Our subject isn't cool but he fakes it anyway

Tsekkailin tuossa Tammerfestien Ratinan pääkonserttien esiintyjäkaartia (Elokuu, Haloo Helsinki!, Ismo Alanko, JätkäJätkät, Klamydia, Mokoma, Petri Nygård, Viikate, Cheek, Disco Ensemble, Elonkerjuu, Eppu Normaali, J.Karjalainen, Kaija Koo, Laura Närhi, Von Hertzen Brothers, Irina, Jonne Aaron, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Kotiteollisuus, PMMP, Popeda, Stella ja Yö) ja mietin, että mitä hittoa minä sitä Pää kiitä dissaan sen takia, ettei se ole "riittävän punk". Onhan se nyt varmaan kuitenkin parasta (heti Pertti Kurikan nimipäivien jälkeen) mitä kotimaisella rock-skenellä on tarjota tällä hetkellä. Ei se silti tarkoita, että se olisi hyvää, mutta parasta... Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en kyllä tiedä minkälainen kotimainen nimi pitäisi festeillä olla, että pompahtelisin innosta pari kertaa ilmaan. En tiedä onko vika minussa vai kotimaisen musiikin tasossa ja laadussa. En vaan keksi, mistä olisin tällä hetkellä halukas maksamaan. Jaakkoa & Jayta ei lasketa, koska se on niin paikallinen, että sitä näkee ilman festejäkin. Onneksi! Toivon, että Tammerfestien klubikeikoille tulisi edes jotain vähän raikkaampaa tarjolle. Sitä paitsi sataa kuitenkin, niin harmittaisi vaan värjötellä jossain Ratinassa.

Töissä on ollut ihan kivaa, vaikka olenkin väsynyt vanha akka. Olen siinä iltakuuden ja kahdeksan välillä aivan kellotaulu seis, mutta odotapas vaan kun ilta etenee niin pitkälle, että voisi mennä nukkumaan, niin eipä väsytä enää eikä uni tule. Kauhulla odotan kesäaikaan siirtymistä ensi viikon viikonloppuna. Kesäaika ei muuten vaikuta elämääni millään tapaa, mutta vihaan niitä pimeitä aamuja. Nyt kun on aamulla herätessä jo valoisaa, parin viikon päästäpä ei enää olekaan. Onneksi minulla on tällä erää vain kaksi työpäivää kesäajassa, joten ehkä saan itseni aamulla kammettua ylös sängystä.

Ensimmäinen työpäivä oli sekä mairitteleva että hiukan kiusallinen. Koska olen kutistunut melkolailla sitten viime kesän, niin se myös totisesti herätti huomiota. Miten, paljonko, miksi jne. olivat aika yleisiä kysymyksiä päivän aikana. Kehuja sateli vuolaasti. Jotkut jopa äityivät onnittelemaan, mikä tuntui vähintäänkin kornilta. Hirmusti onnea, kun olet ollut ennen tosi läski ja nyt olet enää vain vähän läski, jipii! No ei vaines, ymmärrän hyvän tarkoitusperän, mutta onhan se samalla jotenkin huvittavaa. Vähän niin kuin sekin, kun onnitellaan, kun joku on alkanut seurustella. Että awww, vihdoin se on saanut jonkun huijattua suhteeseen kanssaan, ennen se oli niin yksinäinen ja onneton reppana. Ihan kuin olisi jotenkin huono juttu olla sinkku. Ei kukaan onnittele siitä, että on onnistunut säilyttämään itsenäisyytensä eikä tarvi tapella jonkun kanssa jatkuvasti siitä, mistä kohtaa hammastahnaa pitää puristaa tai miten päin vessapaperirulla laitetaan telineeseen.

Hyvästä tarkoitusperästä tulikin mieleeni ehkä erikoisin kommentti, jonka sain eilen yhdeltä miespuoliselta työkaveriltani, joka — myönnän — on nähnyt minut alasti. Asiallisuus on siis suhteestamme kaukana. Hänen kommenttinsa oli, että "se on muuttunut". Naurultani en saanut selvitettyä kovin tarkasti mikä "se" tarkalleen ottaen oli, mutta jotenkin oletin, että kyse oli takapuolestani. Sen verran lisäselvyyttä kuitenkin sain, että muutos on ollut parempaan suuntaan. Yritin tietysti narauttaa miesparan vihjailemasta, että ennen siinä olisi sitten ollut jotain vikaa, mutta en saanut häntä kävelemään siihen ansaan.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin kiva nähdä ihmisiä välillä ja näyttää hyvältä (tai ainakin paremmalta). Huomasin myös, että täältä (työpaikalta) on tällä hetkellä talvilomalla oikeastaan jokainen, joka näistä hommistani mitään tajuaa. Luotto minuun on ilmeisesti kova, koska ovat uskaltaneet jättää minut ihan kylmiltään tänne yksin huseeraamaan. Kyllähän sekin vähän hivelee itsetuntoa, pakko myöntää.

Elämä on aika hyvää just nyt.