Sex, Drugs and Cocoa Puffs

Lähdin eilen Anttilasta kävelemään Keskustoria kohti. Koska kävelykadulla näytti olevan tiivis muuri feissareita, päätin kulkea viereisen Hemtexin kautta. Tarkoituksenani ei ollut ostaa mitään, kävellä vain läpi, mutta siinä ihan heti oven suussa oli aivan ihania pöytälamppuja. Alennuksessa. Hinta 5 euroa. Pakkohan se oli sitten ostaa, vaikka tiesin ettei sille ole mitään paikkaa täällä kämpässä.




Nyt se nököttää tuossa television vieressä todennäköisesti tilapäisen pysyvästi. Väriltään se kyllä sopii sisustukseen, mutta... oikeastaan sen ympärille tarvittaisiin ihan uusi asunto. No, joskus vielä.

Viime viikolla harhauduin shoppailemaan Amazoniin. Olin lukenut uusimmasta Soundista kirjasta nimeltä Sex, Drugs, and Cocoa Puffs: A Low Culture Manifesto, ja että kyseinen kirja julkaistaan piakkoin suomeksi. No, en tietenkään malttanut odottaa kallista suomennosta, vaan päätin tilata sen Briteistä enkuksi. Kirja vaikutti kovasti mielenkiintoiselta, voin kertoa enemmän sitten kun olen sen lukenut.




Samalla reissulla Amazon ehdotti minulle Red Hot Chili Peppersistä kertovaa kirjaa Me and My Friends, joka on koostettu valokuvaaja Tony Woolliscroftin kuvista sekä hänen tekstejään kuviin liittyvistä tarinoista. Pitihän sekin sitten ostaa.




Tein tilaukset viime viikon keskiviikkona joskus myöhään illalla ja molemmat kirjat tipahtivat tänä aamuna postiluukustani, eli alle viikossa. Todella nopeata toimintaa! Ja kumpikin paketti maksoi alle 10 euroa postikuluineen, RHCP-kirja jopa alle seitsemän euroa. Miksi enää edes käyttää bussia ja omia jalkojaan raahautuakseen kirjakauppaan, jossa sitten saa maksaa itsensä kipeäksi kirjoista? No, suomenkielistä kirjallisuutta tietysti löytyy helpommin kirjakaupoista kuin Amazonista. Ja tykkään hengailla kirjakaupoissa. Mutta noin teoriassa...

Tänään olen pääasiassa kävellyt ulkona ja nauttinut auringosta, ja sen jälkeen katsellut kuvia Red Hot Chili Peppersin pojista. Ei valittamista.

Villiviini seinässä on metrin korkeampi

Käykö teille muille koskaan niin, että kotoa lähtiessä kylppärin peilistä katsoo ihan hyvän näköinen ihminen (kukin omalla mittapuullaan), mutta sitten kaupan sovituskopin peilistä katsoo sellainen noita-akka? Kauhean traumaattista tuo sovituskopeissa käynti! Eikös se olisi kaupoillekin tuottoisampaa, jos sovituskopin peili saisi ihmisen näyttämään paremmalta kuin mikä on totuus, eikä kamalammalta (tai realistiselta)? Toivon kyllä totisesti, että muut ihmiset näkevät minut enemmän sellaisena miltä näytän kylppärin peilissä. Pukukoppien kirkkaassa loisteputkivalaistuksessa näkyy joka ainoa ihon virhe ja karva. Jouduin heti kotiin palattuani taas vähän vahailemaan kasvojani. Niin kuin vanheneminen ei olisi riittävän traumaattista muutenkin...

Oma kuva. (Kyllä, kanniskelin omenakoria mukanani).

En ruokkinut tänään la(a)maa, vaan kävin siis vähän alennusmyynneissä. Nyt olikin hyvä alen loppukiri. Sain KappAhlista (kinastellaanko siitä miten se kuuluu ääntää?) yhteensä alle 19 eurolla yhden puolipitkän raidallisen neuletakin sekä punaisen kukkaispitsipuseron. Siitä sitten luonnollinen jatkumo oli siirtyä Indiskaan, josta en selvinnytkään yhtä halvalla. Mutta tarvin niitä kaikkia. Ihan varmasti tarvin. Työnhakua ja semmoista täytyisi, niin tarviihan sitä vaatteita. Ostin yhden sellaisen hippipuseron ja sen alle ihan perusvalkoisen pitkähihaisen t-paidan, ja sitten vielä neuletakin ja batiikkivärjätyn kietaisumekon tarjouksesta osta 2, maksa 1. Jotka nuo jälkimmäiset olivat muutenkin jo alessa, ja sain sitten vielä halvemman ilmaiseksi. Niin, elikäs säästin aivan älyttömän paljon tänään rahaa. Hyvä minä!

Keksin tänään juuri unelmaduunin itselleni... Tullinainen! Katsokaa vaikka tuon uutisen kuva. Miten suurta tyydytystä tuosta saisikaan!

Huomenna taas lähden syvälle Keski-Suomeen. Unta tulee varmaan yöllä taas vain muutama tunti. Loistavaa.