6. maaliskuuta 2008

Mene vaan, minä jään


Voi juma...nkekka! Ei ole tällaisia kuukautiskipuja ollutkaan sitten teinivuosien. Tai ainakin oletan näiden olleen niitä, vaikka itse homma ei olekaan vielä alkanut. Aivan järkyttävä kramppi oli aamulla tuolla alavatsassa, josta se sitten jotenkin nousi ylempään vatsaan. Homma helpottui aina, kun pysyin riittävän pitkään samassa asennossa, mutta annas olla, jos halusin vaihtaa asentoa. Kramppiin lisättynä pahoinvointi ja miettiminen, että pitäisikö tässä oksentaa vai pyörtyä. No okei, tilanne ei ehkä oikeasti ollut noin paha miltä sain sen kuulostamaan. Nyt ei satu vaihteeksi minnekään.

Tänään on suunnitelmissa yhden melkoisen tylsän tenttikirjan noutaminen yliopiston kirjastosta ja sen jälkeen leffa. (Kerron tarkemmin vasta myöhemmin siitä, yritän välttää stalkkereiden saapumista paikalle, niitähän minulla on pilvin pimein). Uskon, että se leffa on hyvä. Toivottavasti vaan nuo krampit pysyvät aisoissa, enkä joudu katselemaan sitä kaksinkerroin taittuneena. No ei, se oli jotain ohimenevää.

On tuo facebook kanssa sellainen epeli. Ensinnäkään en voi väittää sitä kovin vakaaksi systeemiksi. Koko ajan tulee jotain erroreita ja kaatuiluita. Mutta tämän lisäksi sinne myöskin toisinaan unohtuu tuntikausiksi. Nimittäin kun sieltä löytää jonkun bloggaajan (useimmiten sellaisen joka on ihan avoimesti tiedetty joksikin), jonka arvelee taas tuntevan sen ja tämän bloggaajan, niin saattaa ajautua jonnekin tosi syvälle arvaillessaan, että voisikohan tämä nyt olla tuo ja keitäs nämä kaikki muut ovat. Kauhean jännää leikkiä Sherlock Holmesia. Älkää pelätkö, en ole hommassa kovin etevä, koska minulta puuttuu Watson.

Nyt täytyy mennä, uuni soitti minulle!

9 kommenttia:

Riikkis kirjoitti...

Riittävästi särkylääkettä, jos niiden käyttö sulle sopii, lämmin kauratyyny kipiän paikan päälle ja peiton mutkaan köllimään. Jospa vähän auttais.

Mitä uunilla oli asiaa?

Wille kirjoitti...

Voit sinä minut siellä ystäväksi pyytää kun ei mikään Holmes tarvitse olla että minut sieltä tunnistaa. Ja enköhän minäkin ole sinut sieltä tunnistanut.

Tietenkään ei pakko ole jos et halua.

Annikki kirjoitti...

vitsi, että oli taas hyvät sisäpiirit taas tänään!

*tapu tapu* (selkääntaputtelua)

Tiina kirjoitti...

Riikkis, sopii onneksi. Ihmeelliset krampit oli, sellasia en ookaan ennen kokenu.
Uuni sanoi, jotta ruoka oli valmista!

Wille, jees söör! :)

Annikki, oli kyllä hyvät sisäpiirit!
*lips lips* (nuoleskelua)

Elina kirjoitti...

Oletkos sinäkin löytänyt naamakirjan? Miksei me olla kavereita??? Sinua en osaa etsiä, koska minuakaan ei tosiaan ole siunattu Watsonilla Holmesista nyt puhumattakaan. Mutta blogin osoite kertoo oleellisen, jos haluat olla ystäväni ;)

Toivottavasti vatsa ei kramppaa leffassa. Paljon vaan vettä mukaan (minun lääke joka asiaan - joskus toimii, joskus ei). :D

Eeva kirjoitti...

Oliko se yhtenäinen kramppi? Ei siis supistelua? Minulla on kerran kohtu krampannut, ja se johtui kuumavesipullon pitelemisestä alavatsalla. Se lievitti kyllä oloa, mutta voimisti supistelua, ja yksi niistä muuttui kesken kaiken krampiksi. Siinä sitten 3 min kierin lattialla haukkoen henkeä. Seuraavana päivänä oli ko. elin vähän hellänä, kun mokoma yritti vielä supistella.

Jännä, kun ihmisillä on niin erilaiset oireet. Minua ärsytti jo pienenä, kun aina puhuttiin kivusta, kun minulla oli ihan karmea olo (lamaannus, hikoilua, polttelua alavatsalla, yms.), mutta ei mitään kivuksi kutsuttavaa. Niitäkin kyllä sitten vanhemmiten ilmaantui, mutta kipu oli/on vain sitä, kun jotain menee kohdunsuusta läpi. Supistelu edelleen "vain" lamaannuttaa.

Uuni soitti. :D

Tiina kirjoitti...

Elina, olen joo. Kaikkea sitä...
Yritin joskus muistaakseni ettiä sua sieltä, mutta melko laihoin tuloksin. Kun en mää osannu!
Ei se krampannut, se oli joku hyvin ohimenevä ilmiö.

Eeva, yhtenäinen oli joo. En oikein tiedä oliko ne lihakset vai kohtu vai mikä, mutta kipiää teki. Ei mulla yleensä ole tollasia. Vanhuus ei tule yksin?

Ohari kirjoitti...

Synkronia jyrää, sattuu kans. Ihana pingviini ja sattuipa sopivasti, kun juurikin Katalla semmoista ajattelin ääneen. Ääneen? No kirjaimilla kuitenkin.

Mulla on tänään ehkä järkevin päivä ikinä, sori vaan.

Tiina kirjoitti...

Ei täällä pidetä minkäänlaista tasorajaa kommenteilla, ihan vapaasti vaan. :D

Mun synkroniani on kyllä nyt jotenkin ihan viturallaan...