Tiina - nyt myös beigenä

Mietin tässä, että voisin ruveta kasvattamaan itseäni henkisesti ja ruveta paremmaksi ihmiseksi. Ainakin täällä blogin puolella siis, liveihmisenähän olen jo täydellinen. Minusta on kauhean hauskaa latoa suoria mielipiteitä ja naureskella typeryyksille täällä, mutta välillä tuntuu, että kuvittelen ihmisten ymmärtävän kirjallista ilmaisuani paremmin kuin sitten ymmärtävätkään. Ja siitä seuraa sitten armotonta selittelyä, joka on toisinaan aika väsyttävää. Ja jos tahattomasti suorasanaisuudellani ja mielipiteilläni loukkaan jonkun tunteita, en tiedä palveleeko se tarkoitustaan enää oikein siinä vaiheessa. (Tarkoitus on kai enemmänkin olla hauska tai viihdyttävä kuin loukkaava). Siksipä ajattelinkin kokeilla sellaista pehmeämpää Tiinaa vaihteeksi. (No, ainakin sitten lokakuun alusta, en tiedä onko tuon musiikkimeemin aikana täysin mahdollista olla kertomatta mistä kana pissii).

Uusi pehmeämpi Tiina näkee jokaisella mustalla pilvelläkin hopereunuksen eikä suoranaisesti väitä vastaan kenellekään. Pehmeämpi Tiina pehmittelee omia mielipiteitään. Pehmeämpi Tiina ei joudu edes väittelytilanteisiin, koska pehmeämpi Tiina joustaa toisten mielipiteiden alla. Pehmeämpi Tiina ei vihaa eikä rakasta, vaan kulkee pehmeätä keskikaistaa. Uusi pehmeämpi Tiina ei varsinkaan käytä rumia sanoja. Pehmeämpää Tiinaa ei ymmärretä väärin, koska pehmeät sanat ja ajatukset mukailevat muiden ajatuksia. Uuteen pehmeämpään Tiinaan tulee kuoppa siihen kohtaan, missä toisella on piikki.

Samaan syssyyn voisin myös ruveta paheksumaan asioita. Siis sellaisia asioita, mitä nyt kukkahattutätien kuuluu paheksua. Olen joskus miettinyt, että koska jo valmiiksi jotkut tuntuvat luulevan minun paheksuvan juttuja tai vetävän jatkuvasti herneitä nenääni, niin voisin kokeilla ihan oikeasti joskus toteuttaa sellaista persoonallisuutta. Tosin kukkahattu-Tiina ja uusi pehmeämpi Tiina eivät taitaisi sopia samaan blogiin. Tarvisi olla kaksi eri blogia. Ja sitten vielä kolmas blogi, jossa saan purkaa noista kahdesta edellä mainitusta persoonallisuudesta itselleni aiheutuvia patoutumia.

Tämähän nyt oli vähän niin kuin huumoria ja ehkä jopa itseironiaa, mutta toisaalta minun tekisi mieli tehdä tuollainen kokeilu ihan oikeasti. Siis se pehmennelty versio itsestäni, ei niinkään se kukkahatullinen versio. Millaistahan se olisi?