Twilight zone

Heräsin tänään ehkä surrealistisemmalla tavalla ikinä. Hyvin kirkas miesääni lauloi todella kuuluvalla äänellä jotain keskiaikaiselta kuulostavaa kirkkovirttä. Laulu kuului niin kirkkaasti, että olin aivan varma sen tulevan minun asunnostani. Pelästyin aivan älyttömästi. Kello oli jotain kymmentä vaille kahdeksan aamulla. Tarkistin ajan kellosta, koska epäilin tulleeni hulluksi. Heti siis sen jälkeen, kun ensin hetken ajan luulin kuolleeni ja joutuneeni taivaaseen (tai helvettiin, en ole varma). Laulu kuulosti oikeasti siltä kuin joku ikiaikainen enkelikuoro olisi vallannut asuntoni. Vähän ajan päästä ääni vaimeni ensin hiljaiseksi ja sitten lopulta lakkasi kuulumasta kokonaan. Tiedän myös olleeni ihan oikeasti hereillä, koska kävin vessassa järkytyksestä toivuttuani. Ja ei, en todellakaan tiedä mistä oli kyse. Paras arvaus tällä hetkellä on naapurin vaarin radio. Toiseksi paras arvaus on se, että minulla on todellakin alkanut vetää vintillä.

Nukuin tuon tapahtuman jälkeen vielä muutaman tunnin ja uudestaan herättyäni tapahtuma tuntui vielä oudommalta. Mutta ei se kyllä ollut unta. Ihan varmasti ei ollut!

Muuten päivä on mennyt ihan hyvin. Kurkku tuntuu jo paremmalta, valkoiset pilkut ovat vähentyneet. Olen vain lomaillut, en ole jaksanut käydä kaupassa enkä hoitamassa vapaaehtoistyötäni, koska ehkä huomennakin ehtii... Sen sijaan sain siivottua tämän aivan kauheassa kunnossa olevan sikolättini ja yllätin jopa itseni imuroimallakin vielä illalla. On aina niin paljon mukavampaa olla kotona sen jälkeen, kun on siivonnut.

Mutta ei tuollaisia herätyksiä minulle enää, kiitos!