Huhhahhei ja rommia pullo!

Tää olis ollut koko viikon kipeä. Tällä olis yskää ja nuhaa ja kaikki paikat tukossa. Tällä olis erityisesti aamuisin aina ensin vähän vaikea hengittää ja tän kurkkuun sattuis. Tää ei jaksais edes mennä käymään kaupassa, mutta tän on pakko. Tää on myös kirjoittanut jotain typerää esseetä monta tuntia (ainakin sata), eikä tää oo oikein ehtinyt blogata. Nyt tää korjais tilanteen.

Tärkein juttu ensiksi, eli vielä yksi vastaus tuohon taannoiseen meemykäiseen.

Helena
- En yhtään osaa sanoa millaista musiikkia kuuntelet, mutta bändiksi mainitsen Leevi and the Leavingsin. Ihan vain siitä syystä, että päässäni alkaa toistuvasti soida "Helena, ihana, vitun Helena", kun näen nimesi jossain. :D Biisi taitaa olla Rakkauden työkalu tai jotain sellaista.
- Leffa voisi olla Talo jalavan varjossa.
- Yhteistä meissä voisi olla se, että molemmat osataan nauraa itsellemme ja ollaan kivoja (vaikka aina ei siltä ihan tuntuisikaan).
- Saattaisin kadehtia sinua kauneudestasi ja hyväsydämisyydestäsi.
- Ensimmäinen muisto, hmm... Olisinkohan Brimin blogista löytänyt blogiisi joskus ja jäin koukkuun. En ole varma. Sen ainakin muistan, että olin aina tikahtua nauruun, kun luin kommenttejasi omasta blogistani.
- Eläin on kenguru.
- Odotatko kesää? Ja koskas pääsen taas lueskelemaan juttujasi?


Toiseksi tärkein juttu on se, että sain tällaisen prenikan. Vähän jo ehdin katkeroitua tuossa illalla, että meitsi se on vaan portaali, mutta ei meitsistä kukaan oikeasti tykkää (no vitsi), mutta onneksi siskoon voi aina luottaa.


Tämä pitää nyt sitten jakaa eteenpäin kolmelle. Tämä on oikeastaan aivan tosi helppoa. And the oscar goes to... Alcinoe, Annikki ja Brim. Sen enempiä selittelemättä, kyllä te tiedätte.

Lisäys 18.12: Jos haluatte laittaa blogiinne sen prenikan, niin tällainenkin vaihtoehto näköjään on tarjolla.


Loppukevennykseksi voin kertoa vielä hauskasta puhelusta, jonka tänään sain. Aamulla siis heräsin puhelimeni koputukseen (soittoääni oli "kop kop"). En jaksanut nousta vastaamaan, koska olin tuskainen eikä henki kulkenut. Puhelu meni siis vastaajaan, josta kuuntelin viestin sitten hetkeä myöhemmin. Ensin kuului pelkkää kohinaa pitkän aikaa. Ajattelin kuitenkin kuunnella sen kohinan loppuun. Hetken päästä joku naisihminen alkoi selittää ilmeisesti jollekin toiselle ihmiselle siellä vastaajassani, että "voi hyvänen aika, mä olen pitkän aikaa puhunut ja huomasin nyt vasta että toi puhelu on poikki... mitä... joo no en, vähän aikaa vaan... laitoinko mä nyt sitä rasvaa... tässä on tämmönen ohje... kolme desilitraa vehnäjauhoja". Klik.

Mielenkiintoista.