Toisenlaisten sankareiden maa

Välillä, tiedättekös, ärsyttää.

Nyt, kun on nämä Perussuomalaiset, niin sitä kuulee mitä erikoisempia luonnehdintoja siitä, millaisia ovat suomalaiset. Ennen vaaleja Persut(* lässyttivät puhuvansa kansan kielellä. Ja nytkin Hesarin jutussa sanotaan Teuvo Hakkaraisesta, että hän on "värikäs ja vieläpä lähellä kansaa oleva persoona". Uuden Suomen jutussa sanotaan, että Hakkarainen edustaa "tavallisia köyhiä suomalaisia" ja hän on joutunut median pihteihin "kansanmiehen otteittensa takia".

Siis miten? Minkä? Mitä tuo kaikki tarkoittaa? Olenko minäkin niin vieraantunut elämästä, että en tajua Suomen Kansan olevan ihan oikeasti neekeriukkoja pelkääviä herra hakkaraisia? Omaan tuttavapiiriini heitä tuskin kuuluu. Eli onko Suomen Kansa nyt loppujen lopuksi vain se persuja äänestäneiden osa eli n. 20 % suomalaisista? Onko sellainen Oikea Suomalainen(** maalainen (ja tällä tarkoitan maaseudulla asuvia, en helsinkiläisten termiä "maalainen")? Että kaupunkilaiset eivät oikeastaan edusta sitä Oikeata Suomen Kansaa? Sitä paitsi minun on ihan vakavasti ottaen vaikea uskoa, että maallakaan kaikki ihmiset olisivat kuin liian monta kertaa päänsä johonkin tosi kovaan lyöneitä. Ei minun sukulaiseni ainakaan.

Suomessa Kansan kieli on siis sellainen, että puhutaan paljon, mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan haluta ottaa vastuuta sanomisistaan tai jakseta ruveta mitään oikeasti muuttamaan. Kunhan on kiva valittaa ja syyttää muita siitä, että kaikki on mennyt päin persettä ja tulee jatkossakin menemään. Ja Suomalainen on siis keski-ikäinen helluntailainen, joka on ensin 20 vuotta juomatta ja sen jälkeen ratkeaa ryyppäämään niin, että tanssii ravintolassa ilman paitaa. (Eihän siinä sinällään mitään vikaa ole, mutta kyllä minusta viisikymppisen ihmisen pitäisi pitää paita päällä julkisilla paikoilla). Suomen Kansalainen ilmeisesti sairastaa helposti touretten syndroomaa ja sen vuoksi huutelee holtittomasti ympäriinsä. Ja koska aapisessa on joskus lukenut, että N niin kuin neekeri, niin mahdotonhan sitä sanaa on oppia enää olemaan käyttämättä.

Otin tämän nyt vain esiin sen vuoksi, että minusta on viime aikoina alkanut tuntua, etten enää kuulu Suomen Kansaan^TM. Ei tunnu kivalta se.

*) Soini on tuohtunut Perussuomalaisten lempinimestä Persut, koska siitä tulee mieleen persaus. Hänen mielestään pitäisi sanoa Perus eikä Persu. Niin miettikääpä nyt tuotakin lausetta: Ennen vaaleja Perus... Perukset? Ei toimi, sori Timo. Lempinimeään saa harvemmin itse valita.

**) Tiedän, että kansalaisuudet kirjoitetaan pienellä, niin että työnnä se punakynäsi nyt... Isot kirjaimet toimivat tässä tehokeinona.

I am the eggman, they are the eggmen

Kuin kaksi marjaa, vai pitäisikö sanoa kuin kaksi munaa...

Wolfmotherin Cosmic Egg -levyn kansi (2009)

ja

Amorphiksen The Beginning of Times -levyn kansi (2011).

Lisäys: Täällä näköjään ollaan käyty lyhyehkö keskustelu näiden levyjen kansien samanlaisuudesta.

So what if we've seen each other naked

Olen huomannut, että Aamulehden verkkolehti sensuroi kommenttiosastoaan. Mikä toki on sallittua, mutta sensuurissa omituista on se, että varsin usein minun kommenttini jäävät jonnekin sensuurin hampaisiin, kun taas kaikenlaiset trollit ja muut nettiöyhöt pääsevät kevyesti läpi. Yleensä tietysti kommenteissani on Aamulehden toimituksellista tasoa kritisoiva aspekti, mutta ihan varmasti muotoilen sanani asiallisesti ja rakentavasti.

Aamulehden verkkolehti on muuten ihan uskomatonta kuraa nykyisin. Sen lisäksi, että uutiset monesti koostuvat siitä, mitä Facebookissa tapahtuu (ja olen tätä kritisoinut ja kommenttini on jäänyt sensuurin haaviin), niin siellä ei tunnu nykyisin olevan enää ketään töissä viikonloppuisin eikä ilta-/yöaikaan. Esimerkiksi viime yönä, kun Hämeenpuistossa paloi talo (tai osa siitä), tästä löytyi uutinen ainakin Hesarin ja Iltalehden nettisivuilta, kun Aamulehdestä ei asiasta löytynyt halaistua sanaa. Sama oli silloin sen pizzeriapalon kanssa, kun yritin aamulla ennen töihin lähtöä ottaa selvää, että mitä hemmettiä tuolla tapahtuu, niin kiitos 957:n sain edes jotain tietoa siitä, uskallanko poistua kotoa ja mihin tallustelen, että pääsen bussilla työpaikalle.

Tämä harmittaa minua siksi, koska käytin ennen Aamulehden nettisivuja pääsääntöisenä uutisten hankintapaikkanani, mutta nykyisin siellä joko julkaistaan tosi vähän mitään uutisia tai sitten en vaan löydä niitä, koska nettisivu-uudistuksen jälkeen näkimiini osuu lähinnä vain jokaisen osaston 10 uusinta uutista. Ja loput sitten ovat jossain sen sekamelskan keskellä. Vaikka uudistuksesta on jo ties kuinka monta kuukautta, eivät silmäni eivätkä aivoni ole vieläkään oppineet tunnistamaan sen logiikkaa. Joten tsekkaan yleensä vain ne 10 uusinta uutista ja jos en löydä sieltä haluamaani, niin siirryn lukemaan Hesarin nettisivuja. Joissa sentään luojan kiitos on jonkinlainen selkeä kokonaisuus eikä pällijournalismi kukoista vielä liikaa. (Sitä paitsi nuo Aamulehden urlitkin ovat niin käsittämättömiä nykyään eikä kuvien katselukaan toimi Chromella, että en niistä edes rupea...)

Oikeasti minun ei pitänyt alunperin käyttää tätä palstatilaani Aamulehden haukkumiseen vaan sensuurista puhumiseen, mutta hoitakoon Anssi Kela sen puolestani. Sanoisin, että Hymy kusee tuossa kintuilleen. Samoin kuin Sonera, vaikka tämä jälkimmäinen ei sensuuriin liitykään, mutta saan sen (linkin) eteenpäin jakamisesta outoa tyydytystä.

Nirvanakevennys

En todellakaan ole tiennyt, että Nevermindilla on noin paljon kappaleita!

Tuomokevennys

Näin kaupassa jonkun Ilta-Sanomien tai vastaavan jääkiekko-extra-spesiaalin kannen ja näkökykyni hämärtyi osittain. Tai ainakin rajautui hyvin tehokkaasti.

Siinähän se olennaisin.

Tuomo-kulta on muuten luvannut tulla ensi maanantaina Tampereen torijuhliin. Varmaan jo odottaa tapaamistani.

Ps. Veikkaisin, että tämä postaus menee kevyesti tämän blogin parhaiden postausten top-10:een!

Leopardikevennys

Ylisöpöä masuttelua!!!

Kissaeläimen vatsa on kyllä jotain sellaista, mitä ei pysty vastustamaan. Ja varsinkin pennun. Pikku pallomaha. Sitä on pakko rapsuttaa. (Tosin, kissattomille tiedoksi, ei kannata mennä rapsuttamaan kissan vatsaa ilman lupaa. Silloin tulee kynsistä. [Ja joskus tulee kynsistä luvan kanssakin.] Kissa paljastaa vatsansa sinulle vain, jos luottaa sinuun.)

Tuon amurinleopardin pennun horjuva tassuttelukin on kyllä niin söpöä, että sen seuraaminen suorastaan sulattaa sydämeni. Voi, jos ihminenkin voisi synnyttää noin söpön jälkeläisen, eikä sellaista kirkuvaa vaaleanpunaista karvatonta kakkakäärylettä. Lisääntyisin oitis! (Anteeksi ystävät, teidän jälkikasvunne on kyllä leopardinpentusöpöjä, mutta noin yleisesti ottaen ihmislapsi ei ole mikään luonnon mestariteos.)

Tämä on kuitenkin minun kaupunkini

Tampereella käydään kovaa debattia aiheesta, pitäisikö keskustan alueelle määrätä nollatoleranssi alkoholin nauttimiseen yleisillä paikoilla eli kieltää julkijuopottelu. Tampereen pormestari Timo P. Niemisen (kok) vuonna 2007 perustama Pormestarin Siivouskampanja haluaa nyt siivota myös ilakoivat ihmiset pois kaupungin katukuvasta.

Ensinnäkin julkijuopottelun kieltäminen on mielestäni eri asia kuin nollatoleranssi. On eri asia juoda yksi siideri puistosssa kuin juopotella. Nollatoleranssi rankaisisi aivan vääriä ihmisiä. Niitä, jotka eivät muutenkaan häiriköi. Häiriökäyttäytyminen on tälläkin hetkellä järjestyslaissa kiellettyä, joten jos sitä ei nykyisellä lainsäädännöllä saada kuriin, niin lisäkiellotko siihen auttaisi? Poliisi on sanonut suoraan, että resursseja nollatoleranssin valvomiseen ei ole.

Myönnän, että tulisin koko elämäni aivan hyvin toimeen nauttimatta yhtään alkoholia, jos itse niin haluaisin päättää. Minun ei ole pakko juoda siideriä Koskipuistossa, mutta kyse on enemmänkin periaatteesta. Tehän ette sitä minulta kiellä. Jos nollatoleranssi tulisi voimaan, niin menisin aivan varmasti mielenosoituksellisesti julkijuopottelemaan jonnekin puistoon. Toivottavasti moni muu lähtisi kanssani.

Moro on kysellyt kaupunginvaltuutetuilta mielipiteitä nollatoleranssista ja siitä, pelkäävätkö he yöllä kaupungilla. Osalla kaupunginvaltuutetuista tuntuu olevan logiikka ainakin hukassa, koska he kannattavat nollatoleranssia julkijuopottelulle, mutta sallisivat kuitenkin sivistyneen alkoholin nauttimisen piknikillä. Miten erotetaan julkijuopottelun nollatoleranssi ja sivistynyt alkoholin nauttiminen? Käsitykseni mukaan nolla tarkoittaa nollaa. Vai lasketaanko puistojuopottelu sivistyneeksi, jos taskusta sattuu löytymään vaikkapa kokoomuksen jäsenkirja?

Myös juopottelija on mielestäni eri asia kuin juoppo. Moni kaupunginvaltuutettu tuntuisi haluavan juopot pois katukuvasta, mutta käyttää sanaa juopottelija. Jos julkijuopottelu on kielletty nollatoleranssilla, niin eikös poliisin pitäisi sillon korjata pois kaduilta jokainen, joka on vähänkin ottanut. Kaupungin apulaispormestari Kristiina Järvelä (kok) sanoo kauniisti, että "Keskustan pitäisi olla hanuvapaata aluetta, elävät roskat ovat yhtä ikäviä ympäristöhaittoja kuin elottomatkin." Apulaispormestarin mielestä osa kaupunkilaisista on siis eläviä roskia? Liikuttavaa empatiaa. Tarkoittaakohan Järvelä hanuilla näitä paikallisia kaikille tuttuja densoja vai myöskin julkijuopottelevaa nuorisoa? Entä jos ei olekaan hankkinut promillejaan julkijuopottelulla vaan ihan laillisella ja maksullisella baarijuopottelulla? Voiko silloin poliisi poistaa tämän roskan kadulta?

Kun kaupunginvaltuutetuilta kysytään, pelkäävätkö he liikkua yöllä Tampereen keskustassa, ei varmaan ole yllättävä lopputulos se, että ne pelkäävät eniten, jotka eivät edes liiku keskustassa yöllä. Aila Dündar-Järvinen (sd) sanoo, että "liikkuminen Tampereen keskustassa on yöaikaan vaarallista". Ja heti perään Aila kertoo, ettei koskaan kävele yksin yöllä kaupungin halki. Mietin, että asummeko edes samassa kaupungissa. Vai olenko vaan niin tyhmä, että en osaa pelätä? Vaikka täällä kuulemma on vaarallista. Itsehän asun täällä keskustan laitamilla, joten monestikin olen kävellyt (ja ehkä jatkossakin kävelen, Ailan pelottelusta huolimatta) kaupungin halki yksin yöllä kotiin. Kertaakaan minuun ei ole kohdistunut minkäänlaista uhkaa. Toki kerta se on ensimmäinenkin, mutta en nyt sanoisi Tampereen keskustaa kovin vaaralliseksi paikaksi. Tietysti jos pelkää kaikkea mikä vähänkin liikkuu tai pitää ääntä, niin ymmärrän pelon. Itse pelkäisin enemmän pimeitä ja hiljaisia katuja.

Jos Joonas Lepistö (sd) valitsisi puolueensa hiukan paremmin, niin lupaisin äänestää häntä jatkossa. Mutta ihan periaatteesta minulta ei ääntä heru sdp:lle, vaikka se kolmesta neljästä suuresta onkin varmasti se pienin paha. Päätän kuitenkin tämä vuodatukseni Joonaksen sanoihin: "Tämä maa on täynnä kieltoja jo nyt. Suomalaisella ihmisellä on rationaalinen kyky tehdä myös omia päätöksiä. Se, että puistossa ei saisi ottaa paria olutta aurinkoisena päivänä, on diktatuurista pelleilyä."

Ps. Facebookista löytyy Taistelu Tampereesta -ryhmä, johon liittymällä voi harjoittaa näennäistä aktivismia tai ainakin sen kautta saa kätevästi tietoa tilanteen kehittymisestä ja voi aina aamukahvia nauttiessa nostaa verenpaineensa niin huippuun, että siitä on pakko avautua blogiin.

Syöksylaskijoita kaikki tyynni

Suomen nuoriso on nyt pois pilattu. Voimme heittää (tulevaisuuden) toivomme kaivoon ainakin parin tulevan sukupolven osalta. Suomi nimittäin voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja sitten ne pelaajat tulivat Suomeen ja oli kansanjuhla järjestetty torille ja ne oli kännissä!!! Yksi kaatui ja toinen halasi presidenttiä ja loput mokelsivat muuten vaan jotain käsittämätöntä. Ja nyt koko Suomen nuoriso kuvittelee, että sellanen on siistiä ja haluavat tehdä perässä, koska eihän nuorilla ole päässä järjen hiventä tai arviointikykyä ja kaikkihan justiinsa ottavat mallia jääkiekkoilijoista, kun on niin siistiä tapella ja hymyillä harvoilla hampailla ja hohhoijaa...

Onni onnettomuudessa on, että tällaista tapahtuu Suomessa vain noin kerran 16 vuodessa. Hyvällä säkällä jokunen sukupolvi nuorisoa säästyy turmeltumasta siinä välissä. Muistatteko kun sama tapahtui 16 vuotta sitten? Nehän olivat kännissä kuin käet silloin. Minkä ikäinen silloin olit itse? Minä olin 16-vuotias ja tässä näette lopputuloksen. Pilalle menin. Jokin lapsenusko aikuisten käyttäytymiseen ja selväpäisyyteen meni silloin sisälläni lopullisesti rikki.

Onneksi nuoriso ei sentään kuuntele mitään sellaista musiikkia, jossa laulettaisiin, että "mää oon kännissä" ja "hyvästi selvä päivä". Ei kun, hetkinen... Ei, kyllä se on nimenomaan jääkiekon mm-joukkue, joka nuoret turmelee.

Fat little parasite

Mustavalkomaanantaissa oli tällä kertaa aiheena makroilu. Tämä koppiainen tuli mieleeni Jarnon kuvasta.

I don’t wanna be...

Ennakoin Suomen huomista jääkiekon maailmanmestaruutta (on ne ruotsalaiset joskus ennenkin voitettu) ja julistan toukokuun miehen! Tiddididii...

Tuomo Iisakki Ruutu

Jääkiekkoilijoista tuntuu olevan mahdoton löytää oikein hyviä kuvia, mutta Tuomo on etenkin livenä (ja ilman niitä pelivarusteita) varsin herkullinen tapaus. Minä tiedän, sillä olen nähnyt.

***

Tänään Suomi myöskin voittaa Euroviisut. Vaikka Paradise Oskarin biisissä onkin hiukan kornit sanat, niin tykkään siitä, koska jannu itse on niin kauhean sympaattinen ja myöskin kappale on herttainen. Ja jää vähän liiankin helposti korvamadoksi. Sitten mennä loilotan ympäriinsä da da dam, da da dam...

Tykkään biisistä myös siksi, että se muistuttaa jollain tapaa minua Peter von Poehlin musiikista. Ja yhtymäkohtia löytyy. Da da damissa on poika, jonka nimi on Peter ja kappaleessa lauletaan parlamentista (I’ll walk my way to see the King and parliament). Peter von Poehlilla on kappale nimeltä Parliament ja sen video löytyy aivan tämän tekstin välittömästä läheisyydestä tästä alta. En käsitä miksi siinä lukee May Day, koska biisi on oikeasti Parliament. Kuunnelkaa se, Peter on niin ihana! ♥♥♥

Hyvää superviikonloppua kaikille!

Säde

Prahalaisia pyhimyspatsaita Kaarlensillalla.

Valokuvatorstain 207. haaste.

So save your plans for someone better than me

Palataan vielä tuohon ihmisten arvosteluun ja normien asetteluun toisille. Kun halutaan määrätä miten toisten on sopiva pukeutua. Itse haluaisin määrätä, että ihmiset eivät käyttäisi Crocseja. Siis aikuiset ja kaupunkioloissa. Lapsille ja esim. mökille ne ovat aivan sopivat kulkuvälineet. Muussa ympäristössä ne näyttävät typerältä. Osittain perustelen määräyshaluani myös ekologisuudella, sillä se muovilävikköjen määrä ei varmasti maadu koskaan.

No mutta, otetaanpas sitten legginsit käsittelyyn. Joidenkin mielestä legginsit ovat hirveintä, mitä naissukupuoli on koskaan päällensä laittanut. Ehkä niin, mutta minun mielestäni siihen vaikuttaa myös se, mitä siinä legginsien päällä on. Olen itsekin ollut alunperin legginsien dissaaja, mutta kun olen huomannut, miten mukavat ja käytännölliset ne ovat päällä, olen kääntänyt kelkkani. Jos päällä on legginsit ja pelkkä paita tai lyhyehkö tunika, niin tottahan se näyttää tyhmältä. Mutta kuulkaa perusteluni, miksi legginsit voivat olla myös hyvä juttu.

Itse ostin äsken kaupasta mielestäni vähän nätin farkkuhameen. Hameessa on napitus edessä ylhäältä alas asti. Hame on noin polvimittainen. Minulla on kauhean rumat ihraiset ja kalmankalpeat koivet. Paljailla säärillä hame näyttää päälläni kauhistuttavalta, mutta mustien legginsien kanssa siedettävältä, ehkä jopa ihan kivalta. Legginsit ovat ainoa vaatekappale, joka antaa minulle ja kaltaisille rumajaloillekin vapauden pukeutua kesällä vähän lyhyempiin hameisiin ja mekkoihin. Nyt legginsien vihaajat voisivatkin neuvoa, että miten rumajalkaisten pylleröiden pitäisi pukeutua kesäisin? Ihan vilpittömästi. Pitäisikö pitää pelkkiä nilkkapituisia hameita (tai housuja, koska eikös capritkin ole sooooo last season)? Vai mielellään joku juuttisäkki ja vielä voisi vähän ripotella tuhkaa päälle? No, vitsi vitsi.

Olen joskus tuntenut pientä kateutta, kun olen nähnyt jossain ihmisen, joka on pukeutunut uskomattoman epäsopivaan tuulipukuun tai muuhun vastaavaan hirvitykseen. En siksi, että itse haluaisin näyttää samalta, vaan siksi, että kyseinen ihminen on todennäköisesti kaikkien ulkonäköpaineiden ulkopuolella. Ne eivät vaan kosketa häntä. Haluaisin itsekin pystyä samaan. Olla välittämättä siitä, miltä muiden mielestä näyttää ja olla jatkuvasti kuulematta sitä pientä ääntä pään sisällä, joka kuiskailee, miten kamalalta taas näytän.

Ugh, sanoo Tiina, joka aikoo nyt lähteä Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin keskustaan pyörimään legginseissä ja farkkuhameessa.

Tänään kaikki on

Klubin (tmv.) naistenvessan yhden kopin ovessa

Ihmettelen, miten jotkut osaavat kirjoittaa ihan tavallisesta arjestaan lähes joka päivä. Jotkut tekevät sen jopa mielenkiintoisesti. Vaikka oikeastaan heille ei ole edes tapahtunut mitään. Minullekaan ei tapahdu mitään, ainakaan mitään painokelpoista, joten en tahdo nyt keksiä kirjoitettavaa. Kokeillaan.

Lauantaina olin kuuntelemassa livenä jotain goottihenkistä musiikkia, en edes tiedä mihin kategoriaan sellainen musiikki pitäisi asettaa. Selvisin siitä hengissä ja jopa hereillä, vaikka jostain syystä olin jo valmiiksi tosi väsynyt eikä se musiikki todellakaan ollut piristävää. Toinen bändeistä oli venäläinen ja hetkittäin vaikutti jopa enemmän siltä, että olin tullut katsomaan jotain venäläistä performanssitaidetta kuin niinkään rock- punk- mitälie keikkaa.

Sunnuntaina leivoin mansikka-raparperipiirakan toissa kesän mansikoista ja raparpereista. Kiikutin piirakan äidille. Luojan kiitos mansikat ja raparperit tuntuvat säilyneen hyvinä pakkasessa lähes kaksi vuotta. Ruokamyrkytyshän olisi ollut mukava äitienpäivälahja. Piirakka oli omaan makuuni hiukkasen liian kirpeä, mutta muut mähkijät väittivät sen olevan ihan hyvää.

Tänään heräsin aamulla epämääräiseen meteliin, jota puhelimeni päästeli. Olin varma, että sain ainakin kaksi tekstiviestiä. Unenpöpperössä kaivoin puhelimen esiin laukustani ja pussukastaan, mikä oli muuten aika haastava tehtävä, sillä oikea käteni oli puutunut lähes tunnottomaksi. Saatuani puhelimen käsiini, siinä olikin vain tekstiviesti vastaajalta, että joku on yrittänyt soittaa eikä jättänyt edes viestiä vastaajaan. Ei siis yhtään vastaamatonta puhelua kuitenkaan. Hämmentävää. Oliko joku soittanut suoraan vastaajaani vai onko puhelimeni sekoamispisteessä?

Tänään ajattelin mennä kuntosalille, sen jälkeen käydä kaupassa, katsoa illalla televisiosta Suomen pelin ja American Idolin (Casey ♥) sekä olla epäsosiaalinen. Paitsi ehkä virtuaalisesti. Ehkä myös poksuttelen hiukan vihreitä possuja vihaisilla linnuilla.

Huomenna on taas uusi päivä.

Note to self: Soita Puhelin-Robinsoniin, koska ilmeisesti puhelinmarkkinoinnin rajoitukseni on rauennut.

It's the same old sit down roll around chewed up pen

Minua on alkanut viime aikoina ahdistaa erittäin paljon ihmisten kyynisyys. Tai en tiedä onko kyynisyys oikea sana, mutta en oikein tiedä miten muutenkaan tätä kuvailisin. Ehkä sellainen "olen vähän parempi kuin muut" -asenne, vaikka tietenkään nämä tyypit eivät myönnä pitävänsä itseään parempana, ja ehkä eivät pidäkään, ainakaan tietoisesti. Nykyisin tuntuu olevan trendikästä olla kyyninen ja sarkastinen. Myönnän, että olen itsekin toisinaan näitä ja tykkään kyllä sarkastisesta huumorista, mutta jossain vaiheessa homma alkaa tökkiä.

Otetaan nyt vaikka Facebook. Meitä on siellä monenlaisia tallustelijoita. Meille on eri asiat elämässä tärkeitä ja meitä kiinnostavat eri asiat. Monesti näkee näitä pilke silmäkulmassa tehtyjä listoja, että mitä ei saa tehdä Facebookissa ja millaiset FB-kaverit ärsyttävät. No tiedättekö mitä, minua ärsyttävät kaikista eniten ne kaverit Facebookissa, jotka jatkuvasti näkevät vaivaa siitä, mitä muut siellä tekevät. Meinaan vaan, että jos tosissaan joku asia ärsyttää niin paljon, että on pakko avautua ja alkaa asettaa toisille normeja siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä, niin kannattaisikohan harkita Facebookissa hengailun vähentämistä? Minun mielestäni ainakin asiat voisi asettaa jonkinlaiseen perspektiiviin: Onko se sittenkään kauhean tärkeätä, vaikka minua ärsyttääkin joku juttu täällä sosiaalisessa mediassa?

Toiseksi esimerkiksi voisi ottaa vaikka sen Rebecca Blackin ja Friday-rallatuksen. 15-vuotias tyttö esittää hiukkasen lapsellisen kappaleen ja se laitetaan jonkun toimesta YouTubeen. Kappaleesta tulee jonkinlainen hitti, jonka suosio perustuu lähinnä siihen, että aikuiset ihmiset levittävät sanomaa siitä ja samaan aikaan nauravat tälle teinitytön tekeleelle. (Olkoonkin, että kappale on oikeasti varmasti ihan aikuisten tekemä). Sitten tuolla jossain on joku hauras 12-vuotias tyttönen, joka tosissaan tykkäilee tuosta Friday-kappaleesta, kunnes saa kuulla olevansa idiootti, kun kuuntelee noin naurettavan huonoa musiikkia. Ja sen jälkeen se tyttönen ei koskaan enää kuuntele tuota kappaletta ja kasvattaa samalla pikkuisen kovemman kuoren sydämensä ympärille. (Tässä kohtaa tuon Friday-kappaleen tilalle voi vaihtaa minkä tahansa asian, mikä on vähän noloa eikä ollenkaan coolia). Tuo tyttönen (tai poikanen) on ehkä joskus ollut minä tai sinä. Meidät on ehkä enää myöhäistä pelastaa, mutta tuolla ulkona jossain kasvaa hirmuinen määrä nuoria taimia, joita ei olisi kiva talloa.

Tiedän, että olen itsekin monella tavalla viallinen ja vaillinainen. Mutta hei, mitäpä olisi vanheneminen ilman henkistä kasvua? Tiedostan myös tämän kirjoituksen ristiriitaisuuden, koska itsekin tässä valitan ihmisistä, jotka valittavat ihmisistä. Mutta ehkä siinä on pieni ero, toivottavasti löydätte sen. Tiedän, että olen itse maailman ehdottomin kaikissa musiikkijutuissa, mutta tuo nyt oli lähinnä esimerkki siitä, miten lastenkaan ei anneta enää olla lapsia ja tämä meidän maailma on hirveän kova ja kylmä nykyisin.

Haluaisin vaan kysyä, että miksi ei voisi antaa kaikkien kukkasten kukkia? Miksi kaikkien pitäisi mahtua siihen samaan kuutioon, jonka reunoista on hiottu kaikki särmä pois? Tärkeämpää tuntuu olevan olla itse oikeassa ja osoittaa toisten olevan väärässä eli tyhmiä (esim. keskustelupalstat) kuin se, että mietittäisiin miltä toisesta ehkä mahdollisesti tuntuu ja ymmärrettäisiin täällä toinen toisiamme.

Päivä 30: Valinnainen kuva

Koska en koskaan osaa valita, niin tässä sitten kaksikin valinnaista kuvaa.

No niin. Se siitä sitten. Tämä oli viimeinen osa tätä kuvapostausjuttua. Seuraavan kerran kirjoittelen tänne sitten, kun on jotain sanottavaa.

***

Niinhän siinä muuten kävi sitten, että ostin nuo edellisen postauksen viimeisenä olevat sandaalit tänään. Sain vihiä, että ne olisivat Andiamossa alennuksessa, joten kipitin sinne välittömästi. (Pieni jälkitarkennus: Kyseessä ei ole aivan samat sandaalit, koska kuvassa on varvastossut ja nämä mitkä ostin, ei ole varvastossut vaan ihan vain sandaalit. Saman näköiset muuten.) Nyt sitten vain odottelen varvaskelejä. Kesä, tule jo!

Shoes, shoes, shoes

Jos minulla olisi liikaa rahaa ja rajoittamattomat säilytystilat, niin ostaisin ainakin seuraavat kengät.

Nämä Wondersin kengät ovat ai-van ihanat.

Olen aina tykännyt Union Jack -kuvioinnista ihan missä tahansa. Donna Girlin tennarikorkkarit.

Brakon aivan ihanat korkokengät!

Blendin farkkutennarikorkkarit.

Airstepin nätit korkkarit.

Artin hauskat sandaalit.

Haluaisin myös tosi paljon nämä Tamariksen varvastossut, mutta ne taitavat olla jo viime kesän mallistoa. Perhana.

Jos olet taipuvainen samanlaiseen hulluuteen, niin älä missään tapauksessa mene osoitteeseen brandos.fi! Itse en päässyt vielä edes puoleenväliin kyseisen nettikaupan kenkävalikoimassa ja haaviini tarttui jo noin monet kengät. Mutta en voi tilata. En voi. En...

Saatan tehdä postauksen osa 2, jos löydän lisää yhtä ihania kenkiä, joita en voi ostaa!!!

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Koska kyse on itse ottamistani kuvista, niin...

Jos tarkkaan katsotte, saatatte löytää kuvasta kameran käyttäjän.