100 % virheellinen sisältö

Siitä se ajatus sitten lähti.



Askartelin paskartelin tuon omin pikku kätösin. Merkin saa vapaasti ottaa omaan käyttöönsä.

Would you mind if I killed you?

Kivat teille vaan niin, ketkä saitte nyt Within Temptationin soimaan päässäni...

Olen tehnyt tässä tämän olkapääni kanssa sellaisen kehäpäätelmän. Alun perin tuo oikea olkapää tuli kipeäksi huonosta työskentelyasennosta ja hiiren käytöstä. Sittemmin vaihdoin hiiren vasurille ja tässä läppärillä se nyt on tuossa... Koko kroppa voi olla huonossa asennossa, mutta ei pelkkä oikea käsi ainakaan. Sitten minulla on tämä bruksismi, eli suomeksi sanottuna puren hampaitani yhteen erityisesti öisin, joskus valveillakin. Valvetilassa sitä vain on helpompi hallita kuin unitilassa, ainakin silloin kun sen huomaa. No, vaikka saisinkin tämän julmetun säryn taltutettua päivän aikana, niin aamulla särky on taas bäkissä entistä ehompana. Vaikka juuri yöllä olkapään luulisi rasittuvan kaikista vähiten. Tästäpä olen nyt päätellyt, että olkapääni/hartiani ei oikein tykkää armaasta bruksismistani. Hammaslääkäriin pitäisi siis tieni käydä vihdoin. Vaan yths:llähän on sellaiset vuoden jonot hampilääkärille ja yksityisellä puolella taas kaikki maksaa ihan hulluna. (Hulluna!!! [Heh heh, sisäpiirin vitsi.]) Toisaalta olen kohta vinkunut tästä jo vuoden, joten jos olisin silloin vinkumisen aloitettuani varannut ajan yths:ltä, niin olisin varmasti jo päässyt hoitoonkin. Vaan kun en varannut. Niin, että soitanko maanantaina yths:lle ja odotan sen vuoden hoitoonpääsyä vai lähestynkö hattu kourassa vanhempiani, josko he haluaisivat pelastaa kupeidensa hedelmän jatkuvalta kivulta ja tuskalta? No josko soittaisin sinne yths:lle huomenna ja tiedustelisin ystävällisesti kuinka kauan joutuisin odottelemaan. Katsotaan sitten mitä teen. Sen hammaskiskonhan joutuu joka tapauksessa maksamaan itse yths:llä, mutta kai siinä jonkun pennin kuitenkin säästää verrattuna yksityiseen puoleen.

Tuo eilinen kovalevyn hajoaminenkin oli oikeastaan an accident waiting to happen. Olen nimittäin pudotellut sitä jo pari kertaa aiemminkin, tosin en ihan noin pahasti. Olenkin ilmeisesti kuvitellut, ettei se hajoa, kerta ei viimeksikään. Ja onhan se sentään Porschen suunnittelema. Eihän Porschetkaan hajoa, eihän? Missä muuten oli airbagit törmäyksen hetkellä? Eivät lauenneet. Ja noin muutenkin, hajotan yleensä kaiken. Kaikki tekniset vempaimet yleensä laukeavat minun läheisyydessäni (ja miehet myös [heh heh, huono vitsi]), digiboksini kaukosäädin helisee nykyisin, koska olen pudottanut sen niin monta kertaa (ihme kyllä se toimii yhä), olen hajoittanut työtuolejakin useamman kappaleen, astioita hajoilee tämän tästä, liedestä jäi kahva käteen ja kitaranikin kielet poksahtelevat ihan itsekseen tuossa metrin päässä minusta. Paha karma, se minulla on. Onneksi tämä karma ei vielä yltä itseni telomiseen, olen pysynyt suunnilleen yhtenä kappaleena.

Kokeillaanpas kertooko henkinen horoskooppini jotain karmastani. (DorianK:ta matkin. [Voi ihme mitä kysymyksiä. Onko ihmisillä oikeasti onnennumeroita tai toteemieläimiä? {Sitä paitsi minun toteemieläimeni on majava, eikä sellaista vastausvaihtoehtoa ollut!}])



Olen syvästi pettynyt.

Oman henkisen horrorskooppinsa voi tsekata täältä.

Voi helvetin perkeleen vittu!!!

Olipa kerran Windows Vista, joka päätti heittää blue screenin hallitsijalleen...

Eli minulle. Joopa joo. Näin sellaisenkin ihmeen sitten pitkästä aikaa. Minulla on tuossa levyllä XP, jonka meinasin asentaa tähän läppäriin tämän itsensä saatanan keksinnön Vistan tilalle. Ajattelin, että tallennan ensin kuitenkin tiedostot tästä läppäriltä tuohon ulkoiselle kovalevylleni talteen ja sitten aloitan asennuspuuhat. Laitoin kovalevyn kiinni läppäriin ja tuohon pöydän reunalle. Rupesin varmuuskopiointipuuhiin ja päätin vaihtaa olkapääni kannalta parempaan asentoon. Otin läppärin syliin ja mitä teki kovalevy? Putosi lattialle!!! Ja arvatkaa mitä sen jälkeen? Ruti ruti ruti kronks kronks skviik svkiik vittu perkele!!! Eipä löydä kuulkaas enää tämä läppäri tuota kovalevyä, tai jos löytääkin, niin kuulemma se pitäisi alustaa ensin ja on ihan tyhjää täynnä. Vittu vittu vittu vittu... Tekisi mieleni kuristaa itseni tällä hetkellä. Ihminen ostaa ulkoisen kovalevyn siltä varalta jos tietokone pamahtaa ja sitten HAJOTTAA sen kovalevyn! Taidan kaivautua jonnekin maakuoppaan pariksi viikoksi. Kattellaan.

Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti...


Edittiä myöhemmin:

Tässä nyt ei harmita niinkään se, että olisin menettänyt jotain tosi kallisarvoisia tiedostoja. Todennäköisesti ne saisi jotenkin tuolta kovalevyltä ulos, jos tahtoisi. Maksamaan en siitä kylläkään rupea. Kaikki digikuvat ja musiikit minulla luojan kiitos on tallessa täällä läppärin kovalevyllä (et nyt perkele hajoa sitten). Vaan se harmittaa, että tuo arvokas 500 gigan Porschen muotoilema kovalevy taitaa olla nyt käyttökelvoton. Siinä olisi takuukin vielä voimassa. Ulkoisestihan tuo ei ole saanut minkäänlaista osumaa. Kehtaisikohan tuota yrittää lähettää takuukorjaukseen...

Forgive me as I die

Lumi laittoi blogiinsa tänään Paradise Lostia ja minä olin vähän järkyttynyt sen lössähtäneisyydestä. En ole tainnut kuunnella Paradise Lostia kovin paljoa, koska olen aina pitänyt sitä melkoisen rankkana (ja hyvänä) bändinä. Mutta tuohan (käykää kuuntelemassa sieltä Lumen blogista, jos kiinnostaa) kuulosti melkein ruotsalaiselta hevirokilta. (Jep, hevirokki on sellaista musiikkia, jota ei ihan heviksi kehtaa sanota, mutta leikkii kuitenkin raskaampaa kuin rokki).

Ja koska Willekään ei bändiä tuntenut, niin on ihan pakko laittaa teille tähän nyt millaisena minä Paradise Lostini haluan. Kiitos.





As I Die





True Belief


Ei hitto, nyt muistinkin! Tuossa True Beliefin videon alussa kun se ukko riisuu paitansa, niin vähänkö muuten kuolasin sitä aina teininä. Kaamea flashback menneisyydestä tuli heti kun näin tuon. :D

Näillä ainakin herää lauantaihin, right?

Yummy yummy yummy I've got love in my tummy

Minun olkapääsärkyni on kasvanut infernaalisiin mittasuhteisiin tässä pääsiäisen aikana ja jälkeen. Olen joutunut syömään särkylääkettä enemmän kuin varmasti terveellistä ihmisen on niitä syödä ja istunut kylmäkääre olkapäälläni. Olen jopa tarttunut käsipainoihin useamman kerran tässä viime päivinä. (Joo, tiedän, että niihin kannattaisi tarttua muulloinkin kuin viimeisessä hädässä. Voisi auttaa asiaa ennaltaehkäisevästi.) Lääkäriin tämän kanssa on ihan turha mennä, koska saan kuitenkin ihan ne samat ohjeet: särkylääke, kylmäkääre ja jumppa. Tai itse asiassa lääkäriin ei edes pääse ilmeisesti olkapään vuoksi, kun ei se sille kuulemma mitään voi kuitenkaan. Terveydenhoitajan luona voi kyllä käydä kuuntelemassa nuo itsestäänselvyydet, jos haluaa.

Kipu on välillä vaan niin helvetillinen, että mieleen tulee jos jonkinlaisia yrityksiä puukottaa itse itseään hartiaan. Tuskin se kipua vähentäisi, mutta ainakin se olisi vaihtelun vuoksi hieman erilaista kipua. No nyt on taas parempi hetki, kun olen pumpannut itseni täyteen lääkettä, syväjäädyttänyt oikean hartiani ja nostellut noita säälittäviä kilon painoja, jotka tuntuvat yllättävänkin raskailta tässä tilassa. Mietin vaan, että kun en ole vielä(kään) täyttänyt edes sitä kolmeakymmentä ja olen jo näin paskana, niin kuusikymppisenä varmaankin oikea käteni on jo jouduttu amputoimaan pois. No, ehkä se tästä joku päivä. Meikänhän piti maaliskuun alusta aloittaa terveelliset elämäntavat ja alkaa käydä kuntosalilla, mutta eivät ne perkeleet ole vieläkään saaneet sitä kuntosalia avattua. Kyseessä on siis ihan uusi mesta, joka tulee tähän huudeille, mutta näköjään sitä avataan hyvin pitkään ja hartaasti. Ei ole kuulkaa sitten minun syyni, jos en ehdi kesäksi bikinikuntoon. (Heh, ihan kuin kuukausi tässä konkurssissa tuntuisi missään).

Tuossa pääsiäisbattlessahan (kaikki varmasti tajusivat vinhat aasinsiltani: pääsiäinen -> päästäinen -> nokkahiiri) kävi siis niin, että Mad World voitti Gone Awayn äänin 15-10. Syy, miksi laitoin nuo kaksi kappaletta vierekkäin, oli se, että ne ovat minusta hirveän saman tyyliset kappaleet. Ei ehkä teistä, mutta olen googlannut ja todennut, etten ole ainut joka on huomannut biisien samankaltaisuuden. Täysin sattumaahan se on, toki. Tuo Offspringin kappale kaiketikin kertoo siitä, kun Dexterin tyttöystävä kuoli. Olen antanut itselleni kertoa. Ehkä.

Olen muuten nyt vähän innoissani yhdestä jutusta, mutta en vielä uskalla hihkua mitään ääneen... Kuulette asiasta varmaan viimeistään maanantaina 7.4. Hiiiiiiii!!!

Ei kai tässä muuta kuin hyvää hyvää viikonloppua kaikille!

Ettäs tiedätte

Meikä sloganiseerasi itseni.

You stupid dumbshit goddam motherfucker!

Kävin tänään tuolla surullisen kuuluisilla Sokoksen 3+1 päivillä. Olihan siellä. Tavaraa ja ihmisiä. Ostin Marimekon keväisen pirtsakoita raidallisia pyyhkeitä alennuksesta (yhden ison ja kaksi pientä) sekä tyttöilin sen verran, että ostin myös kolmen kappaleen pakkauksen (meinasin kirjoittaa pakkaleen kappauksen) Hello Kitty -alushousuja. Ja tietysti suukkoja ostin. Niitä siis, joiden nimen edessä ennen oli se rasistinen mustaihoista henkilöä tarkoittava ilmaisu. Kosmetiikkaosastolle en jaksanut pysähtyä laisinkaan. Tuon eilisen postauksen perusteella voisi kuvitella, että olen kovakin kosmetiikan kuluttaja, mutta en oikeasti ole laisinkaan. En jaksa juurikaan meikata ulos lähtiessäni, ainoastaan töihin sekä muihin parempiin menoihin meikkaan. Naamani kampaan ja laitan viikset pörhölleen, mutta ripsaria tai muuta sellaista harvemmin jaksan naamaani sörssiä. Olen ihan tällainen luonnonruma yleensä. Olin vähän pahalla tuulella (syy selviää seuraavasta kappaleesta) siellä 3+1 päivillä pyöriessäni, mutta yksi Sokoksen myyjistä oli niin iloinen ja pirskahteleva, että minuakin alkoi hymyilyttää.

Kotoa lähtiessäni ensin olin hyvällä tuulella, koska hissimatkan aikana lärpätin naapurin ystävällismielisen vaarin kanssa. Ulos päästyäni meinasin sokaistua, koska lunta ja kirkkautta oli vallan pirusti. Sain tarvottua tieni bussipysäkille ja lopulta bussiin. Bussissa meinasikin sitten lähteä järki. Olen sanonut, että pikkupojat ja teinitytöt ovat pahimpia. No tällä kertaa kohdalleni sattuivat ne teinitytöt. Voi luoja... Sitä kikatusta ja häiläystä ja mitä kaikkea. Mulkoilin niitä piponi alta aika pahasti tämän tästä, mutta eivät tajunneet kadota tomuna ilmaan. Yhdessä vaiheessa yksi niistä tytöistä meuhkasi jotain ihan järjetöntä siinä minun edessäni penkillä ja päässäni soi samaan aikaan Offspringin Bad Habit. Tai ei niinkään päässäni kuin mp3-soittimessani. Mutta se kuulostaa siltä kuin päässä soisi. Enivei, jos kukaan tuntee tuota kappaletta (katso postauksen otsikko), niin saattaa ymmärtää, että olin hyvin lähellä väkivallanteon suorittamista tuolle teinitytölle. Tajusin kuitenkin hillitä itseni, koska poseenhan siitä olisi joutunut, jos olisi alkanut heitellä teinityttöä tukasta pitkin bussia. Ja tehän tiedätte sen pyöryliäisen jutun siinä bussin keskikohdan paikkeilla, niveleksi sitä myös saatetaan kutsua? No niistä tytöistä oli aivan äärimmäisen hauskaa seistä siinä pyöryliäisessä, kun se pyöri. Ja meteli oli sen mukainen. Teki mieleni kysyä, että maaltako te olette kotoisin, kun ette ole ennen bussia nähneet. Hetken tyttöjen ulkoista habitusta katseltuani tulinkin siihen tulokseen, että maalta ne varmaan olivat hyvinkin. Joskus sen vaan näkee, juu nou. Niin joo, ja samaan aikaan joku ylimääräinen teinityttö yritti koko ajan työntää polveaan istuimeni selkänojasta läpi. Että on minulla kuulkaas taas ollut kestämistä!

Huomenna tämä tyttö yrittää pitää siivouspäivän. Imuroitu on taas viimeksi... en edes muista koska!

Tyttö on romuna

No niin. Pieni, joskaan ei perinteinen pääsiäiskriisi on nyt ainakin toivottavasti selätetty. Asioita on tullut sanottua sekä kuultua ja haavoja on syntynyt taistossa, mutta aika kai parantaa, sanotaan. Miten se onkin niin, että jos on allapäin, niin sitä kulkeekin silleen pää kumarassa, mielellään tukka silmillä ja katse alaviistoon?

Näin viime yönä todella pimeätä unta. Unessa seurustelin yhden miehen kanssa, olin raskaana toiselle ja muhinoin kolmannen kanssa. Raskaus oli selitettävissä sillä, että se oli edennyt jo 8. kuulle ja tapahtunut ennen seukkaamisen alkamista sen toisen kanssa, mutta sen kolmannen kanssa muhinoiminen oli kyllä ihan anteeksiantamatonta. Unessa mielestäni en pettänyt niin pahasti, koska en ns. mennyt loppuun asti siinä jutussa vaan suoritin ikään kuin pelkästään handjobin... Yrittääköhän alitajuntani viestiä minulle jotain jostain moraalisesta rappiotilasta?

Useammassakin blogissa on esitelty kylpyhuoneen peilikaapin sisältöjä. Koska minulla ei ole kylpyhuoneessa peilikaappia, niin meinasin ensin etten osallistu koko höskään, mutta sosiaalipornoisempi puoli minusta vei kuitenkin voiton. Tässä on siis kuva kylpyhuoneeni peilin edessä olevasta hyllystä. (Klikkaamalla kuvaa romuja voi katsella tarkemmin, tuo kuvan koko oli taas bloggerin käsitys largesta.) En sitten siivonnut sitä hyllyä tai mitään ennen tuon kuvan ottamista.



Tuossahan näkyy siis ensinnäkin etualalla vasemmalla hiusharjani. Hiusharjan takana on tuoksuni Kenzon Flower ja Glow by J Lo. Sittenhän siinä on kaksi Max Factorin Pan Stikiä. Niitä täytyy olla kaksi, koska olen mestari kadottamaan niitä. Itse asiassa niitä pitäisi olla kolme, mutta se kolmas on siirtynyt ilmeisesti jonnekin maata kiertävälle radalle. Pan Stikien takana on pari Joe Blascon meikkivoidetta sekä samaisen valmistajan aurinkopuuteri, mutta ne eivät juuri näy tuossa kuvassa. Pan Stikien vieressä on myöskin eyelinerini merkkiä No 7. Sitten tuossa rasiassa on mm. puuterihuiskuni, ripsientaivutin, automaattipinsetit, kampa, meikkivoidetöpötin, Lumenen valokynä, Maybellinen Define-A-Lash -ripsiväri ja Lumenen joku silmänympärysseerumi, mikä lie. Jotain muutakin romua siellä rasian pohjalla lienee. Rasian vieressä sitten on sininen Mini Maglite -taskulamppu (älkää kysykö), Nivean tuollainen suihkauteltava Pearl -deodorantti, hammastikkuja ja Adidaksen deodorantti, jota en ole käyttänyt kuin kerran, koska en voinut sietää sen liian voimakasta tuoksua. Noiden takana on sitten sellainen romupurkki, jossa on kaikenlaisia korvarenkaita, hiushärpäkkeitä ja muuta romua. Sitten romupurkin oikealla puolella on pinossa Max Factorin (alla) ja No 7:n irtopuuterit. Tykkään tuosta No 7:stä enemmän, mutta kerran oli pakko ostaa tuota Max Factoria, koska tuo toinen oli kaupasta loppu sillä hetkellä. Ja sitten kaikista oikeanpuolimmaisena on jälleen yksi purkki, jossa oikeasti pitäisi olla pumpulipuikkoja, mutta pumpulipuikkojen loputtua sen valtasi roina, kuten Herbinan deodorantti (sitä käytän ihan päivittäin), hammaslanka, luomiväri, hiuslenksut ja muu epämääräinen sälä. Kaikki puhdistusmömmöni ja rasvani yms. sijaitsevat sitten jossain muualla. Semmoista.

Mietin tuossa tänään, että jos sitä perustaisin jonkun sivublogin itselleen, kun kaikki muutkin kerta. Harmittelin, että kun käy elokuvissa, niin ikinä ei tule kirjattua ylös niitä silleen järjestelmällisesti, eikä myöhemmin enää muista mitä on tullut nähtyä ja mitä siitä on tykännyt. Samoin jos lukee kirjoja tai käy vaikka jossain rokkikeikoilla tai kuulee jonkun uuden biisin/levyn. Vaikka olenkin niistä täällä lärpättänyt, niin olisi kiva saada nuo jutut ihan yksiin kansiin. Kaikkea muutakin populaarikulttuuriin ja muuhun liittyviä juttuja sinne voisin raapustella, jos siltä tuntuu. Ihan omaksi ilokseni, ei sitä kenenkään tarvisi lukea. Mutta saa nyt nähdä mitä tapahtuu ja jaksanko panostaa. Vähän kiehtoi myös ajatus siitä, että perustaisin sen ihan erilleen jonnekin, ilman että kukaan tietäisi sen olevan minun blogini, ja odottelisin millaista jengiä sinne lappaisi ihan itsellään. Toisaalta minä varmaan paistaisin aika pitkälle läpi niistä jutuista. I'll keep you post it.

So close

Tässä on tullut oltua niin monta päivää pois täältä blogimaailmasta, ettei oikein tiedä mistä sitä aloittaisikaan. Tämä koko viikko menee varmastikin hyvin pitkänä viikonloppuna, koska tässä on nyt ihmisen pää aivan sekaisin viikonpäivistä. Unirytmikin on oudosti kiepsahtanut päälaelleen, eli niin, että menen nukkumaan jo hyvissä ajoin ja herään aamulla aikaisin pirteänä kuin peipponen.

Torstaina tosiaan oli ne grungefestit Yo-talolla. Jouduin ottamaan koko pääsiäisen ajan kamppeet mukaan torstaina kotoa lähtiessäni, koska en kuljetuksellisista syistä päässyt enää kotiin to-yönä. (Kerrassaan nerokasta, että arki-iltaisin ei busseja kuljekaan enää puolenyön jälkeen). Oltiin kuitenkin siellä grungefesteillä ja se oli muuten aivan sairaan mahtavaa.



"Stone Temple Pilots" soitti ensimmäisenä ja meininki oli oikein loistava. Tuo feikki-Scott ei ollut ilman paitaa aivan yhtä hot kuin alkuperäinen Scott, mutta ääni sopi noihin biiseihin hyvin. Sanoisin STP-coverin olleen toisiksi paras illan bändeistä. (Te varmaan jännityksellä odotatte mikä oli paras). Vähän huvitti, kun tuo laulaja ennen Plushia sanoi, että tämän biisin te tunnette. Tunnettiinhan me ne muutkin, höh.



Seuraavaksi oli vuorossa "Alice In Chains" ja meitsi tietysti oli ihan ekstaattisessa tilassa. Vaikka karsastankin sitä, että AIC:llä on nykyisin joku toinen laulaja, niin "väärä" laulaja ei haitannut laisinkaan tällaisessa coverbändissä. Ja tuolla jannulla oli oikein tilanteeseen sopiva ääni. Ja koin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun kerrankin olin samassa rakennuksessa todistettavasti ainakin yhden ihmisen kanssa (tuon bändin laulajan siis), joka jakoi suunnattoman Layne Staleyn ihailun kerallani. Ja muuta hypetystä tähän kohtaan. Tämä oli siis ehdottomasti illan parasta antia, yllättyikö joku?



"Nirvana" soitti sitten viimeisenä. Tietysti Nirvana oli se kaikista suosituin ja odotetuin suuren yleisön mielestä, mutta minä en oikein jaksanut innostua siitä kauheasti. En tiedä olinko jotenkin väsynyt siinä vaiheessa, mutta en oikein lämmennyt tuolle. Hyviä biisejä ne kyllä vetivät, mutta hirmu monta ihan vierasta biisiä ja jotenkin tuo laulaja tuntui leikkivän vähän liikaakin Cobainia kitaran paiskomisineen ja vahvistimen nuijimisineen, eikä heittänyt mitään välispiikkejä edes. Tosin vaikea sanoa, kun en ole ikinä Nirvanaa livenä nähnyt, että oliko Cobain sellainen.

Yhteenvetona voinen kuitenkin sanoa, että ilta oli oikein mukava, jos ei jopa loistava. Kuvat olivat vähän tummia (ja tärähtäneitä), kun ilman salamaa ne napsin. Koitin vaalentaa ja kirkastaa niitä, mutta on hankala tietää miltä ne näyttävät vai näyttävätkö miltään tavallisilla putkinäytöillä. Läppärin näytöllä kun kaikki on aina vähän kirkkaampaa. Toivottavasti niistä jotain näkee, ja klikkaamalla ne saa tietysti taas isommaksi.

Pääsiäinen oli kaikkinensa oikein mukava, mutta pääsiäisen jälkeen mieleeni ryömi mörkö, enkä nyt tahdo saada sitä sieltä pois. Tietyt asiat ahdistavat ja välillä tuntuu melkoisen epätoivoiselta. Se ainut ihminen kenelle tätä sisustaani voin purkaa (ja purankin), on myöskin se ainut ihminen ketä en haluaisi ahdistaa näillä ajatuksillani. Voi kunpa pystyisi näkemään vaikka vuoden päähän ja tietäisi onko suunta oikea vai ihan väärä, ja että mitä ihmettä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Tiedän kyllä, että kaikki näyttää taas kohta paremmalta, kunhan olen saanut noita solmukohtia setvittyä vähän auki. Siihen asti kuitenkin vatsanpohjassa on sellainen möykky, joka vähän pelottaa. Elämä on. Kun tietäisi vaan mitä.

No se siitä. Kävin tänään muuten katsomassa Niagarassa tuon leffan Punk - Tauti joka ei tapa. Se oli ihan mielenkiintoinen ja informatiivinen pläjäys.

Olipa hankala taas keksiä otsikko... Nyt otin sen tämän kerrassaan loistavan biisin nimestä. Mitäs tykkäätte?

Tsädäm!

Niin ei minulla mitään asiaa oikeastaan ollut. Tulin vaan sanomaan, että olen yhä hengissä ja flunssa on jopa hieman hellittänyt otettaan. Uskallan olla jo varovaisen toiveikas paranemisen suhteen. Huomenna voin sitten kertoa teille nokkahiiristä ja grungesta ja punkista. Tänään vain yritän keräillä itseäni ja palautua.

Tuossa pääsiäisenä ehti jo tulla hetkittäin sellainen olo, että miksi ylipäänsä suollan tätä sontaa tänne blogiin, mutta onhan tämä nyt kuitenkin kivaa. Niin. Sen vaan halusin kertoa. Ja kohta lähden blogikierrokselle tutkailemaan, että mistäs kaikesta kivasta ja kurjasta sekä hyvästä ja pahasta olenkaan jäänyt paitsi viime päivinä. Voisin ehkä jopa kokeilla kommentoimista jollekin...

Nähdään!

Nokkahiiribattle

Koska en paljoa ehdi päivitellä pääsiäisenä, niin ajattelin laittaa tähän tällaisen harmittoman ja leikkimielisen pikku musiikkivisailun. Laitan äänestyksen tällä kertaa tuohon sivuun, mutta perusteluita, mielipiteitä sekä muita läpinöitä otetaan yhä mielellään vastaan kommenttilaatikossa.

Kummastakos biisistä siis tykkäätte enemmän?




(Gary Jules - Mad World)


VS.




(Offspring - Gone Away)

(Ääh, tuo Offspringin video pätkii ja jää kesken. Etsin parempaa versiota... No niin, nyt pitäisi toimia paremmin.)


Mämmirikasta pääsiäistä kaikille! Älkää munatko itseänne!

Jennifer Juniper

Tiedättekö mitä tytöt ja pojat? Käytiin Minjan kanssa leffassa katsomassa tuo Juno ja on nyt pakko raportoida heti suoralta kädeltä, että se leffa oli kerrassaan loistava! Oikeasti, en muista koska olisin viimeksi nähnyt noin hyvän leffan. Ne nuoret tyttö (Ellen Page) ja poika (Michael Cera) olivat kerrassaan ihastuttavia ja koko elokuva oli jotenkin niin... ihastuttava! Kerrassaan. Ja siinä oli myös mukavaa musiikkia. Suosittelen kaikkia menemään katsomaan sen, (mikäli tykkää ihastuttavista elokuvista, joissa ei lentele verta eikä suolenpätkiä), tai vuokraamaan sen sitten kun se tulee tarjolle. Tosin isolta screeniltä kaikki leffat on aina parempia. Eikä se ollut turhan pitkäkään leffa, vähän päälle 1,5 tuntia. Imdb:n arvosteluissa näköjään jengi dissaa sitä urakalla, mutta mua ei voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa. Yksinkertaiselle ihmiselle yksinkertaisia elokuvia, kiitos.

Btw, leffassa esiintyi myös Alice In Chains -t-paita, (taisin juuri keksiä mitä laitan huomenna päälleni), erikoismaininta siitä! ;)

Leffan trailerin voipi katsella täältä.

Is this some sort of hip music that I don't understand?

Ah, nyt se tentti on ohi. Se tuntui aika helpolta, mikäli siis vastasin oikeisiin kysymyksiin. Yhteen ainakin vastasin ihan vahingossa oikein, kun pistin arvaten. Toisaalta aika noloa, jos näin heikolla lukemisella pääsen kevyesti tentistä läpi, niin sehän lähettää minulle ties mitä signaaleja, ettei tentteihin muka tarvisi lukea ja silleen. Jos saisin nyt hylätyn, niin ehkä se opettaisi minulle, että joskus kannattaisi tehdä töitäkin niiden arvosanojen eteen. Toisaalta taitaa olla myöhäistä jo noiden signaalien kanssa, koska en ikinä oikein jaksa lukea tentteihin.

Ihan kuulkaa meinasi mennä hermot pariin kertaan tänään päivällä. Varmaan siksi, että olin väsynyt. Bussissa päätäni kiristi yksi pikkulapsi, joka piti jonkinlaista älämölöä niskani takana sen koko matkan. Mikä siinä onkin, että pienet lapset eivät hallitse äänenkäyttöä vaan ainoa voluumi on täysillä? Ja taukoamatta. No, eipä siitä kai lapselle voi olla vihainen, se lienee normaalia. Note to self: älä ikinä, ikinä mene istumaan bussissa siihen lastenvaunujen paikan lähettyville.

Toisen kerran meinasi mennä hermo, kun yritin käydä "äkkiä" Stockmannilla lataamassa bussikorttini. Äkkiä my ass... Paikalla oli kolme asiakaspalvelijaa, joista kahdella oli ikuisuuden jumittavat asiakkaat ja kolmas kun vapautui, niin hän päätti lähteä ilmeisesti ruokatunnille tai jonnekin. Enkä muuten ollut ainoa, joka siinä oli jo jonottanut ikuisuudelta tuntuvan ajan. Mietin vaan, että eikö niissä tauoissa voitaisi joustaa sen verran, että jono saadaan hoidettua pois ja sen jälkeen vasta lähteä huitelemaan? Tuskin siellä nyt keskellä päivää koko aikaa on sellaiset jonot. Nytkin se jono todennäköisesti oli kertynyt siihen niiden kahden jumittavan asiakkaan vuoksi. Niin ja sitten kun toinen niistä jäljelle jääneistä asiakaspalvelijoista vapautui, niin hän vastasi puhelimeen. Olin siinä vaiheessa jo ihan, että aaaaaaaaaaaaaaaaargh! No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain ladattua bussikorttini, enkä edes myöhästynyt bussista.

Semmosta. Illalla leffaan.






Tunnelmaan sopiva biisi. Jos et tunne entuudestaan, niin suosittelen kuuntelemaan kokonaan. Ja vaikka tuntisitkin, niin suosittelen silti, koska tuo on niin loistava biisi.

Nakkipiilo

Eli kuinka vältellä tenttiin lukemista.




Niistä tuli vähän pulleita. En voinut kaulita taikinalevyjä ohuemmiksi, koska kaulin oli mennyt rikki.




Onhan tämäkin tapa kuluttaa joululta jääneet torttutaikinalevyt.


Ohje HerkkuKirpulta. (Kyllä, minä tarvitsen ohjeen näinkin yksinkertaisen ruoan valmistukseen).

Ps. Olisikohan tähänkin postaukseen pitänyt liittää tuo Parental Advisory -varoitus.

Tenttiinlukupäivä numero 34291

Tänään on ensimmäinen päivä, kun uskallan edes haaveilla tämän taudin väistyneen. Aamulla en enää ottanut yskänlääkettä, koska pystyin hengittämään jo heti herättyäni. Ja koska sitä ei suositella nautittavaksi yli kymmentä päivää. Nenä on kyllä ihan kuivunut karrelle ja yritän nyt elvyttää sitä mitä rasvaisemmilla tököteillä. No, se siitä.

Tänään pitäisi lukea tenttiin. Tai olisi pitänyt lukea jo eilen ja toissapäivänä jne. Tentti on huomenna aamulla ja tuntuu, ettei siinä kyllä hyvin käy. Suurin osa tentittävästä materiaalista on englanniksi, ja vaikka kielitaitoni onkin ihan kohtuullinen, niin tuossa kirjassa tuntuu olevan välillä ihan omituista sanastoa. Tankkaan samoja lauseita moneen kertaan, enkä ymmärrä tai jaksa ymmärtää lukemaani. Välillä huomaan lukeneeni puoli sivua ilman, että olen lainkaan ajatellut mitä luen. Yhtäkkiä Suojelijat ja 4D vaikuttavat ohjelmilta, jotka on ihan pakko nähdä tänään. Blaah.

Riikkis ystävällisesti informoi minua, että F-Securen lapsilukon mielestä tämä blogi sisältää nykyisin aikuisviihdettä. Senpä vuoksi laitoin tuon varoituksen tähän postauksen alkuun, jotta voin nyt huoletta linkittää tämän videon tänne. Miettikääpä nyt vähän sitten kannattaako tätä blogia lukea.

Äh. Yritän taas hetken lukea tenttiin.

Sick and tired

Ei hyvänen aika, kun voi ihminen olla poikki. Tein tänään yhden työhakemuksen (jonka tekemisessä meni taas se tunti ainakin) ja kävin ostamassa kaupasta vessapaperia, ja olen ihan letku. Ei ole tämä sairastaminen ihmisten hommaa. Taidan raahautua huomenna aamulla terveydenhoitajalle, jos se vaikka keksisi jonkun ihmelääkkeen tähän tautiin. Pääsiäisenä olisi ihan kiva olla jo terve.

Varmaan olen ennenkin valittanut siitä, että työnhaku on ihan kamalaa hommaa. Alan saada jonkinlaisia lievän paniikkikohtauksen oireita, kun vaan ajattelenkin asiaa. Periaatteessahan voisin ottaa ihan rennosti, koska minulla on ns. varma kesätyöpaikka olemassa, mutta... No jos joku luki blogiani viime keväänä ja muistaa sen raivokohtauksen jonka sain ko. firman takia, niin ymmärtää varmasti, että haluaisin tehdä jotain ihan muuta. Toisaalta helppo raha houkuttaa, toisaalta taas voisin tehdä kaikkeni, etten sinne joudu. (Julistin muistaakseni, etten astu varpaanpäällänikään sinne enää viime elokuun jälkeen). Aharistaa.

Tänään illalla tulee ykköseltä se Uralin Perhonen. Pitää katsoa, niin tulen viisaammaksi ja tiedän, mistä taas on kohistu.

Nyt avaan tenttikirjan. Ihan oikeasti avaan. Tai jos ihan pienet torkut ensin...

You’re such a fuckin’ hypocrite

Kiitos kaikille, jotka kommentoivat tuohon eiliseen postaukseen. Oli kiva huomata, että se herätti keskustelua. En vaan itse ollut kotona eilen osallistumassa siihen keskusteluun ja sitten kun tulin kotiin, niin en enää jaksanut alkaa vastailla jokaiselle erikseen. Tämä flunssa verottaa voimiani jonkin verran. Eikä minulla lopulta olisi siihen varmaan mitään lisättävää ollutkaan. Hyviä pointteja jokaisella. Elämä on, ja silleen.

Toivottavasti tämä hirmuisen sitkeä flunssa päästäisi minut jo otteestaan. Tänään aamulla meni taas tunti - pari rykimisessä ja niistämisessä, että sain hengityksen edes jotensakin normaalisti kulkemaan. Hirmuisen tylsää on tällainen. Ensi viikolla on tentti ja sitten on ehkä vähän leffaa ja ehkä myös vähän grungefestejä sekä päästäismatkailua, joten voisin tilata huomiselle yhden ihmeparantumisen, kiitos.

Kerta vouhotan aina vaan kaikista vanhoista bändeistä, niin laitetaan nyt välillä jotain vähän uudempaakin kamaa. Olen aina musiikillisesti vähän myöhäisherännäinen, lämpenen hitaasti ja tarvitsen aikaa asioiden sulattamiseen. Tämänkin biisin ja videon julkaisusta on jo melkein puoli vuotta, mutta laitan sen nyt tänne, kun tykkään tästä kuitenkin. Parempi kuitenkin myöhään ja niin edes päin.





Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!


Ps. Toivottavasti tuo video näkyy kaikilla, bloggerilla on nyt joku ongelma sen koodin kanssa...

Piip piip!

paasaus

Voi Ilkka Kanervan tekstiviestit... Ilmeisesti Suomessa ei tällä hetkellä ole tärkeämpääkään uutisaihetta, koska Ike oli eilen kymmenen uutisten pääuutisena. Ehkä 10 minuuttia uutislähetyksen alusta oli omistettu tälle tekstarijupakalle. Asiaa oli kysytty ties miltä professoreilta ja jopa Helena Petäistöltä Brysselistä tiedusteltiin näkemystä asiaan. En tiedä olisko tää nyt vähän naurettavaa... Epäilin kyllä, että tämä oli jonkinlainen juoni, ettei uutisissa olisi tarvinnut liiaksi kiinnittää huomiota siihen kiusalliseen pikkuseikkaan, että kansanedustajat nostivat taas omia palkkojaan Jaakko Iloliemen johdolla 5,8 % ja heidän minimipalkkansa on näin ollen 1.4. lähtien vaatimattomat 5.860,00 euroa. (Taidan olla ehdolla seuraavissa vaaleissa, äänestättekö?)

Kataista kyrsii Kanervan tekstiviestikohu, mutta luulen että häntä kyrsii enemmän median kiinnostus asiaan, kuin se tekstarien lähettely. Minua taas kyrsii sen lisäksi, että tästä nyt jauhetaan ihan järkyttävän paljon, niin myös se, että jos Kanerva olisi nainen, niin hänen uskottavuutensa olisi kadonnut jo aikaa sitten. Samoin kuin Vanhasen. Jos naispoliitikko (tai nais-mikähyvänsä) tekisi jotain tuollaista, niin naurettaisiin maan rakoon välittömästi ja hän joutuisi painostuksen vuoksi eroamaan työstään. (No okei, Suvi Lindén ei ole eronnut, vaikka kirjoittikin blogissaan asioiden olevan draagisia).

Oikeasti ottaa toisinaan kupoliin nuo hyvä veli -kerhot ja se "pojat on poikia" -asenne, joiden varjolla ja avulla miehet saavat tehdä mitä huvittaa ja toiset miehet pönöttävät vieressä, että ei tässä nyt ole mitään laitonta tapahtunu. Mutta annas olla, jos nainen töppää, niin hänet lähes kivitetään kuoliaaksi. Ja mikä tässä on kaikista ärsyttävintä, niin yleensä ne on toiset naiset, jotka ovat etunenässä dissaamassa sitä hommat sössinyttä naista. Oikeasti. Mikä meitä naisia oikein vaivaa? Miksei me osata mitään hyvä sisko -kerhoja? Miksi jopa me sallimme miehille enemmän vapauksia kuin jollekin kanssasisarelle? Melkeen toivoisin, että joku naispuoleinen ministeri lähettelisi tekstareita jollekin puppelipojalle, niin nähtäisiin miten käy. Miksei naiset muuten tee sellaista? Vai ollaanko me vaan niin paljon ovelampia, ettei jäädä siitä kiinni...

Enkä nyt voi tähän loppuun sanoa muuta, kuin että täytyyhän sen Kanervan nyt olla harvinaisen yksinkertainen tapaus (etten sanoisi jopa ihan helvetin tyhmä), kun kerta toisensa perään lähettelee noille bimboille tekstareita, jotka sitten säästävät ne ja lopulta myyvät lehdille. Sehän on ihan sama vaikka niissä puhuttaisiin muumeista, mutta kyllä niillä yksi turha julkkis taas etelän matkansa maksaa.

end of paasaus

Saisi tämä flunssa parantua jo.

Huhhahhei ja rommia pullo!

Tää olis ollut koko viikon kipeä. Tällä olis yskää ja nuhaa ja kaikki paikat tukossa. Tällä olis erityisesti aamuisin aina ensin vähän vaikea hengittää ja tän kurkkuun sattuis. Tää ei jaksais edes mennä käymään kaupassa, mutta tän on pakko. Tää on myös kirjoittanut jotain typerää esseetä monta tuntia (ainakin sata), eikä tää oo oikein ehtinyt blogata. Nyt tää korjais tilanteen.

Tärkein juttu ensiksi, eli vielä yksi vastaus tuohon taannoiseen meemykäiseen.

Helena
- En yhtään osaa sanoa millaista musiikkia kuuntelet, mutta bändiksi mainitsen Leevi and the Leavingsin. Ihan vain siitä syystä, että päässäni alkaa toistuvasti soida "Helena, ihana, vitun Helena", kun näen nimesi jossain. :D Biisi taitaa olla Rakkauden työkalu tai jotain sellaista.
- Leffa voisi olla Talo jalavan varjossa.
- Yhteistä meissä voisi olla se, että molemmat osataan nauraa itsellemme ja ollaan kivoja (vaikka aina ei siltä ihan tuntuisikaan).
- Saattaisin kadehtia sinua kauneudestasi ja hyväsydämisyydestäsi.
- Ensimmäinen muisto, hmm... Olisinkohan Brimin blogista löytänyt blogiisi joskus ja jäin koukkuun. En ole varma. Sen ainakin muistan, että olin aina tikahtua nauruun, kun luin kommenttejasi omasta blogistani.
- Eläin on kenguru.
- Odotatko kesää? Ja koskas pääsen taas lueskelemaan juttujasi?


Toiseksi tärkein juttu on se, että sain tällaisen prenikan. Vähän jo ehdin katkeroitua tuossa illalla, että meitsi se on vaan portaali, mutta ei meitsistä kukaan oikeasti tykkää (no vitsi), mutta onneksi siskoon voi aina luottaa.


Tämä pitää nyt sitten jakaa eteenpäin kolmelle. Tämä on oikeastaan aivan tosi helppoa. And the oscar goes to... Alcinoe, Annikki ja Brim. Sen enempiä selittelemättä, kyllä te tiedätte.

Lisäys 18.12: Jos haluatte laittaa blogiinne sen prenikan, niin tällainenkin vaihtoehto näköjään on tarjolla.


Loppukevennykseksi voin kertoa vielä hauskasta puhelusta, jonka tänään sain. Aamulla siis heräsin puhelimeni koputukseen (soittoääni oli "kop kop"). En jaksanut nousta vastaamaan, koska olin tuskainen eikä henki kulkenut. Puhelu meni siis vastaajaan, josta kuuntelin viestin sitten hetkeä myöhemmin. Ensin kuului pelkkää kohinaa pitkän aikaa. Ajattelin kuitenkin kuunnella sen kohinan loppuun. Hetken päästä joku naisihminen alkoi selittää ilmeisesti jollekin toiselle ihmiselle siellä vastaajassani, että "voi hyvänen aika, mä olen pitkän aikaa puhunut ja huomasin nyt vasta että toi puhelu on poikki... mitä... joo no en, vähän aikaa vaan... laitoinko mä nyt sitä rasvaa... tässä on tämmönen ohje... kolme desilitraa vehnäjauhoja". Klik.

Mielenkiintoista.

Heijastuksia

Pannukakussa oli niin komeat kuplat, että pakkohan siitä oli ottaa kuva. Ja kas, kuvaaja itsekin pääsi kuvaan mukaan. Siis sori, kun en ollut älynnyt pestä uuninluukkua. (Kuvan saa klikkaamalla isommaksi).

Valokuvatorstain 83. haaste.

Vastauksia, osa II

Homma jatkuu...


Wille
-Bändeistä tulee ihan ensimmäisenä mieleen Eläkeläiset. (Odotit varmaan, että sanon sen yhden...)
- Leffa on Crash.
- Yhteistä meillä on ainakin tämä kaupunki ja myöskin tämä myöskin tämä bloggaamiseni on monella tapaa yhdistynyt sinuun melkein alusta asti.
- Saattaisin kadehtia sinua nuoruudestasi sekä hiuksistasi.
- Ensimmäisestä muistosta on jo varmaan vuosi, mutta jostain tänne pöllähdit ja lupasit, etten enää eroon pääse.
- Eläin on pandakarhu.
- Koska se teidän leffa tulee nähtäville ja missä?

Junior Jones
- Dave Lindholm nyt ei varsinaisesti ole bändi, mutta se minulle tulee ekana mieleen.
- Leffa olisi varmaan viime aikojen perusteella joku "näin rakennat akvaarion", mutta jos sanoisin nyt vaikka Anna hyvän kiertää.
- Yhteistä meillä voisi olla ainakin kommentoiminen, koska oma mielipide pitää saada sanottua.
- Saattaisin kadehtia sinua siitä, kuinka perin juurin jaksat tutkia itseäsi ja sisimpääsi.
- Ensimmäinen muisto oli varmaan joko omalla tai Brimin kommenttiosastolla, kun katsoin, että ei tuo sälli sitten yhtään pidempää kommenttia jaksanut kirjoittaa. ;)
- Eläin on monni.
- Niin että mitäs siellä akvaariossa nyt sitten on tällä hetkellä?

Mimmu
- Bändistä en tiedä, mutta sinusta tulee väistämättä mieleen sen Bad sex -biisi. Ei siksi, että olisimme sitä harrastaneet yhdessä, vaan siksi, että kuulin sen sinun blogissasi ensimmäistä kertaa.
- Leffa voisi olla Rakastaa... ei rakasta.
- Yhteistä on vaikkapa maantieteellinen sijainti ainakin melkein ja kissat.
- Saattaisin kadehtia sinua siitä, että olet muuttamassa yhteen rakkaasi kanssa.
- Ensimmäinen muisto löytynee täältä kommenttiosastoltani viime vuoden puolella. Ihan kovin tarkkaa muistikuvaa ei tapahtumasta löydy.
- Eläin on hyppyrotta.
- Millaista musiikkia kuuntelet?

Lumi
- Bändi on ehdottomasti Red Hot Chili Peppers. Niillähän on se biisikin: Lumi hey oh!
- Elokuva voisi olla Snatch. En oikein tiedä miksi...
- No yhteistä meillä on musiikki, vaikka se eriääkin joissain kohdin, ja erityisesti tuo RHCP, koska niissä tyypeissäkin saataisiin sopujako aikaiseksi.
- Saattaisin kadehtia sinua siitä miten olet nuoresta iästä huolimatta saanut paljon aikaiseksi (kuten lapsen) ja siitä, että olet noin sisukas.
- Ensimmäisen kerran taisin törmätä sinuun Minhin kommenttiosastolla ja jäin lukemaan blogiasi.
- Eläin on Suomenpystykorva.
- Miten jaksat olla aina noin toimelias? Istutko ikinä varttia pidempään pehvallasi tekemättä jotain hyödyllistä samalla?

Yllätystyttö
- Bändi olkoon Foo Fighters.
- Leffa voisi olla vaikka Pitkä kuuma kesä.
- Meidän yhteisiä intressejä voisi olla esimerkiksi kesän rokkifestarit ja kauas matkustaminen, sillä erotuksella että vain toinen meistä toteuttaa niitä intressejä...
- Saattaisin kadehtia sinua suurestikin siitä reissusta ison rapakon taakse.
- Ensimmäinen muisto on hankala tässä tapauksessa. Nimeen ja kommentteihin olen törmäillyt vähän siellä sun täällä ja blogia olen käynyt vilkuilemassa aina silloin tällöin ennen kuin rupesin radikaaliksi ja tein kestotilauksen.
- Eläin on neitokakadu.
- Kai me sitten nähdään edes kuvareportaasia reissusta?

Purrrrina
- Bändi on Tool. Ehdottomasti.
- Elokuva olisi Loistava tulevaisuus.
- Yhteisiä intressejähän on vaikka kuinka, kerta ollaan sydiksiä. Loistava musiikkimaku nyt vaikka ainakin yhden mainitakseni.
-Voisin olla kateellinen siitä, miten jaksat aina huolehtia toisista ja tsempata, sekä aurinkoisuudestasi, vaikka nyt onkin juuri pilvistä.
- Ensimmäinen muisto... voi että, tulipa vaikea. Varmaan jossain Lumen tai jonkun muun kommenttiosastolla olen ensimmäisiä kertoja törmännyt. Pysyvin muisto, vaikka ei läheskään ensimmäinen, on kuitenkin se surullinen tönö siinä Ideaparkin vieressä.
- Eläin on chinchilla.
- Tiedäthän sinä, että elämä tulee voittamaan?

Sirenita
- En halua nimetä tiettyä bändiä, vaan haluan sanoa tähän että grunge!
- Leffa voisi olla Amélie.
- Yhteisiä intressejä nyt on ainakin tuo musiikki ja melko varmasti myös itsemme aika kevyesti ottaminen.
- Saattaisin kadehtia sinua läheisistä ystävyyssuhteistasi.
- Ensimmäinen muisto on jotakuinkin sellainen, että en muista mistä blogiisi löysin (oliko se oma kommenttiosastoni vai joku muu, jonka kautta tulin), mutta luin hetken ja hämmästelin ja kummastelin, että miten en ole saattanut löytää näin hauskaa ja pirskahtelevaa blogia jo aikaisemmin.
- Eläin on kissamaki. Ne pomppivat ja istuvat kerrassaan hullunkurisesti, sekä niillä on raidallinen pitkä häntä ja ne huolehtivat lapsista laumassa. (Jep, opin paljon Animal Planetilta viime viikonloppuna).
- Millainen olisi täydellinen päivä?

DorianK
- Bändinä tulee nyt ensimmäisenä mieleen Soundgarden. Biisinä vielä tarkemmin Fell On Black Days.
- Leffaan olisi aivan liian helppo sanoa Dorian Grayn muotokuva, joten sanon Very Bad Things.
- Minun mielestäni meillä on yhteistä musiikkimaku (ainakin osittain) ja huumorintaju (ainakin minua naurattaa sinun juttusi).
- Saattaisin kadehtia sinua kyvystäsi kirjoittaa niin hyvin ja sarkastisesti.
- Ensimmäinen muisto on niin kovin lyhyen ajan takaa, että en edes muista sitä. (Dementiassa katsokaas unohtuu ne tuoreet asiat). Taisi olla kuitenkin se, kun ensimmäistä kertaa kommentoit tänne.
- Eläin on maakotka.
- Mitä inhoat?

Haahis
- Bändi on Sixx A.M. Ilman sinua minulla olisi kestänyt huomattavan paljon kauemmin törmätä siihen.
- Elokuva on Jättiläinen.
- Samoja intressejä on jälleen kerran rockmusiikki, (monellekohan olen tämän sanonut?), vaikka maku ei ihan yksi yhteen menisikään.
- Saattaisin kadehtia sinua siitä, että välillä tuntuu kuin siivoaisit päivittäin. Voi kunpa minäkin!
- Ensimmäinen muisto on vähän kateissa nyt... Jotenkin yhdistäisin sinut Marikkiin ja että olisin sieltä kautta löytänyt blogiisi.
- Eläin on susi.
- Et kai meinaa lopettaa bloggaamista?

Elina
- Bändi on Faith No More.
- Leffa voisi olla vaikka Tuulen Viemää.
- Yhteistä meillä on ainakin hiusten väri (noin suunnilleen) sekä asioista tuohtuminen (kuten vaikka postin toiminnasta).
- Saattaisin kadehtia sinua noista pitkistä ulkomaanreissuista ja siitä, että olet nähnyt kenguruita ja koalia niiden luonnollisessa elinympäristössä.
- Olet tuttu niin pitkän ajan takaa, että en muista enää luinko minä sinua ensin vai sinä minua vai joku muu meitä kumpaakin vai me molemmat jotain muuta.
- Eläin on kissa.
- Mihin haluaisit seuraavaksi matkustaa?


Ovatko kaikki halukkaat nyt saaneet? Eihän tässä mennytkään kuin kolme tuntia. En muuten jaksa oikolukea, siitä voitte olla varmoja.

Vastauksia, osa I

Hui, tulikohan luvattua liikoja? Teitä ilmottautuikin eilen tuohon meemiin aika monta! Täytyy vastailla useammassa osassa näihin, ilmoittautumisjärjestyksessä tietenkin. Kaikkia en tunne kovin hyvin, mutta yritän keksiä jotain. Intuitiolla mennään. Se on menoks, sano Annie Lennox.

(Jos satuit nyt vasta paikalle, niin lisäselvitystä asiaan saat täältä.)


Brim
- Bändi on Marilyn Manson. Koska yllätit minut tykkäämällä siitä. Ja muutenkin meillä on yhteneväisiä ajatuksia siitä jannusta.
- Leffan on pakko olla Totoro. Ei tähän mitään muuta voi vastata.
- Yhteisenä intressinä meillä on ainakin kissat ja viherpiiperöys.
- Saattaisin kadehtia sinua kyvystäsi piirtää. Ja kadehdinkin.
- Ensimmäinen muisto on jostain kahden vuoden takaa, kun löysin Hurmiksen (en pysty enää muistamaan miten tai mistä sen löysin) ja sen lukeminen tuntui yhtä aikaa hyvältä ja niin kovin pahalta. Koin lievän jakomielisiä tunteita. Pelotti jatkaa sen lukemista, mutta en saattanut pysyä poissakaan. Niin joo, ja mietin, että näyttääköhän tuo poika Chris Cornellilta.
- Eläin on pikkupanda.
- Eikö vaan kannattanutkin katsoa mitä kortteja elämällä on hihassaan?

Mymskä
- Bändeistä tulee heti ensimmäisenä mieleen Lynyrd Skynyrd. Ei varmaan tarvi selittää.
- Leffa voisi olla Oman elämänsä sankari.
- Yhteisenä intressinä meillä on ainakin musiikki ja Hynynen. (En tiedä sinusta, mutta minua ainakin kiehtoo erityisesti se leveä haara-asento sekä farkkupeppu, kröh.)
- Saattaisin kadehtia siitä kyvystä angstata.
- Ensimmäinen muisto liittyy juuri tuohon Hynyseen. Törmäsin [jostain] Toisaalta ja toisaalta -blogiin ja siellä oli jotain juttua Hynysestä ja ehkä kuviakin, kun Hynynen vaan on... Ja sitten en millään meinannut oppia muistamaan sen blogin nimeä aluksi.
- Eläin on koala.
- Miten pääsykokeisiin lukeminen edistyy?

Minja
- Bändi on Hybrid Children. Koska se vainoaa minua sinun soittimestasi.
- Leffa on Grease.
- Yhteisiä intressejä nyt on esimerkiksi musiikki ja erityisesti live-sellainen.
- Saattaisin kadehtia sinua tyyneydestäsi ja siitä, ettet ikinä puhu rumia.
- Ensimmäinen muisto on kun möllötit minua sairaalan synnytysosastolla sieltä lasin takaa. No ei vaineskaan... Tähän on hankala vastata (nolaamatta itseäni), mutta nyt äkkiä tulee mieleen ainakin sellainen muisto, että rupesit vaihtamaan vaippojani yksi aamu ja siellä vaipassa olikin vähän tuhdimpaa tavaraa, joten päätit jättää homman äidille ja vaippa jäi retkottamaan puoliksi auki. (Siihen aikaan ei ollut sellaisia housuvaippoja).
- Eläin on kirahvi.
- Koska mennään katsomaan se Juno? (Vastaus privana, kiitos!)

Alcinoe
- Bändi on The Jimi Hendrix Experience.
- Leffa on Olemisen sietämätön keveys.
- Yhteisiä intressejä on Jim Morrisonin nahkahousut.
- Saattaisin kadehtia sinua kyvystäsi kirjottaa tarinoita ja olla oikeudenmukainen.
- Ensimmäinen muisto on sellainen, että taisin joskus Hurmiksen kautta tulla tsekkaamaan, että mikä tämä oikein on naisiaan. En muista enää oikein mikä oli postauksen aihe, mutta paasasin kommenttiin jotain siitä, että amerikkalaisista jotain yli 90 % (en muista enää) uskoo jumalaan. Jännitti ihan hirmusti kommentoida, kun en tiennyt kivitetäänkö minut, mutta jätti olikin ihan lempeä.
- Eläin on delfiini.
- Kuka on merenneidon isä?

Akkiki
- Bändi on Nightwish.
- Leffa voisi olla Corpse Bride.
- Yhteinen intressi voisi olla tällä hetkellä talviunille vaipuminen, jos ei se kevät jo pian tule. Ainakin tuntuu siltä.
- Voisin kadehtia sinua esimerkiksi ulkonäöstäsi.
- Ensimmäinen muisto on varmaankin jostain Willen kommenttiosastolta. Mielenkiintoni heräsi viimeistään siinä vaiheessa, kun tamperelaisuus (silloin vielä osa-aikainen sellainen) kävi ilmi. Myös vihreäsilmäisyys taisi olla yhdistävä tekijä.
- Eläin on pantteri.
- Miten menee? (Huomautan edellisestä päivityksestä olevan jo melkein viikon).

Henu
- Tää on vaikee... Bändi on vaikkapa Linkin Park.
- Leffa olis Paistetut vihreät tomaatit. (Älä kysy mistä tuo tuli)...
- Yhteisiä intressejä voisi olla vaikkapa kissat, erityisesti se yksi söpöliini.
- Voisin kadehtia sinun nuoruuttasi.
- Ensimmäinen muisto taitaapi löytyä omalta kommenttiosastoltani joskus viime vuoden puolella. Sitten täytyi vähän tsiigailla ja tsekkailla, että mikäs tyttö se tämä on.
- Eläin on mangusti.
- Saadaanko taas kohta kuvamateriaalia Urposta?


Tässä olisi nyt ensimmäinen satsi näitä vastauksia. Jatkoa seuraa ensi numerossa!

Enkö mä tiedä kuka sä olet?

Mymskän blogissa narahdin tällaiseen meemiin:


1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.


Eli siis jos ohjeet vaikuttivat epäselviltä, niin samma på tiinuska:

Kommentoi tähän postaukseen, jos haluat minun vastaavan sinusta noihin yllä listattuihin kysymyksiin ja (halutessasi) jatka tätä omassa blogissasi.


Vastaukseni eivät välttämättä ole ihan partaveitsen teräviä, koska olen hommannut jostain pienoisen flunssan itselleni. Lupaan yrittää parhaani kuitenkin!

Before I forget it

Vituttaa kuin liito-oravaa hakkuualueen reunalla...

Tästä viikonlopusta tuli hieman erilainen kuin olin alunperin kuvitellut. Eilen illalla otti päähän sen verran paljon, etten viitsinyt edes niitä siidereitä korkata. Ne ovat aivan liian hyviä tullakseen juoduksi vitutukseen. Kanavasurffailin sitten yksikseni naama kurtussa koko illan, vaikka iltapäivällä vielä luulin minulla olevan seuraa siihen kanavasurffailuun. Vaan ei, koska asioita tapahtuu. Lähipiiriini jostain syystä kerääntyy ihmisiä, jotka eivät koskaan tee mitään tahallaan, vaan asiat vain tapahtuvat heille. Ja koska kyseessä ei ole tahallinen teko ja anteeksipyyntö on esitetty, niin eihän asiasta saisi sitten enää olla vihainen. Vittu. Kyllä minä anteeksi annan, mutta se ei tarkoita, että minulla olisi hyvä olo asian suhteen.

Vihaan muutenkin sellaista, että asiat vain tapahtuvat. Ei hitto. Ei minulle tapahdu. Kyllä minä hallitsen itseäni ja omaa elämääni. Totta kai kaikille tulee joskus yllättäviä tilanteita, joille ei mahda mitään. Joillain ihmisillä nämä tilanteet vain tuntuvat seuraavan toisiaan ja he itse vain heittelehtivät tahdottomana virran mukana.

Sekin on vihonviimeistä, että perustelee jotain tekemäänsä typeryyttä sillä oli niin kännissä. "Mä olin niin kännissä, että muhinoin sen kanssa, vaikka tiesin sen olevan varattu." Ei helvetti, ottakaa ihmiset vastuu itsestänne! Tai jos ette pysty ottamaan, niin älkää ainakaan tulko minulle itkemään siitä jälkikäteen. Minä en edes ole mikään kontrollifriikki, mutta minulla on kontrolli itseeni. Minä en ole ikinä edes humalassa tehnyt sellaista, mitä olisin joutunut katumaan normaalia ördäystä enemmän. Ja jos olenkin tehnyt väärin (en ole mikään enkeli itsekään), niin se on ollut harkittu teko ja olen ollut asiasta täysin tietoinen. Joskus kyllä olen kateellinen niille, jotka voivat jättää aivot narikkaan. Minä en itse siihen pysty. Sammun ennemmin kuin pääsen siihen tilaan. Niin kauan kuin silmäni ovat auki, niin järki leikkaa. Se on aika helvetin ärsyttävääkin joskus, kun motoriikka ei oikein enää toimi ja puhekin sammaltaa, mutta tajuan kaiken kuitenkin aivan kristallin kirkkaasti.

Noin. Nyt kun olen ensin aggression ja rokin voimalla ensin hävittänyt tiskivuoren keittiöstäni ja sen jälkeen purkanut lopun tänne, niin voin ehkä taas tavoitella zeniä ja yrittää unohtaa tämän viikonlopun. Tämä muuten helpotti kummasti. Kiitos.

Underneath her skin and jewelry,
hidden in her words and eyes
is a wall that's cold and ugly
and she's scared as hell.
Trembling at the thought of feeling.
Wide awake and keeping distance.
Nothing seems to penetrate her.
She's scared as hell.

I am frightened too.

Wide awake
and keeping distance from my soul.
I am scared like you.

(Tool - Cold And Ugly)

Kansalaiset, medborgare

Tänään on kuulemma naistenpäivä. Jee. Hyvää sitä sitten kaikille!

Meikä voisi vetää tänään kalsarikännit kotona, koska jääkaapissani kököttää neljä siideriä. Pelastin uhanalaisen siiderilajin kaupan hyllyltä kotiini. Tarkoitus ei ollut/ole pitää mitään bileitä, mutta kun sitä talviomena-siideriä tuskin enää kohta saa ja kaupassa oli neljä tölkkiä jäljellä, niin en pystynyt jättämään niitä sinne. Olisivat pian joutuneet pahempiin suihin! Iltani näyttää siis siltä, että katselen pikku hiprakassa Animal Planetia. (Oikeasti, se on noista kanavista ihan paras!)

Ei hitto. VH1:llä on nyt joku One Hit Wonders -viikonloppu. En olisi tätä 4 Non Blondesiakaan enää muistanut... And I said hey, what's goin' on? (Täällä tulee kyllä sellaisiakin biisejä, joita en välttämättä haluaisikaan muistaa. Kuten tuo ketsuppi-laulu.)

Hei, kuulkaas! Kata(pultti) teki tämän vähän aikaa sitten omassa blogissaan ja sai huisisti kommentteja, joten ajattelin kokeilla samaa (eli matkia). Minulla on nyt pari-kolme tilaajaa tuolla Blogilistalla sekä toiset pari-kolme lukijaa, jotka eivät käytä Blogilistaa. Olisi ihan hirmu kiva tietää keitä te olette?! Erityisesti jos sinulla on oma blogi, niin olisi kiva tulla vastavierailulle, ellen jopa peräti jo kuulukin lukijakuntaasi. (Jos se ei ole bloggerin blogi, niin tuossa kommenttilootassa kannattaa täpätä kohta Nimi/URL-osoite, niin siihen voi sitten näppärästi laittaa oman nimensä ja sen blogin urlin. Tai jos sen tekeminen vähän jännittää, niin voi sen blogin osoitteen kopsata suoraan siihen kommenttiruutuunkin.) Ja jos et omista blogia, niin huuda silti moi! (Kertokaa vaikka millainen sää siellä on, jos ette muuta keksi). Tai jos olet tylsä etkä halua kommentoida, niin ei siitäkään erityisesti rangaista. Nyt on kyllä lauantai ja kaikki ovat varmaan jossain kaljalla, mutta kokeilenpa nyt onneani. Kommentoikaa!
Niin joo, ja ystäväkirjaankin saa käydä rustaamassa halukkaat.

Kylläpäs tuota lunta nyt tuleekin.

Maybe a little choppy-choppy for your throat?

Kävin eilen salaisen leffaseuran kanssa katsomassa Sweeney Toddin. Vaikka leffa olikin oma valintani, niin alussa olin ihan että ei helvetti, laulaako ne kaiken... No onneksi eivät laulaneet (en välttämättä ole maailman suurin musikaalien ystävä)(tai no, riippuu tapauksesta) ja sitten lopulta ne lauluosuudetkin sopivat siihen leffaan ihan jees. Selvisin siis alkujärkytyksestä ja Sweeney Todd oli oikein hyvä leffa. En olisi varmasti vilkuillut kelloakaan (enkä vilkuillut nytkään kun ei ollut kelloa mukana, mikä vähän harmitti) ellei Pepsi olisi päättänyt kulkea elimistöni lävitse liian nopeasti. Aina sama juttu, enkä koskaan opi... Ja Johnny Depp oli roolissansa loistava, mitä ei varmaan tarvitsisi edes erikseen mainita. (Stating the obvious.) Tämä oli muuten jo kolmas näkemäni Johnny Deppin leffa, jossa jengiltä katkotaan kauloja. Ensimmäinen oli se Viiltäjä-Jack -leffa (From Hell) ja toinen oli se päätön Christopher Walken (Sleepy Hollow). Seuraavaa odotellessa.

(No voi elämä. Klikkasin jotain ihan väärää kohtaa äsken ja jouduin jonnekin toiselle sivustolle. Onneksi Blogger harjoittaa autoseivausta, ehdin jo pelästyä!)

Tuli tuossa eilen illalla mieleen, että lähes poikkeuksetta kaikki naispuoleiset ihmiset, joiden kanssa kulutan vapaa-aikaani, ovat jostain käsittämättömästä syystä melkoisia tynnyrintappeja jokainen. Minähän itse olen toki keskimääräistä naista pidempi, mutta en kuitenkaan pidä itseäni minään hongankolistajana. Tästä huolimatta saan katsella seuralaistani aina alaviistoon. En oikeasti muista nyt äkkiä yhtään itseni mittaista, saati sitten itseäni pidempää naispuoleista kaveria itselläni (jos ei sukulaisia lasketa). Olenko Lumikki vai miksi kerään ympärilleni kääpiöarmeijaa? Olisi kiva, jos joku kaveri olisi joskus minua pidempi. Alccis? Anyone? Onneksi tuleva poikaystäväni on kuitenkin vähintään sen 185 senttiä pitkä. (Tämä on minimivaatimukseni).

Tänä viikonloppuna ei varmaan paljoa tarvitse hievahtaa television äärestä. Kaapelissa (ainakin joillain paikkakunnilla) näkyy valtaisa määrä kanavia ilmaiseksi. Ei sieltä kai mitään tule, mutta täytyyhän tästä nyt ottaa kaikki irti. Hirmuinen surffailu vaan käyntiin tänään klo 18 alkaen.

Ps. Oikeasti tämä juttu on kirjoitettu kaikella lempeydellä lyhyitä (itseäni lyhyempiä siis) kavereitani kohtaan. Mitäs olen itse kasvanut näin paljon.

Pps. Meinasin ensin kuvittaa tämän postauksen jollain harmittomalla (enimmäkseen, tietysti) kurkun katkaisu -kuvalla, mutta sitten tajusin, että sellainen kuvahaku googlessa saattaisi vahingoittaa sekä silmiäni että herkkää sieluani. Jätin siis tekemättä ja kuvattomaksi tämän postauksen tällä kertaa.

Mene vaan, minä jään

Voi juma...nkekka! Ei ole tällaisia kuukautiskipuja ollutkaan sitten teinivuosien. Tai ainakin oletan näiden olleen niitä, vaikka itse homma ei olekaan vielä alkanut. Aivan järkyttävä kramppi oli aamulla tuolla alavatsassa, josta se sitten jotenkin nousi ylempään vatsaan. Homma helpottui aina, kun pysyin riittävän pitkään samassa asennossa, mutta annas olla, jos halusin vaihtaa asentoa. Kramppiin lisättynä pahoinvointi ja miettiminen, että pitäisikö tässä oksentaa vai pyörtyä. No okei, tilanne ei ehkä oikeasti ollut noin paha miltä sain sen kuulostamaan. Nyt ei satu vaihteeksi minnekään.

Tänään on suunnitelmissa yhden melkoisen tylsän tenttikirjan noutaminen yliopiston kirjastosta ja sen jälkeen leffa. (Kerron tarkemmin vasta myöhemmin siitä, yritän välttää stalkkereiden saapumista paikalle, niitähän minulla on pilvin pimein). Uskon, että se leffa on hyvä. Toivottavasti vaan nuo krampit pysyvät aisoissa, enkä joudu katselemaan sitä kaksinkerroin taittuneena. No ei, se oli jotain ohimenevää.

On tuo facebook kanssa sellainen epeli. Ensinnäkään en voi väittää sitä kovin vakaaksi systeemiksi. Koko ajan tulee jotain erroreita ja kaatuiluita. Mutta tämän lisäksi sinne myöskin toisinaan unohtuu tuntikausiksi. Nimittäin kun sieltä löytää jonkun bloggaajan (useimmiten sellaisen joka on ihan avoimesti tiedetty joksikin), jonka arvelee taas tuntevan sen ja tämän bloggaajan, niin saattaa ajautua jonnekin tosi syvälle arvaillessaan, että voisikohan tämä nyt olla tuo ja keitäs nämä kaikki muut ovat. Kauhean jännää leikkiä Sherlock Holmesia. Älkää pelätkö, en ole hommassa kovin etevä, koska minulta puuttuu Watson.

Nyt täytyy mennä, uuni soitti minulle!

Hymyilevä diktaattori

Ihan nyt selvyyden vuoksi on heti ensimmäisenä sanottava, jos joltain meni ohi tuon eilisen battlen vitsikkyys, että siis tuo Lovexhan on ihan hirveätä paskaa. En oikeasti itse edes kuunnellut sitä biisiä kuin ihan vähän alusta varmistaakseni, että kyseessä on oikea video. Pahoittelen, että huijasin teidät kuuntelemaan sen. Olen kuitenkin kuin Nokian kaupunki, enkä korvaa pilaantuneesta musiikista aiheutunutta mielipahaa tai henkistä kärsimystä.

Pointtihan tuossa vastakkainasettelussa oli se, että mielestäni tuon Lovexin videon idea on aivan suoraan ryövätty tuosta Megadethin videosta. Ajatus toki on hyvä jälkimmäisessäkin, mutta ehkä pientä omaperäisyyttä olisi voinut toivoa. Vakava aihe noissa biiseissä ja videoissa kyllä, joten se ei ollut vitsikästä sinällään. Toivottavasti kukaan ei nyt kuitenkaan jäänyt siihen harhakäsitykseen, että minä tykkäisin Lovexista... Tuosta Megadethin 99 ways to die -biisistä kyllä tykkään, kuten jo eilen hehkutinkin sitä kitarasysteemiä siinä.

Yhteenvetona voin siis kertoa, että äänestysaktiivisuus oli 100 % ja Megadeth sai annetuista äänistä 97 %. Kaksi prosenttia jätti tyhjän äänestyslipukkeen ja yksi prosentti äänesti Aku Ankkaa.

Jos et kuitenkaan halua kuolla 99 eri tavalla, niin täällä voit opetella sanomaan "mina rakastan sinua" 99 eri tavalla.

Ja nyt kun ollaan tässä teemassa, niin eilen oli muuten 99 aamua jäljellä siihen, kun saan hyvästellä tämän numerolla 2 alkavan ikäni. Tänään enää 98 aamua. Argh...

Kiss Kiss Bang Bang

Kaipasin vähän jännitystä elämääni, joten päätin laittaa tänään pystyyn taas battlen. Kyseessä on tällä kertaa tällainen tosi vitsikäs kisa. (Vitsikkyys ehkä aukeaa teille, tai sitten ei). Ilman sen pidempiä selittelyjä, kumpi on parempi biisi?

[Pakko muuten sanoa tähän vielä, että tuossa ensimmäisessä biisissä on ehkä yksi hevimmistä (heavyimmistä, miten vaan) riffeistä ikinä. Tai en tiedä onko se kaikkien taiteen sääntöjen mukaan riffi (mä mistään mitään tiedä), mutta siinä kun se kertsi lähtee tykittämään. Saan aina miljoonia pieniä, kun kuuntelen tätä mp3-soittimellani. (Tietokoneen äänentoisto ei välttämättä päästä sitä ihan oikeuksiinsa). Kuunnelkaahan!]


Biisi #1:





VS.

Biisi #2:






Melken tapoin itseni nauruun, kun väsäsin tätä battlea. Toivottavasti osaatte äänestää oikein, koska täällä blogissa ollaan yhtä demokraattisia kuin Venäjällä.

Atsii!

Aloitin tänään vihdoin sen projektin, mikä minun piti aloittaa jo viime elokuussa. Nimittäin vaatekaappini inventaarion. Sain tyhjennettyä kolme hyllyä ja lopputuloksena järjetön kasa vaatteita eteiseni lattialla ja kolme muovikassillista pois heitettäviä vaatteita. (En ole vielä ihan täysin päättänyt mihin ne toimitan). Nuo hyllyt olivat siis todella täyteen tungettuja, joten niitä vaatteita riitti...

Tosi vaikeaa hommaa tuo vaatteiden pois heittäminen. Osa vaatteista on sellasia, joista olen tykännyt ja joita joskus olen käyttänytkin, mutta en enää vuosiin. Niistä luopuminen tuntuu vaikealta. (Melkein haikealta). Sitten on sellaisia vaatteita, joita en ole koskaan oikeastaan pitänyt ja tuskin tulen koskaan pitämäänkään, mutta silti ajattelen, että mitä jos joskus kuitenkin... Ja sitten on niitä, joihin toivon vielä jonain päivänä taas mahtuvani. Nuo kaikki pitää kyllä heittää kylmästi pois vaan.

Muutama vuosi sitten oli muotia kauhean lyhythelmaiset t-paidat. Niillä saa tänä päivänä heittää vesilintua, koska nykyisin paidat ovat (onneksi) pidempihelmaisia. Yhtenä syksynä myös petroolin väriset vaatteet olivat tosi in. Ostin jokusen sen värisen vaatteen, enkä sitten niitä juuri koskaan käyttänyt, koska en tuntenut sitä omaksi värikseni. Heitin niitä petroolin värisiäkin vaatteita pois, paitsi ne, jotka muistin ostaneeni Lontoosta. Niin kuin se nyt mitään mihinkään vaikuttaisi, mutta en vaan tohtinut heittää niitä menemään. Ja kaiken huipuksi löysin kaapista yhdet vaaleat täysin kelvolliset ja melkein käyttämättömän näköiset H&M:n farkut. En käsitä miksen ole niitä käyttänyt. Ehkä muistan sen, kun seuraavan kerran niitä käytän.

Nyt vähän ahdistavat nuo vaatekasat tuossa eteisessä (voi kunpa olisi enemmän tilaa levittää ja lajitella noita vaatteita), mutta ehkä saan tämän viikon aikana tuon projektin tehtyä ja paikat siivottua. Yritän olla ahdistumatta.

En sitten oikein muuta ole tänään tehnytkään. Nyt voisin möllötellä telkkaria loppuillan.

Ai niin, tuo otsikko viittasi siihen, että olen tänään aivastellut paljon.

Epäilemättä se on minä joka murenee

Harjoitin taas ajattelutoimintaa hampaita pestessäni. Minulla on siinä lavuaarin reunalla sellainen kalan muotoinen saippuateline, tai mikä lie alusta onkaan. Sitä voisin melkeinpä pitää jonkinlaisena vapauden symbolinani. Muistin tänään, miten ostin sen joskus teini-ikäisenä jostain. Ajattelin silloin, että sitten isona, kun asun omassa asunnossani, laitan sen kalan kylpyhuoneeni lavuaarin reunalle ja saippuan sen päälle. Silloin se tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta, melkein jopa siltä, ettei se koskaan toteutuisi. Olisin saattanut hukata tai unohtaa koko kalan, kun omaan asuntoon muuttaminen oli vielä valovuosien päässä. Ja nyt se sitten on siinä. On ollut kohta jo kahdeksan vuotta. Ja kahdeksan vuotta tuntuu oikeastaan aika lyhyeltä ajalta, koska nyt tuntuu, että olisin asunut yksikseni jo ikuisuuden. Kai se vähän niin kuin onkin pieni ikuisuus, kuinkahan sitä tottuu, jos tuohon tulee joskus joku karvapää pyörimään? (Tai ei varsinaisesti tuohon, mutta johonkin toiseen asuntoon. Tämä on sen verran pieni ja ahdas kämppä, ettei tänne kahta mahdu.)

Minä olin juuri täyttänyt 22, kun muutin pois vanhempieni huomasta. Olisin oikeastaan voinut muuttaa jo aikaisemminkin, koska olin tehnyt palkkatyötä siinä vaiheessa jo pari vuotta. Oli kuitenkin sellaisia eksään liittyviä syitä, että näin viisammaksi asua ennemmin kotona kuin hänen kanssaan. (Ja todellakin taputan itseäni olkapäälle näistä valinnoista yhä tänäkin päivänä). Yksin asuminen on tuntunut tosi luonnolliselta alusta asti, varmaan osittain siitä syystä, että olin jo ihan iso tyttö silloin. Ensimmäinen yö yksin omassa asunnossa ei pelottanut laisinkaan. Seuraavassa kämpässä ensimmäinen yö jännitti vähän, koska täältä löytyi vaatekaapista jotain luoteja. Ja minähän en tiedä moniko jalkaisia otuksia ne luodit oli suunniteltu tappamaan. Mutta tunnustettakoon nyt tässä, että sain tänne miesseuraa siksi ensimmäiseksi yöksi, ja koska kukaan ei tullut aseiden kanssa ovesta läpi, niin sen jälkeen ei ole jännittänyt enää yhtään. Paitsi silloin kun luin Väinö Linnan Sotaromaania, tai Patricia Cornwellin kirjaa Viiltäjä-Jackista, tai Nikki Sixxin satanistisista menoista... Nyt tämä juttu lähti ihan harhateille, mistä olin selittämässä?

Enivei, nyt kun olen hehkuttanut tätä vapauden huumaani, niin lähden kohta sinne äidin lihapatojen ääreen. Paitsi vain täksi päiväksi ja palaan illalla taas tänne ah niin ihanaan omaan kotiin ja itsenäisyyteen. Ärsyttävää muuten, kun jotkut ihmiset kysyvät, että "vieläkö sä asut kotona?" (No ei nyt enää ihan viime aikoina olla kysytty, mutta jokunen vuosi sitten vielä). Niin että missäs ihmeessä asuisin, jos en kotona? Ymmärrän kyllä kysymyksen pointin, mutta joka kerta on pakko vähän viisastella, kun vastaan tuollaiseen kysymykseen. Minun kotini taitaa olla siellä, missä minun sänkyni on. Eivätkä vanhempanikaan enää sitä paitsi asu "kotona", vaan muuttivat perhanat pois, ja nyt minun lapsuudenkodissani asuvat jotkut ihan toiset ihmiset. Karua on sekin, jos oikein pysähtyy ajattelemaan.

Ehkä minun nyt pitää lopettaa tämä ajattelu, kun en ole pessyt hampaitanikaan enää hetkeen. Eilen muuten tapasin kaupassa sellaisen miehen, joka tuntui sanovan ääneen kaiken mitä hän ajatteli, bussiaikatauluista saunakaljoihin yms. Tämä postaus taisi olla vähän samanlainen.





Zen Cafén paras biisi ikinä. (Tästä ei valitettavasti löytynyt kuin live-versioita. Kauhean kesyä tuo yleisö jotenkin.)

Pieni ja hento ote

Nukuin viime yönä aivan äärettömän huonosti. Tai oikeastaan yöllä en nukkunut ollenkaan. Aamulla sitten kuuden jälkeen sain jonkin näköisen unen päästä kiinni. Oli kyllä aika tuskastuttavaa. Väsytti niin, että silmät eivät pysyneet auki, mutta pää ei suostunut kuitenkaan sammumaan. Pahin ongelma ehkä koko yön oli se, että mihin minä käteni laitan, kun ne tuntuivat olevan tiellä koko ajan. Voi hyvä ihme, olen nukkunut kohta 30 vuotta näiden samojen käsien kanssa (sitä edeltävästä ajasta minulla ei ole tarkkaa käsitystä, että onko minulla ollut nämä samat kädet vai jotkut toiset kädet, vaiko kenties evät tai räpylät) ja nyt yhtäkkiä ne muodostavat ongelman! Ja sitten kun lopulta sain muutaman tunnin nukuttua, niin uneni käsittelivät lähinnä villalankoja.

Taas oli ihan ihmeellisiä ihmisiä liikenteessä. Avasin videovuokraamon oven itselleni mennäkseni ovesta sisään, niin sieltä vastaan tulee kolmihenkinen perhe, joka vaan höyryveturin lailla puskee ovista, ikään kuin olisin joku portieeri pitelemässä ovia auki heitä varten. Etummainen ja jälkimmäinen porukasta kyllä sanoi kiitos, mutta vitutti silti, koska minulla ei ollut pienintäkään aikomusta päästää ketään kulkemaan niistä ovista ennen minua. Ja sitten siellä ei edes ollut sitä leffaa, mitä menin hakemaan. Koko vuokraamon valikoimassa ei muka ollut sitä leffaa, vaikka olin muutamaa viikkoa aiemmin omin silmin nähnyt sen siellä hyllyssä. Muistan tämän, koska puntaroin kahden leffan välillä ja päädyin siihen toiseen ja meinasin tämän toisen vuokrata sitten ensi kerralla. Pah.

Havaitsin tänään, että vaniljavanukas on väritön ja mauton versio oikeasta (eli suklaa-) vanukkaasta.