulkonäkö ei ole se tärkein asia. Ihmiset, jotka ovat nähneet ihastuksiani ja rakastuksiani, tietävät, etteivät ne ole mistään mallikalenterista. Kaikki ovat tietysti minun mielestäni maailman kauneimpia/söpöimpiä/parhaimman näköisiä/valitse mieleisesi termi. Joskus toki jopa muutkin ovat myöntyneet, että sehän on hyvännäköinen tai sillähän on nätit silmät tms. Luulen, että naamaa tai takapuolta tärkeämpää (sisäisen kauneuden lisäksi) on kuitenkin tyyli. Jos on vaikka miten hassun näköinen, mutta pukeutuu hyvin, on ikään kuin löytänyt oman tyylinsä ja se tyyli on vielä minua miellyttävä, niin mielenkiintoni herää. Myös jos esim. kasvojen piirteissä on muuten joku "juttu", niin viehätyn henkilön ulkonäköön. Tykkään esimerkiksi persoonallisista nenistä, sellaisista kuin vaikka Adrien Brodylla tai John Lennonilla, jotka jonkun toisen mielestä voivat olla rumia neniä. Pieni nöpönenä on tylsä eikä herätä tunteita minussa. Sama koskee niin miehiä kuin naisiakin.
Myönnän kyllä, että itselläni on näitä melko ehdottomia juttuja, kuten hampaiden pitäisi olla hyvät, yleinen hygieniastaan huolehtiminen kunnossa (tämä nyt lienee kaikilla), pullataikinasormet ovat ihan tosi turn off jne. Ja jos mies on pitkä, mahdollisesti myös hoikka tai sillä on kihartuvat hiukset, niin olen aika valmista kauraa. Mutta tärkeintä mielestäni ihmisessä on hymy. Ja nauru. Voin sekunnin tarkasti eritellä koska ihastuin siihen Teinirakkauteeni, ja se oli se hetki, kun näin sen ensimmäisen kerran hymyilevän. Silleen isosti ja aidosti. Mutta ei sekään tietenkään toimi kaikkien kohdalla. Tässä on joku kaava, jota en osaa ratkaista.
Olen varmaan jauhanut tästä samasta aiheesta sata kertaa, mutta aina siitä löytyy uutta ammennettavaa. Enkä vieläkään tiedä olenko pinnallinen vai en.
*) Kesällä töissä meille tilattiin jotain sähkövaraosia, joista yhden tuotteen nimi oli "pinnallinen jakorasia". Sain siitä yksinäni revittyä huumoria irti monen monta kertaa. Yritin myös jakaa tätä ilosanomaa muille, mutta jotenkin en saanut hymähdystä suurempaa riemua revittyä ulos vastapuolelta.
9 kommenttia:
Ooh, allekirjoitan kaiken lähes sanasta sanaan. Paitsi nenäosuuden ja laihuuden, tosin pituus (jota täytyy olla!) on tärkeämpi kuin leveys (hillitty lihaksikkuus sallittua, lääh). Enkä viittaa jakorasia-asiaan vaan ihan yleiseen olemukseen, hah ;)
Nauranen varaosalle hysteerisesti vielä huomennakin. Olisinpa ollut samassa paikassa kanssasi.
Ps, käys tsekkaamassa haaste!
Eiköpähän se ole ihan biologiaa, että jokainen meistä on tavalla tai toisella ihastuksissaan "pinnallinen", halusi tai ei. Onni on vaan se, että makuja on todellakin niin monia :)
Itse olen kyllä huomannut ihastuvani ulkonäköön(kin) mutta aina se ei toimi kovin suoraviivaisesti. Esim. monikin noin periaatteessa tosi kome mies (esim. komea kuvissa) voikin olla livenä ihan tosi epäsytyttävä. Semmoinen riippuu niin monesta asiasta, puheesta, eleistä siitä miten kävelee, miltä tuoksuu jne. Samoin saattaa huomata ihastuneensa tyyppeihin, joista ei millään olisi itsekään uskonut (esim. ulkonäön perusteella) tykkääävänsä, mutta kuitenkin huomaa väkisin katseella seuraavansa aina kun se tulee huoneeseen, eikä itsekään ihan tiedä miksi. Jokin vaan siinä yleisessä olemuksessa viehättää (ääni ja puhetapa ovat kyllä esim. aikas tärkeitä seikkoja, samoin yleinen fyysinen olemus. Siis että on hyvä ryhti, ja rento ja sinut kehonsa kanssa jne. Pingottajat ja jäykistelijät tuntuvat heti itsestä epäviehkeämmiltä)
Jos mä Tiina lähettäisin sulle kuvan mun nenästä, niin sä olisit sekaisin siitä seuraavat 1½ vuotta.
Mä jaksan kerran toisensa jälkeen nauraa neukkarissa, kun siellä on läppäriin tungettava töpseli jossa lukee "gender changer" :-D
-E
Este, kiva. Mä jostain syystä pelkäsin, että saan tähän vaan kommentteja, että lakkaa lässyttämästä paskaa ja ketä kiinnostaa. :D
Miten mä en tajunnutkaan jo silloin kesällä jakaa (pun not intended) sitä pinnallista jakorasiaa täällä, kun täältä löytyy aina joku joka tajuaa!
Haaste on laitettu korvan taakse, kiitos siitä! :)
Seeds, totta turiset. Se on kokonaisuus tai joku "juttu" tietyissä ihmisissä, joka alkaa sitten kiehtoa. Monesti sitä ei pysty itselleenkään selittämään.
Ihmisiä muuten yleensä ärsyttää kun heitä tuijottaa (tai katsoo vähän pidempään, niin minuakin), koska monet ottavat sen jotenkin negatiivisena. Minä itse jään usein katsomaan ihmisiä (miehiä tai naisia), jotka ovat jollain tapaa kauniita katsella. Rumia harvemmin tulee jäätyä katsomaan pidempään.
Dårka, ohhoh, isoja puheita. Katsotaan lunastatko.
E, sukupuolen vaihtaminen ei ole koskaan ennen ollut näin helppoa! :D
Käsittääkseni parinmuodostuksessa vaikuttaa ulkonäön lisäksi mys toisen ominaishaju, joka kertoo potentiaalisen kumppanin biologisesta yhteensopivuudesta (tämä on kuulemma yksi syy miksi sisarusten väliset suhteet ovat aika harvinaisia – ominaishaju kertoo, että ollaan liian läheisiä sukulaisia).
Näin muistelen lukeneeni jostain joskus :-D
Höh. Mähän olen iso, melkein kaks metrii. Jutut sen mukaan tietenkin ;)
A-J K, näinhän ne isot pojat on väittäneet, että hajulla on tekemistä asioiden kanssa. Tai mitä nää kaikki jutut nyt on mitä naisetkin kuulemma erittävät päälaeltaan tai jotain. Korkeampaa matematiikkaa. :)
Dårka, mä uskon sua.
Mäkin uskon tuohon tuoksu-juttuun kyllä. Feromonit jyllää tai jotain. En ainakaan ole koskaan vielä ihastunut kehenkään mieheen, joka olisikin sitten jälkeenpäin osoittautunut mielestäni epämieluisan tuoksuiseksi. Yksi eksä tosin muuttui tuoksultaa epämieluisaksi sen jälkeen kun lakkasin tykkäämästä siitä... (Voihan tämä tietty tarkoittaa sitäkin, että kun ihastuu, alkaa automaattisesti pitää toisen tuoksua hyvänä, mutta en halua tuota uskoa. Mielummin ajattelen niin, että tiedostamattaan jo etäämmältä rekisteröi sen toisen tuoksun ja sekin sitten muiden seikkojen ohella vaikuttaa ihastuksen syntyyn)
Lähetä kommentti