10. i want...

Mää tahon, että mun kärpäsloukku herää talviuniltaan!

Otin siis tänään Bärtilin pois talvilevolta. Jos muistatte Bärtilin viime kesän tolan, niin tällä kertaa huolestuttaa oikeasti, ettei se tuosta enää herää. Aiempina keväinä se on yleensä jo morjestanut minua pakastepurkistaan, mutta nyt ei merkkiäkään. No, odotellaan...

Olen lukenut hoito- ja elvytysohjeita, mutta eipä tuolle kauheasti voi mitään tehdä. Ennen kuin kaikki hyväntahtoiset "kärpäsloukuista en tiedä mitään, mutta anopinkieli minulla on joskus ollut" -tyypit tulevat antamaan hyvää tarkoittavia neuvojaan, niin kärpäsloukun lannoittaminen on ehdottomasti kielletty. Ainoa lannoitustapa on ne hyönteiset, mutta täällä kaupungin keskustassa ei juurikaan ole kärpäsiä tarjolla ja viime kesänä Bärtilin loukut olivat myös sitä myöten heikossa jamassa, ettei niihin olisi kärpänen päässyt vaikka olisi halunnutkin.

Myöskään isompaan purkkiin vaihtaminen ei ole tarpeellista. Multaa ei kannata vaihtaa ennen kuin loukku on hieman kasvanut, ettei se stressaannu liikaa. Sammaleesta taas ollaan eri mieltä, toisten mielestä se on ihan ok ja toisten ei. Minä en kuitenkaan tuota sammalta ole tuohon purkkiin laittanut, vaan sammal on tullut vuosien saatossa. Kesemmällä voisin yrittää istuttaa Bärtilin uuteen kasvualustaan, mutta jos se ei tuosta herää, niin turha kai mitään peliliikkeitä on enää tehdä. Sitten voin kävellä kukkakauppaan ostamaan uuden. Tai ehkä en, sillä kuten sanottua, nykyisessä asuinsijassani ei juurikaan riitä ravintoa kärpäsloukulle. Ellen sitten lähde ulos pyydystämään kärpäsiä ja tuo niitä elävänä loukulle. Kuulostaa palalta kakkua.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

No onkos tullut kesä

Täysin käsittämätöntä! Jo kuukausia sitten kuolleeksi julistamani saintpauliani on yhtäkkiä tehnyt kaksi uutta kukkaa!

Palkkioksi tästä sinnikkyydestä nypin kaikki kuolleet kuivat kukat pois ja annoin sille vettä. Päätin antaa sille vielä toisen mahdollisuuden. Katsotaan mihin se riittää.

(Kuvien sävyero johtuu valaistuksesta. Ylempi kuva on otettu ikkunalaudalla luonnonvalossa ja alempi keittiössä salaman kanssa. Alempi kuva on värimaailmaltaan lähempänä todellisuutta.)

Bärtilkään ei ole vielä täysin kuollut, vaikkakin heikossa hapessa. Laitan sen kohtapuoliin talvilevolle ja sillä välin opiskelen kärpäsloukun elvytystä. Ehkä saan sen keväällä uuteen loistoon.

Bärtilin huonompi kesä

Tämä on nyt ihan ihme juttu. Bärtilillä (eli kärpäsloukullani, mahd. uusille lukijoille tiedoksi) ei ole tänä kesänä mennyt ollenkaan vahvasti. Hankin sen siis vuonna 2008 eli neljä vuotta sitten. Edelliset kesät ovat menneet ihan hyvin, tosin vanhoja kuvia katsoessani huomaan hänen ulkonäkönsä olleen hiukan laskusuhdanteista. Katsokaapas vaikka:

2008

2009

2010

2011

2012

Tämän lisäksi siis, että loukkuja on tullut tosi vähän tänä kesänä, on Bärtil myös ruvennut pitämään niitä kiinni ilman sen parempaa syytä. Voin olla melko varma, että täällä ei ole ollut mitään näkymättömiä kärpäsiä, jotka olisivat aiheuttaneet loukkujen sulkeutumisen. Tämä ei missään tapauksessa ole hyvä merkki. Olen juottanut sille pelkkää lähdevettä, kuten edellisinäkin kesinä, mutta silminnähden se ei voi hyvin.

Kevät kyllä alkoi sikäli hyvin, että se oli tapansa mukaisesti alkanut kasvaa jo jääkaapissa. Ensimmäisenä tuon päästään mustuneen eli paleltuneen loukun (kuvassa äärimmäisenä oikealla) lisäksi se kasvatti kukkavarren, jonka ohjeiden mukaan leikkasin heti pois, ettei se veisi turhaa energiaa kasvilta. Aluksi nuo vähät loukut olivat ihan normaalisti, mutta sitten yksi kerrallaan se alkoi läpsiä niitä kiinni. En ole siis saanut edes mahdollisuutta yrittää ruokkia, koska Bärtil kieltäytyy ravinnosta.

Mitä ihmettä on tapahtunut? Apua?! Herääkö Bärtil enää talviunilta ensi keväänä?

Eipä sillä, että erityisen hyvin voisi tuo keväällä ostamani saintpauliakaan.

Yst.terv. viherpeukalo

Lihansyöjäkasvi pyydysti ja söi sinitiaisen, kertoo Aamulehti. Kuva BBC:n uutisesta.

Ooooo, mä olen niin ylpeä serkkupojasta.

Terveisin, Bärtil

Ps. Nälkä.

Kärpäsiä ja muffinsseja

Bärtil ei oikein välitä helteistä ja kuumasta auringonporotuksesta. Välillä se voi silminnähden huonosti, vaikka kaadan sille vettä joka päivä aluslautaselle. Pari loukkua on alkanut tummua ja osaa se sulkee ilman erityistä syytä eli saalista. No nyt kai viilenee vähän, joten ehkä Bärtilillekin koittaa lihavammat ajat. En viitsi kuitenkaan siirtää sitä pois tuosta ikkunalaudaltakaan, ettei se ala kuvitella olevan jo talvehtimisen aika.

***

Acata lahjoi minua tällaisella tunnustuksella.

Kiitos, tämä blogini on niin makea!

Sääntöihin kuuluu kertoa lempi 1) väri 2) ruoka 3) paikka, jossa haluaisi käydä. (Tehtävänannon kirjoitusasu ja kielioppi ei tule minulta itseltäni. Lievästi häiriinnyin, mutta annoin olla.) Ettäpä katsotaanpas...

1) Tässä olisi helpompi ottaa sellainen poissulkutaktiikka, eli mitkä värit eivät ole lempivärejäni: ruskea, BEIGE, harmaa, luonnonvalkoinen... Tykkään väreistä paljon. Paitsi noista edellä mainituista epäväreistä, joiden kruunaamaton kuningas on beige. Ruskean ja harmaankin saa näyttämään hyvältä yhdistämällä niitä johonkin toiseen väriin, mutta beigeä ja luonnonvalkoista ei varmaan koskaan. Niin siis. Tykkään kirkkaista väreistä. Kotonani on paljon valkoista ja sen kontrastina kirkkaanpunaista ja muita värivärejä. Pukeudun mustaan (mustakin on kirkas väri, hä?) JA väreihin. Hauskin kommentti, mitä olen pukeutumisestani koskaan saanut, tuli yhdeltä entiseltä työkaverilta joskus sen jälkeen, kun emme enää olleet työkavereita. Hän sanoi uskaltaneensa alkaa pukeutua iloisen värisiin vaatteisiin sen jälkeen, kun tutustui minuun, koska olin näyttänyt niin hyvää esimerkkiä. Ooh, olin hetken jonkun tyyliguru.

2) Tämä on vaikea, koska tykkään aika monenlaisista ruokalajeista. Lapsena lempiruokani oli Saarioisten jauhelihapizza. Sittemmin makuni on kehittynyt. Aiemmin kun kyselin, millä vastustuskykyä voisi parantaa, niin joku kehotti lopettamaan lihan syömisen. Voin sanoa ihan suoraan, että ei tule tapahtumaan. Rakastan lihaa. En pystyisi kuvittelemaan elämää ilman lihaa. Tämä nyt suututtaa kaikki aatteen vuoksi vegetaristit tai vegaanit lukijani, mutta ei tarvitse alkaa pitää mitään luentoja tehotuotannosta yms. Tiedän kyllä, enkä itsekään tykkää siitä. Mutta lihasta tykkään. Voiko lempiruoaksi siis sanoa lihan? Ei sillä ole väliä minkä eläimen se liha on, kunhan se ei kasva kasvimaalla. Tosin, hyvin tehty kasvisruokakin on hyvää.

3) Haluaisin kiertää koko maailman. En pysty mitenkään mainitsemaan vain yhtä. Haluaisin käydä Barcelonassa ja nähdä Gaudin rakennukset ja Dalín museon. Haluaisin käydä New Yorkissa ja Los Angelesissa ja kaikkialla niiden välillä. Haluaisin käydä Skotlannissa ja Irlannissa ja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa (taivutetaanko se noin?) ja idässä ja lännessä ja etelässä ja miksei pohjoisessakin. Jo aiemmin käydyistä paikoista haluaisin palata Lontooseen, sillä sieltä jäi vielä niin paljon näkemättä.

Kaiken huipuksi tämä pitäisi jakaa eteenpäin 15 bloggaajalle. Huh huh! En ole viime vuosina jaellut enää mitään eteenpäin, kun se tuntuu niin vaivalloiselta ja epätasapuoliselta. Sitten taas jos sanoo, että jokainen halukas saa sen (tunnustuksen) ottaa, niin kukaan ei ota, koska se ei ole henkilökohtaisesti kenellekään osoitettu. Mutta jos nyt joku haluaa vastata noihin kysymyksiin, niin vastaa ja ottaa samalla tuon muffinsin mukaansa. Kerta ootte kaikki hyviä kuitenkin.

Kiitos ja hei!

Ja vaikka on kevät, tuuli repii silmut puista

Kevätpäiväntasauksen kunniaksi kuva todisteena epäuskoisille, että maasta se pienikin ponnistaa.

Nukuin viime yönä ihan uskomattoman huonosti. Vaakatasossa aikaa tuli vietettyä sellaiset seitsemän tuntia, mutta suurin osa ajasta kului lakanoissa pyörimiseen ja unen yrittämiseen. Ainakin siltä se tuntui. Oli jotenkin levoton ja tuskainen olo. Kämpän lämpötilakin oli jotenkin tosi korkealla eikä näin yöpakkasten aikaan kuitenkaan vielä viitsi nukkua ikkuna aukikaan. Vatsakin on kenkkuillut monena päivänä ilman mitään järkevää syytä. Olen yleensä erittäin hyväuninen ja kun pääni tyynyyn illalla painan, niin en sitä siitä tarpeettomasti nostele ennen kuin vasta varhain (eli mahdollisimman myöhään) aamulla. Siksi tällainen nukkumattomuus järisyttää minua perustuksiani myöten. Jos sallitte tällaisen maanjäristysvertauksen. Nythän on trendikästä uutisoida joka ikinen pieni maan tärähdys.

Norppaprojekti ei ole edennyt minnekään. Eilen kuitenkin luin blogijutun jumppaterroristeista (kannattaa lukea varsinkin tuo hupaisa kommenttitappelu) ja sen innostaman tein siirron, joka toivon mukaan edistäisi norppaprojektia, tai olisi oikeastaan sellainen elämäntapamuutos (paluu entiseen elämään) eikä vain mikään lyhytaikainen projekti. Nyt vain odottelen yhteydenottoa kyseiseltä taholta, että pääsisin harkitsemaan askeleen ottamista jumppaterroristiksi. Ei vaineskaan. Minä en ole jumppaterroristi enkä kömpelö, vaan pysyn ihan hyvin messissä ohjatuilla tunneilla. Hmm, paitsi ehkä nyt, kun olen rapakunnossa, mutta noin niin kuin teoriassa. Tai menneisyydessä. Muistan myös menneisyyden jumppatunneilta ne tyypit, joiden ruumiinjäsenet tuntuivat olevan kaksi metriä ja vaikka miten yritin siirtyä kauemmas ko. tyypeistä, niin hetken päästä ne olivat taas siinä kyljessä kiinni huitomassa niin, että omastakaan jumpasta ei tullut mitään. Sori nyt vaan, kaikilla on oikeus liikkua, mutta kaikilla on myös oikeus ärsyyntyä ja avautua siitä blogissaan.

Arvatkaa mitä kohtaan olen kehittänyt inhon tänä talvena? Kynttilöitä, jotka eivät osaa palaa kunnolla! Mikä vaivaa nykypäivän kynttilää? Ennen kynttilät paloivat tasaisesti ja valuttivat mukavasti osan steariinistaan aluslautaselle. Mutta ei tänä päivänä. 2010-luvun kynttilät polttavat itsensä syvälle kuoppaan ja näyttääkö se nyt sitten kivalta? No ei näytä!

Onko kellään vastaavia ongelmia? (Joko kynttilöiden, unettomuuden, vatsakivun, maanjäristysten tai vaikka jumppaterrorismin suhteen).

Here comes the sun

Vaikka Tampereella satoikin viime yönä tiskirätin kokoisia lumihiutaleita ja nytkin taitaa tulla räntää, niin siitä huolimatta emme tingi siitä, että kevät on tulossa.

Siksipä olikin aika ottaa taas Bärtil pois talviunilta ja asettaa se ikkunalaudalle ihmettelemään maailmaa.

Rönsyliljat halusivat väkisin tulla mukaan kuvaan.

Tällä hetkellä tuossa purkissa ei näkyvästi kasva kuin sammalta, mutta katsotaan ja toivotaan, josko se kärpäsloukkukin sieltä vielä nousisi.

Viime vuonnahan Bärtil oli lähtenyt itsekseen kasvamaan jo jääkaapissa, mutta silloin taisinkin venyttää talvilepoa lähes kuukautta pidemmälle kevääseen. Tänä talvena laitoin sen jo heti joulukuun alusta lepäilemään ja hibernaation kestohan on sen noin 3 kk.

On aika hibernaation

Kaveri näyttää siltä, että olisi aika käydä talviunille.

Voisinpa itsekin mennä nukkumaan ja herätä vasta sitten, kun lumet on sulaneet.

Nuku hyvin, Bärtil!

Lord of the flies

Tämä taitaa olla nyt jo kolmas vuosi, kun asumme Bärtilin kanssa samoilla neliöillä. Silloin kun hommasin kärpäsloukun, joku maalaili kauhukuvia kommenttilaatikossa siitä, miten vaikeata tuollaisen hoito on. Nyt voisin sanoa, että höpö höpö. Yhteiselomme on helppoa ja sujunut hyvin. Minä annan sille vettä ja toisinaan myös ruokaa, mutta pääosin se pyydystää ruokansa itse. Se tuntuu myös huolehtivan itse talvilevostaan paremmin kuin minä.

Ensimmäisenä talvena luulin sen tekevän kuolemaa, mutta sitten joku neuvoi sen olevan menossa vain talviunille. Ensimmäisenä keväänä odotin jännityksellä, herääkö se talviunilta ollenkaan. Täälläkin jokunen pessimisti epäili, ettei siitä ole enää kärpäsloukuksi, mutta niinpä Bärtil vain nousi mullasta ja naureskeli epäuskoisille koko kesän kärpäsiä popsien. Nyt Bärtil on jo niin kotiutunut, että viime keväänä se oli alkanut kasvattaa pieniä loukkuja jo ennen kuin otin sen pois talviunilta. Niin se on reipas.

Tämä kesä oli Bärtilille ensimmäinen, kun se sai katsella ja kuulostella kaupunkielämää. Kaupungin keskustassa on selvästi vähemmän kärpäsiä liikenteessä kuin tuolla vehreässä lähiössä, jossa Bärtil aiemmat kesänsä vietti. Saaliiden pyydystäminen oli siis haasteellisempaa, mutta Bärtil ratkaisi ongelman siirtymällä urbaanimpaan ruokavalioon. Tämän kesän ja syksyn se on siis elänyt syömällä lähinnä pieniä banaanikärpäsiä. Ja niitä onkin riittänyt.

Yritän tänä vuonna laittaa Bärtilin pikkuisen aikaisemmin talvilevolle, vaikkapa joskus marraskuun lopussa (viime vuonna levolle käytiin vasta jouluaattona), niin sen ei tarvitse sitten alkaa keväällä heräillä yksinään pimeässä ja kylmässä jääkaapissa.

B-Boys & Flygirls

Olen saanut valtavasti lukijapalautetta (yhden), joissa on pyydetty kertomaan Bärtilin kuulumisia. No siinähän se nyt sitten köllii. Kuva on vähän aikaa sitten otettu.

Bärtil on oikein reipas ja nauravainen.

Kärpäsiä se ei ole tainnut saada tänä kesänä pyydystettyä, mutta yksissä kotibileissä syötimme sille jonkun koppakuoriaisen. Ei voisi olla parempaa ohjelmanumeroa hiukan nousuhumalaisen yleisön silmissä kuin hyönteisen syöttäminen kärpäsloukulle.

Eihän se siitä varmaan kauheasti ravintoa saanut imettyä, mutta kyllä se muutaman päivän sitä sulatteli. Toivottavasti saadaan syötyä vielä ihan oikea kärpänenkin tänä kesänä.

Vierivä kivi ei sammaloidu

No nyt se ainakin on tullut selväksi, että Bärtil ei ole vierivä kivi.



Tänään siis oli se päivä, kun otin Bärtilin talviunilta.



Nyt vaan näyttää siltä, että Bärtil oli päättänyt keskenään jääkaapissa talviunien jo loppuneen. Aika sitkeä sissi, kun alkaa pimeässä ja alle kuuden asteen lämpötilassa pukata uutta loukkua.

Toivotetaan sankoin joukoin Bärtilille hyvää kevättä ja paljon uusia loukkuja!

(Mahdollisille uusille lukijoille tiedoksi, että Bärtil on siis kärpäsloukku).

Predator

Tarina jatkuu suurin piirtein siitä, mihin eilen jäätiin. Olin tänään koko päivän poissa kotoa. Palasin tuossa noin tunti sitten ja keittiössä käydessäni vilkaisin Bärtiliä. Ja mitä ihmettä! Bärtil on napannut saaliin ihan omin avuin ensimmäistä kertaa ikinä!



Ei mitään hajua mikä tuo on, mutta selvästi tuolta loukun välistä näkyy jotain (kuva klik isoksi). Huono puoli tuossa tosin on se, että saalis ei tosiaan ole kokonaan loukun sisällä, joten on olemassa jonkinlainen mädäntymisriski, joka taas saattaa aiheuttaa koko Bärtilille äkkikuoleman, mutta katsellaan nyt. Leikkaan sitten loukun pois, jos se alkaa mädäntyä.

Seuraava kirjoitus koskee sitten jotain aivan muuta. Lupaan.

Kaksi kärpästä toukan hinnalla

Tampereella oli tänään kuninkaallisia, joten ajattelin käydä pällistelemässä itsekin paikalla. Bussi oli niin tyhjä, että epäilin keskustassakin olevan rauhallista. Myöhemmin huomasin olevani väärässä. Liikenne oltiin katkaistu Hämeenpuistosta juuri, kun yritin mennä Keskustorille, joten bussikuski päästi halukkaat pois kyydistä liikennevaloissa Hämeenpuistossa. Ja siinä samassa tapahtuikin jotain. Poliisisaattue ja ilmeisesti arvovieraat myöskin ajoivat ohitseni.



Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Jossain noista autoista oli Ruotsin kuningaspari. Ehkä tuossa bussissa, jonka perä näkyy kuvan reunassa.



Siitä kipitin sitten Keskustorille, jossa oli "pari" muutakin ihmistä. Tässä kuvassa Raatihuoneen rappusilla taitaa näkyä Kuningas Kaarle Kustaan ja Pentti Arajärven takaraivot sekä Tampereen pormestarin Timo P. Niemisen naama heidän välissään.



Ensin parvekkeella näkyi pelkkä käsi ja olin ihan että jes, hyvin näkyy!



Mutta tulivat he sitten vilkuttelemaan minunkin puolelleni parveketta.



Ja rahvas vilkuttaa takaisin.

Tuo oli päivän jännittävin tapahtuma, kunnes... Tuossa illemmalla tiskailin aivan rauhassa keittiössäni, kun jostain syystä kiinnitin huomiota kiinanruusuni varressa olevaan tummaan kohtaan. Tarkensin katsettani ja tajusin, että kiinanruusun rungossa oli toukka!



Siis toukka! Minun kiinanruusussani! Minulla kotona sisällä! Toukka!!!



Tässä vielä lähikuva toukasta. Klikkaamalla kuvan isoksi sen näkee vielä paremmin. Jos joku kertoo mikä tuo oikein on toukkiaan ja miten se on minulla sisällä kotona kiinanruusun varressa, niin saa taas kunniamaininnan. Siis tuo kiinanruusu ei ole lähelläkään avointa ikkunaa ja ikkunassakin on vielä hyönteisverkko. En siis voi käsittää laisinkaan! Yh...

Meinasin ensin heittää sen toukan pihalle, mutta kun sorkkiessani sitä se veti itsensä pieneen kippuraan, jostain sainkin sitten ajatuksen... Vaikka toukka oli varmaan jotain pari senttiä pitkä, niin kippurassa se mahtuisi juuri sopivaan paikkaan...



Tadaa! Siellä se on Bärtilin loukussa! Aika hankalaa oli kyllä saada kippurassa oleva toukka kärpäsloukun kitaan, joten ensin laukesi turhaan tuo vasemmanpuoleinen loukku. Toukka on sisällä oikeanpuoleisessa loukussa. Kuvasta sen saattaa hämärästi havaitakin, jos klikkaa kuvan isommaksi.



Tämä kuva havainnollistaa näppärästi sen, miten Bärtil toimii, kun on saanut saaliin pyydystettyä. Vasemman puoleinen tyhjä loukku pysyy väljästi auki, mutta saaliin rimpuilu ja kiemurtelu saa kärpäsloukun puristamaan loukun yhä tiukempaan kiinni. Kuten kuvasta näette, oikeanpuoleinen loukku on tiukasti kiinni hitsautunut. Ensin vähän pelkäsin, että toukka syö tiensä ulos Bärtilin kidasta, mutta kyllä se näyttäisi siellä pysyneen. Toivottavasti se on kelvollista ravintoa ja maittaa Bärtilille!

Kärpäsloukku nälässä, Bärtil hädässä!

No ei tässä oikeasti mikään hätä ole. Kunhan herätin huomionne. Bärtil voi oikein hyvin, kuten kuvasta näkyy. Ruokaa vaan ei ole ollut tarjolla yhtään tänä kesänä. Ilmeisesti hyönteisverkot ikkunoissani ovat alkaneet vihdoin toimia vähän liiankin hyvin. Onko kellään mitään ideoita kärpäsloukun ruokkimiseksi? Eläinkaupasta ei mitään toukkiakaan viitsi käydä ostamassa, kun ei niitä tarvi kuin yhden kerralla ja se yksikään ei voi olla kovin iso, kun nuo loukutkaan ei ole kauhean isoja. Ainut vaihtoehto on ehkä kohta lähteä pyydystämään pihalta kärpäsiä? Kuulostaa vaativalta tehtävältä. Onneksi nuo kärpäsloukut kuulemma pärjäävät hyvin pitkiäkin aikoja ilman naposteltavaa.

Ps. Keksinpä taas svengaavan otsikon.

Hyvää Juhannusta!

Muistakaa syödä ja juoda paljon!



Toivottavat Bärtil ja kärpänen

Pikku B

Yleisön pyynnöstä Bärtilin kuulumisia taasen. No, eipä sille ihmeitä kuulu, tuossa se kököttää. Kolme loukkua on tällä hetkellä kasvanut jo melko isoiksi. Täytyy muistaa laittaa se viikonlopun ajaksi isompaa vesiastiaan, ettei pääse kuivumaan, kun en itse ole kotosalla sitä kastelemassa.



Kuvista tarkkasilmäisimmät näkee tyngän siitä kukinnosta, jonka leikkasin pois. Kukasta en valitettavasti tajunnut ottaa kuvaa, mutta eipä se nyt ollutkaan ehtinyt kehittyä vielä kovin kukkamaiseksi. Bärtil on cd-levypinon päällä siksi, että se saisi vähän paremmin aurinkoa. Ylimmäisenä Zen Cafén Vuokralainen.




Tässä taas Bärtil nauraa.

The denial twist

Tämä päivä ei välttämättä ole ollut niitä elämäni kohokohtia, vaikka onhan tässä hyvät puolensakin ollut.

Aamulla kuulin huonohkoja uutisia, mutta arvelin asioiden järjestyvän tämän päivän aikana. Hengailin kotosalla jonkin aikaa ja lähdin sen jälkeen onnittelemaan äitiäni. Laitoin jalkaani ne punaiset tyttökengät, kun oli niin hieno ilma. Poimin matkan varrelta valko- ja sinivuokkoja äidille, ja yritin kipsutella tyttökengissäni nopeasti, etten myöhästy bussista. (Kengät on olennaista tässä, koska noilla ei juosta yhtä kovaa kuin tennareissa). Bussipysäkille päästyäni tajusin, että olin aivan lauantain bussiaikatauluissa ja tänäänhän on sunnuntai. Onneksi oli hieno ilma, joten istuin bussipysäkillä kuuntelemassa musiikkia sen aikaa, kunnes seuraava bussi tuli.

Bussissa huomasin, että olin unohtanut ottaa mukaan avaimet vanhempieni luokse. No eipä siinä, onhan siellä toisen puolen ovet auki ja ovikello, mutta ärsytti se silti vähän, koska se tarkoitti lisämetrejä matkaani. Jäin bussista pois ja kävelin vanhempieni taloa kohti, niin jouduin joidenkin Bandidosten vuoksi tyttökengissäni kiertämään melkein ojan kautta, koska Bandidokset olivat vallanneet kävelytien yhdestä kohtaa kokonaan! Tyypeillä oli siinä keskellä kävelytietä iso Mersun pakettiauto, josta oli molemmin puolin ovet aivan apposellaan, joten kukaan muu ei mahtunut käyttämään sitä kävelytietä vaan nurmikon puolelle oli pompittava. Tyypit työntelivät siinä sitten moottoripyöriään sinne Mersun perään ja olivat muutenkin ylettömän leveästi. Heitin heille vähän pahaa silmää, mutta kovin pahasti en uskaltanut mulkoilla, kerta ne oli kuitenkin Bandidoseja.

Myöhemmin vielä ne aamun huonot uutiset kulminoituivat siihen, että eräs ystävä joutui sairaalaan pariksi päiväksi. Ei mitään älyttömän vakavaa, toivottasti, mutta silti huoli ja kaikenlaiset "entä jos" -ajatukset hiipivät mieleen väkisin. Ja jotta i:n päällä olisi vielä pistekin, niin tietysti vesisade alkoi juuri silloin, kun olin lähdössä illalla kotiin tyttökengissäni! Onneksi sain sentään sateenvarjon lainaan vanhemmilta.

Niskani ja pääni ovat aivan jumissa, kun olen koko päivän taas purrut leukojani yhteen ihan hulluna. Ei vaan voi sille mitään, kun on ahihuolistressi.

Mutta muuten oli ihan hyvä päivä.


Ai niin joo, ja Bärtil on kasvattanut kukkavarren itselleen. Niin kiva kuin se kukinta olisikin ja voisin yrittää jonkinlaista pölytystä sekä kärpäsloukkujen lisääntymistä, niin joudun ilmeisesti kuitenkin leikkaamaan sen kukinnan pois siitä. Luin netistä, että kukinta rasittaa kärpäsloukkua niin paljon, että se saattaa jopa kuolla siihen. Ja mehän emme halua ottaa sellaista riskiä Bärtilin kanssa, emmehän?

In your face

Pitkä nenä niille, jotka eivät uskoneet Bärtilissä enää hengen pihisevän!




Pesukone teki eilen keljun tempun.




Kamerasta löytyi myös tällainen mystinen kuva. Kesti kyllä hetki tajuta mitä tuo esittää. Tajuatko sinä?





Keskiviikon köllykkää kaikille!

Bärtilin paluu

Huomenna alkaa huhtikuu ja on aprillipäivä (varokaa vaan, saatan huijata teitä!), tänään tuli kevät ja samoin päättyi myös Bärtilin kolme kuukautta kestänyt talviuni jääkaappini vihanneslokerossa.




Tässä on Bärtilin pesä. Siellä se uinui yli pimeimmän ja kylmimmän talven.




Bärtil sai talven aikana kamnelitorjuntaa hometta vastaan.




Siinä se nyt sitten kököttää taas lautasella. Bärtilhän oli vähän homehtunut yhdessä vaiheessa talvilevon aikana, joten leikkasin siitä kaikki loukut pois. Ruukku vaikuttaa melko tyhjältä ja kuolleelta, mutta elän toivossa että Bärtil sieltä alkaa vielä pukata uusia loukkuja. Sitten se taas nauraa.

Se ei skulaa joka skagaa

Bärtilin ystäville uutisia! Laitoin tuossa jokunen päivä sitten Bärtilin vihdoin hibernoimaan elikäs talviunille. Olen hiukan huono omistaja, mutta en ole kovin tarkkaan jaksanut ottaa selvää miten kärpäsloukkua pitäisi hoitaa talvilevon aikana. Se on nyt jääkaapin vihanneslaatikossa ja tuollaisessa pakasterasiassa, jota en ole sulkenut täysin tiiviisti. Arvelen Bärtilin tarvivan kuitenkin happea. En yhtään tiedä pitäisikö sitä kastella vai olla kastelematta levon aikana, enkä jaksa tai muista ikinä googlata asiaa. Niin että jos täällä on nyt jotain kärpäsloukkuasiantuntijoita läsnä, niin hyviä neuvoja otettaisiin nyt vastaan mieluusti.




Varasin eilen illalla hetken mielijohteesta ja Aimon kirjoituksen innoittamana itselleni ajan kampaajalle. (Nettivaraus on aivan älyttömän kätevä, kun voi vaikka keskellä yötä järjestää itselleen ajan kampaajalle seuraavana päivänä!) Tätä tukkaahan oli jo aika valtavasti ja oloni alkoi olla hetkittäin melko tukalakin sen kanssa, vaikka se olikin ihan kiva pitkänä. Siis tosi pitkänä. Mitään before-kuvaa en älynnyt ottaa, mutta tässä on kuitenkin after-kuva.




Kävin kampaajan jälkeen siinä vähän ruokaostoksilla Sokoksella (vaihtelu virkistää, harvoin siellä tulee käytyä ruokaostoksilla) ja nyt olen suomalaisen muotoilun sekä mainonnan uhri. Ostin Plupin. Nimittäin oikeasti... Kuka voi muka vastustaa tuon näköistä vesipulloa, vaikka se onkin Stefan Lindforsin suunnittelema? Ja siitä sentään menee 10 senttiä Itämeren hyväksikin. Aivan mieletön sekä uusi rakkauteni!




Huomiseen, höpönassut!


Ps. myöhemmin: Blogin tilaajamäärä B-listalla on enää 99, joten sori, gaalaa ehkä joudutaan lykkäämään. Sehän on siis vakio, että jos blogissa mainitsee ääneen jotain tilaaja- tai lukijamääristä, niin B-listalta poistuu välittömästi 2-3 tilaajaa.