generated by sloganizer.net
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raportointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raportointi. Näytä kaikki tekstit

24. elokuuta 2008

Tiina on punkkari (*

Kotona ollaan taas! Ja yhtä kokemusta rikkaampana. Kuten nokkelimmat pokkelimmat teistä ratkaisivatkin tuon kuva-arvoituksen, niin olin eilen Helsingissä katselemassa ja kuuntelemassa Sex Pistolsia. Jalat on kyllä ihan poikki ja hiertymillä, tuli sen verran paljon käveltyä eilen. Lähdimme eilen päivällä jo hyvissä ajoin Helsinkiin. Kävimme syömässä siellä maittavat pihvit, kiertelimme ympäriinsä ja etsimme sitä kovin pientä ja huomaamatonta tuomiokirkkoa varmaan puoli tuntia. (Hei, suuntavaistoni on huono).



Siinä kun kello alkoi olla ilta, niin lähdimme tassuttelemaan kohti jäähallia ja löysimme jopa perille eksymättä. Ehdittiin hyvissä ajoin paikalle ennen bileiden alkua, sain jopa tällä kertaa ostettua paitakojusta t-paidan itselleni (toisin kuin siellä Foo Fightersin keikalla, josta olen vieläkin hieman pahoillani). Siis kyllähän keikkapaita pitää aina ostaa, hä. Lämppäreinä oli Tumppi Varonen & Problems, joka oli ihan jees vaikken biisejä juuri tuntenutkaan, ja Pelle Miljoona Unabomber, joka ei erehtynyt soittamaan reggaeta kuin yhden kappaleen ja lopun aikaa pitäytyi punkimmassa materiaalissa, onneksi. Sex Pistols tuli lavalle siinä hiukkasen yhdeksän jälkeen. Olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt keikasta, koska netin kaiken maailman keskustelupalstoilta olin saanut lukea vinetystä siitä miten tämä on vain rahastusta eikä tyyppejä oikeasti kiinnosta koko keikkailu. Ei minulle ainakaan jäänyt sellaista mielikuvaa. Sex Pistols veti hyvin ja kaikki hyvät biisit (tai no, kaikki biisit) ja vähän päällekin. Tekivät jopa kaksi encorea. Ei niistä mitenkään sitä huomannut (paitsi ehkä ympärysmitasta ja tietenkään kukaan ei viillellyt itseään lavalla jne.), että olivat vanhentuneet 30 vuotta tässä välillä. Todennäköisesti soittivat jopa paremmin kuin ennen ja Rotten lauloi yhtä hyvin (tai huonosti, miten sen tahtoo ottaa) kuin ennenkin. Minä tykkäsin! Kyllä kannatti.



Keikan jälkeen sitten käveltiin takaisin keskustaan. (Jalat oli siinä vaiheessa jo melko poikki, koska eihän sitä keikkaa voinut istualtaan katsoa. Jo pelkästään siitäkin syystä, että koko jäähallin pisin tyyppi tuli fiilistelemään juuri siihen minusta viistosti oikealle, eli suoraan minun ja esiintymislavan väliin. Aluksi sen tyypin pomppiminen siinä näkökentässä otti vähän päähän [vaikka se olikin pitkä, laiha, ilman paitaa, hiukan tatuoitu ja pitkä kihara tummanruskea tukka -> kuvailinko tässä juuri ihannemieheni?], mutta sitten siihen tottui niin, että yhdessä vaiheessa kun tyyppi lähti käymään jossain, niin melkein koko keikan tunnelma tuntui latistuvan. Kun kukaan ei enää hyppinyt ja tuulettanut siinä edessä sydämensä pohjasta.) Palasimme sitten kotiin yöbussilla, joka oli Tampereen linja-autoasemalla 03.45. Kai se on myönnettävä itselleen, ettei enää ole nuori, koska siinä vaiheessa väsymys oli jo käynyt käpälään ja oli pakko ottaa taksi. Tuntui etten olisi jaksanut enää ottaa yhtäkään askelta, saati sitten pysyä hereillä seuraavaan bussivuoroon asti. Nyt on hiukan sitten krapulainen olo, vaikka mitään en edes ollut ottanut, mutta kai se on nämä lyhyehköt yöunet. Aamun vielä kruunasi se, että jouduin käymään kaupassa ennen kuin sain kahvia. Onneksi sentään on nämä kauppojen kesäaukioloajat.



Minulta meinasi kyllä katketa verisuoni päästä, kun luin tuon Hesarin arvostelun. Jos arvostelu alkaa sanoilla "Tämän konsertin ei olisi pitänyt koskaan tapahtua." niin minulle on ihan sama vaikka kriitikko kehuisi bändin sen jälkeen maasta taivaaseen. Oikeasti tuollaiset tyypit voisivat vetää sen päänsä sieltä perseestään. Jos minä en voi matkustaa 30 vuotta ajassa taaksepäin, niin miksi ihmeessä sitä 30 vuotta vanhaa juttua ei sitten voisi muka tuoda nykyaikaan, kerta se teknisesti on täysin mahdollista. Minun mielestäni se konsertti oli hiton hyvä ja bändi oli loistavassa vireessä. Niinhän toki tuossa arvostelussakin sanotaan, mutta silti on pakko vähän itkeä ääneen anarkian katoamisesta. Sell-outit ja lässynlää... Painukaa vittuun, pakastearkut. (Pikainen googlailu paljasti, että Hesarin kulttuuritoimittajana [ja tuon jutun kirjoittajana] toimii The Flaming Sideburnsin rumpali. Katsokoonkin sitten, ettei oma bändinsä tee jotain comebackia tai keikkaile enää 20 vuoden päästä. Kateellisten panettelua, sanon.)

*) Tumppi Varosen & Problemsin suomennos Ramonesin kappaleesta Sheena Is A Punk Rocker.

2. heinäkuuta 2008

Suuri kurpitsa

Ai jestas, kun on tyhmä olo. Ikinä ei iltaisin ymmärrä mennä nukkumaan ajoissa ja sitten töiden jälkeen on ihan nuutunut ja väsy, ja sitten jos vielä ottaa torkut, niin tyhmyys sen kuin tiivistyy. Jotenkin jaksan päivässä justiin sen kahdeksan tuntia olla skarppina, ainakin jotakuinkin, ja sitten sen jälkeen vain möllötän tyhmänä enkä tajua enää mistään mitään.

En jaksa muuten tehdä jotain muka-näppärää yhteenvetoa tuosta juhannusgallupista. Kaikki näkee silmillään (paitsi näkövammaiset, pahoittelen), että nukkuminen oli ehdottomasti suosituin juhannuksen viettotapa. Miten niin vanhoja ja väsyneitä? Tätä vielä korostaa se, että vain kaksi oli festareiden ja telttailun kannalla. Yksi lukijoistani on nyt ilmeisesti poissa, koska hukkumiskuolema on saanut yhden äänen. Puukkotappelu oli omituisen epäsuosittu vaihtoehto, ilmeisesti lukijoissani ei ole pohjalaisia. Grillaus ja saunominen tulivat kakkosina heti nukkumisen jälkeen, ja yllättäin kolmannelle sijalle nousi bloggaaminen. Miten niin vanhoja, väsyneitä ja nettiaddiktoituneita? Krapula oli suositumpaa kuin känniördäys, ja tässä kohtaa mielestäni täytyy olla jonkinlainen tilastovääristymä. Paitsi vanhoille ja väsyneillehän tulee krapula ilman ördäystäkin, olen kuullut. Pakanallisia palvontamenoja harjoitti harmillisen harva lukijoista, vanhat hyvät juhannustaiatkaan eivät saavuttaneet toivottua menestystä ja juhannusheilaakin havitteli vain 16 % äänestäneistä. Ei ole juhannuskaan enää kuin ennen vanhaan. (Taisin sitten kuitenkin tehdä muka-näppärän yhteenvedon ihan vahingossa.)

Viime viikkoisessa musavisassa Smashing Pumpkins ei antanut mitään jakoa Blind Melonille. Harmi sinällään, koska mielestäni tuo No Rain oli ihan kelpo ralli. Olisi varmaan pitänyt kuitenkin miettiä vähän tarkemmin mitä vastaan sen laittaa. Mutta kun noita yhdisti niin kivasti sellainen iso ja pyöreä... miksi sitä nyt sanoisi... hedelmä? Vihannes? Juures? Kasvin osa? Siemenkota? Enivei... Niin, Tonight, Tonight siis voitti jotain 99-1.

Koska en saa mitään älykästä tänään suollettua itsestäni ulos, niin laitan tähän pitkästä aikaa vähän hakusanoja.

  • kesä leppäkerttu (niitä usein tapaa just kesäisin)
  • green day (rankempi versio) (ei kai siitä ole mitään rankempaa versiota :D)
  • missä miehet ratsastaa, basson nuotit (jotenkin että dum dum di dum dum...)
  • piksi (mikä tää piksi on mitä täältä jatkuvasti haetaan?!)
  • nikki sixx (tämä oli kuvahaku, postauksen lopussa siispä kuva Nikkin tatskoista)
  • porsche takuu (ei kai niissä sellasta...)
  • nicole kidman heroin (onko tässä haettu huumetta vai sankaritarta?)
  • oli synkkä ja myrskyinen yö wiki (mikä wiki, wikit sulla on housuissas)
  • stella lihava laulaja (no ei kai nyt sentään, en kyllä muista miltä ko. typy näyttää)
  • think twice (yep, I'm trying to)
  • kiertokirjeet, madd (siis... mitä?)
  • sää 2 viikon sää (justiinsa... kokeile vaikka täältä)
  • siiderin luokittelu (loistava, hyvä, ihan jees, uh, ällö, silkkaa paskaa)
  • vista 32 ulkoinen kovalevy (ulkoisissa kovalevyissä harvemmin on käyttiksiä)
  • merkurius kaksosissa (mulla on pluto kolmosissa)
  • FEENIX LINTU (NOUSI TUHKASTA)
  • hymy (:))
  • mitä torniossa voi tehdä (ei yhtään mitään)
  • kiviäkin kiinnostaa (niinPÄ)
  • kummituseläin (huu!)

Väsynyttä. Niin väsynyttä...

Ai niin, se Nikki.



Siidet tatskat, eiks?!

Mä mitään jaksa oikolukee...

29. kesäkuuta 2008

Sisäpiirin raporttia mölkyn SPM-kisoista *)

Kuten ehkä parista blogista on jo käynytkin ilmi, niin osallistuin eilen piknikille sekä mölkkyturnaukseen Sorsapuistossa. Paikalle itseni lisäksi saapui Wille, joka ei ollut yhtään pelottava, ja Annikki, joka olikin jo vanha tuttavuus, eikä näin ollen pelottava myöskään.




Tapahtuma oli nyyttäriluonteinen, joten jokainen toi jotain natusteltavaa. Annikki toi caesar-salaatti ja limpparia, meitsi vei pizzaa sekä valkkaria ja Wille toi ihastuttavan sydämen muotoisen mansikkakakun, jossa tosin mansikat oli korvattu karkeilla. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin ja kuivaa, eikä kukaan ollut sotkenut tai kaatanut mitään...




Korjasin tilanteen kuitenkin heti seuraavassa käänteessä ja kaadoin ensin viinipullon, jonka sain kuitenkin nopean alkoholinpelastus-reaktionopeuteni ansiosta säästettyä suuremmalta hukalta, tosin salaatin kustannuksella. Yllä olevasta kuvasta saatatte havaita ympäriinsä lennelleet juuston palaset sekä kirsikkatomaatit. Tämän jälkeen kippasin viinilasinikin vielä pari kertaa. Onneksi oli oma retkihupa [sic], etten sotkenut toisten vilttejä.




Pienten siivous- ja kuivaustoimenpiteiden jälkeen pääsimme vihdoin kilistämään maljaa. Willellä oli hieno paita, btw.




Kilistelyn ja alkupalojen jälkeen ruvettiin sitten heittelemään mölkkyä. Tuon pulikan pitäisi oikeasti osua noihin numeroituihin juttuihin. Ei siis noin kuin tuossa kuvassa. Mölkky on muuten tosi hauska peli, tahdon heittelemään uudestaan heti pian!




Omien aktiviteettiemme lisäksi meitä viihdytti puistossa jonkinlainen vatsatanssiryhmä. Meinattiin ehkä vähän mennä mukaan, mutta ei sitten viittittykään.




Jossain vaiheessa iltaa puiston linnuilla alkoi sitten omat bileet siinä viereisellä roskiksella.




Illan edetessä alkoi Willellä säpinät. Wille sai erään neidon jopa suorastaan syömään kädestään.




Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja pulunen jäikin lopuksi aikaa hengailemaan lähistöllemme. Ehkä se halusi krutonkeja, ehkä se vahti ettei kukaan toinen tipu lähesty Willeä epäilyttävällä tapaa, ei voi olla varma...




Sitten heiteltiin taas vähäsen mölkkyä. En nyt muista montako peliä pelattiin, mutta uskottavuuteni aloittelijana rapisi pahan kerran voitettuani lähes jokaisen pelin. (Hahaa!) Minähän siis voitin kaikki muut pelit, paitsi sen minkä Annikki voitti (ja jossa luulin minua viilattavan linssiin ihan 100-0, mutta kyllä siinä sääntökirjassa vaan sanottiin, että jos pisteet ylittävät 50, niin ne pudotetaan 25 pisteeseen) ja sen toisen (ja samalla myös viimeisen) pelin, jonka Wille voitti. Onneksi voitti, koska muuten siitä olisi tullut piiiiitkä ilta, kun eihän sieltä nyt olisi voinut poistua ennen kuin jokainen oli saanut kokea voiton huuman. Mutta niin, vähänkö olin paras! Kumartakaa mestaria!

Loppuillan kuvat eivät sitten enää läpäisseetkään sensuuria, kröh. Siinä vaiheessa kun alkoi sataa ripsutella, niin keräsimme kamppeet ja siirryimme jatkamaan sisätiloihin. Kävimme vuokraamassa Lieksan, joka oli eriskummallisuudessaan ihan hyvä ja hauska leffa kotimaiseksi. (Ulkomaiseksi se olisi todennäköisesti ollut vain outo).

Niin joo. Ja kaikille parikymppisille sinkkutytöille tiedoksi, että Wille on livenä tooosi söpö ja miellyttävä ja herttainen nuori mies, ja vieläpä vapailla markkinoillakin. Vaikea tosin uskoa, että olisi kauaa, joten kannattaa laittaa toimeksi. Nih. Ettäs tiedätte.


*) Sorsapuiston mestaruus