30 v. ja neitsyt

Ihan ensiksi kiitoksia kovasti kaikille, jotka onnittelivat minua tästä jo vuoden kestäneestä suurenmoisen nousujohteistesta bloggaamisesta. Kiitos, kiitos. Wille sai sen naisen siitä kakun päältä ja loput saivat syödä kakun. Olen väsynyt, mutta onnellinen. Parhaani olen tehnyt ja keskittynyt vain omaan suoritukseeni. Oli huono keli ja sukset lipsuivat.

Olen muuten vihannut mielessäni (ja ehkä vähän ääneenkin) tuota liukkauta ja muhkuraisuuttaa ulkona noilla kävelyteillä ja jalkakäytävillä. Tänään sitten minulle selvisi syyllinenkin siihen ja muutamaan muuhunkin asiaan. Soo soo.

Mietin tässä, että pitäisikö minun aloittaa sellainen juttu, että oppisin tai tekisin joka päivä jotain uutta, mitä en ole koskaan ennen tehnyt tai mitä en ole tiennyt, siihen saakka kunnes täytän sen 30. Siitä voi kyllä tulla hieman haasteellista. (Tietysti koska tiedän lähes kaiken ja olen tehnyt melkein mitä vaan, heh.) Voin kuitenkin kertoa tämän päivän uudet jutut:

• Opin, mitä tarkoittaa bioluminesenssi. Sehän on tietysti sitä, kun esimerkiksi kiiltomato loistaa pimeässä ja se syntyy kemiallisessa reaktiossa, jossa lusiferiini-pigmentti hapettuu lusiferaasi-nimisen entsyymin katalysoimassa reaktiossa. Kosubstraattina tässä reaktiossa toimii adenosiinitrifosfaatti (ATP). Tämä selvä.

• Keitin riisiä ensimmäistä kertaa sitten yläasteen köksätuntien. Ihan tosi. En ole ikinä ennen tehnyt itselleni ruoaksi mitään millä olisi jotain tekemistä riisin kanssa. Ehkä puistelette siellä päätänne ja pyörittelette silmiänne, mutta totta se on. Puolustuksenani voin sanoa, että olen vasta viime vuosina alkanut tykätä riisistä ja en vaan ole tullut ostaneeksi sitä kotiin aikaisemmin. Toki nytkin keitin sitä viiden minuutin pikariisiä. Tässä nyt koko päivää ole aikaa...

Että sellaista. Ehdotuksia päivän uudeksi asiaksi saa antaa kommenttiosastolla.