Nyt on pakko vähän hehkuttaa ääneen. Tänään tuolla Radio Rockin 100 parasta albumia -listalla oli vuorossa Nirvanan In Utero ja kuuntelin sen levyn sitten kokonaisuudessaan tuossa kuudelta. Ja hitsi vie! Sehän potki! Kuulosti ihan tosi hyvältä. Nyt minun on sitten pakko saada se levy. Löytyisiköhän levyalesta... En muista olenko joskus teinivuosina omistanut kyseistä levyä, mutta jos olen, niin se on kuitenkin vain c-kasetti. Yritin kyllä tallennella niitä tietokoneelle radiosta, mutta tietysti siihen biisin alkuun ja loppuun tuli aina jotain mölinää, ja lopulta onnistuin sössimään kaiken ja kadottamaan ääniraidat aiemmista tallennuksista. Grrr! Joten parempi varmaan lad... ostaa koko levy tai ne minulta puuttuvat kappaleet jostain.
American Idolsit alkoi taas eilen. Nämä koelaulut on kyllä ehkä parasta viihdettä ikinä. Erityisesti ne tyypit, jotka luulevat osaavansa laulaa, tai joiden äiti on sanonut, että ovat maailman parhaita laulajia, ja oikeasti laulu kuulostaa ammuvainaan ääntelyltä. Tai ne muuten vaan friikit tyypit tai ne, joilla ei ole ylpeyttä laisinkaan, vaan kerjäävät polvillaan pääsyä jatkoon. Hah, miten hauskaa. Toivottavasti niistä myös löytyy joku suosikki, että jaksan seurata ohjelman loppuun asti (tai ainakin siihen asti kun oma suosikkini tipahtaa [olen vieläkin katkera Constantinen putoamisesta]).
Tylsää, että huomenna on taas maanantai.
27. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ameriikan aidolssien koelaulut ovat kyllä mahtavia. Joka vuosi sitä luulee, että ei tuon huonompia laulajia yksinkertaisesti voi löytyä, mutta seuraavana vuonna ennätykset menevät aina rikki...
Ihan hävettää niiden polvirukoilijoiden puolesta, ja niiden jotka jatkavat väkisin laulamista niin kuin se muuttaisi muka jotenkin tuomarien mielipiteen. Jotain itsekunnioitusta sentään!
Oho, minähän tykkäsin tuosta biisistä. Idolseja en seuraa vaikka onhan ne koelaulut hassuja.
Brim, niinpä.
Parasta viihdettä la- ja su-iltoihin! :D
Wille, oho tosiaan!
Melkeen kannattaisi seurata. :D
Minäkin kuuntelin toisella korvalla taustalta Idolseja eilen. Kyllä siinä vanhemmat tekevät lapselleen karhunpalveluksen kehumalla ja hehkuttamalla hänen olematonta laulutaitoaan.
Ihmettelin myös sitä 19-vuotiasta kundia (joka kyllä osasi laulaa), joka jaksoi joka käänteessä mainostaa, ettei ole koskaan edes suudellut tyttöä. Ja sitten esiteltiin isin kanssa jotain koruja. Huh, juoksisin karkuun, jos osuisi kohdalle. Kyllä vanhemmat saavat pysyä poissa lastensa suhteista :D
Eilen mietin että menetän näinkin hyvän mahdollisuuden muille ihmisille nauramiseen ja vain sen takia että minua nolostuttaa liikaa niiden muiden puolesta, suljen silmät ja lähes itken ihmisen tyhmyyttä.
Ei vaan kykene katsomaan :´(
Säilyttäisivät itsekunnioituksensa ja säästäisivät meitä muita...
Elina, joo, se sydän ja avain -kaulakoruhommeli oli ihan järkyttävä! Sanoin itsekin eilen, että juoksisin kyllä pakoon ja aika lujaa, jos joku tyyppi kävisi sellaisia juttelemaan!!! :D :D :D
Mymmeli, minä olen jo aikaa sitten päättänyt lopettaa myötähäpeän tuntemisen muiden ihmisten kohdalla. Etenkin sellaisten, joita en tunne henk.koht.
Idols on formaattinakin jo niin tuttu, että ihmisten luulisi tietävän mitä saattaa olla odotettavissa. Paitsi tietysti jos ei ole nuottikorvaa ja luulee laulavansa kuin leivonen...
Lähetä kommentti