Le fabuleux destin de mes cheveux

Irtohiukset ovat hämmentävä elämänmuoto. Irtohiuksia on ihan älyttömät määrät kaikkialla. Niitä on lattialla, sohvan selkänojassa, tyynyssä, nurkissa, hiusharjassa, viemärissä, lattiakaivossa... Jos keräisin nuo kaikki irtohiukset ja kokoisin ne yhteen, niin niistä saisi yhtä tuuhean peruukin kuin tällä hetkellä skalpissani kiinni olevat hiukset.

Olen neulonut useammat villasukat elämäni aikana. Voisin väittää, että jokainen villasukka koostuu 70 % puuvillasta 52,5 % villasta, 17,5 % polyamidista ja 30 % hiuksistani (edit: langan koostumus tarkistettu ja korjattu). Niitä mustia pitkiä hiuksia vaan luikertelee kaikkialle. Ne kietoutuvat villalangan ympärille ja saan olla nyhtämässä niitä sieltä silmukoiden välistä koko ajan. Kunnes lopulta kyllästyn nyhtämään ja kudon ne vaan sinne sekaan, koska ei sitä kukaan huomaa. Nyt olen siirtynyt virkkaamaan isoäidin neliöitä, suureellisena haaveenani tehdä niistä päiväpeitto, ja sama irtohiusarmeija valloittaa virkkaukseni.

Silti, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, en ole edes kaljuuntunut yhtään.


Ps. Jos joku ranskankielentaitoisempi löytää otsikosta jonkun virheen, niin voisitko huomauttaa? Oli nyt vaan pakko kikkailla kielillä. Oli sellainen fiilis.