Tällaisena iltana vois vaikka itseensä rakastua ja haistattaa pitkät kaikille koko rahalla

Istun lauantai-iltana yksin kotona tosi pitkästyneenä. Hippajalkaa ehkä hieman kutkuttaisi, mutta en jaksa alkaa pyydellä ketään liikenteeseen. Tuijotan Facebookia, mutta en halua kirjoittaa sinne mitään itse tai kommentoida muille, ettei kukaan tajua, että istun yksin kotona enkä tee yhtään mitään. Ärsyynnyn vähän salaa, kun tyypit kertovat olevansa siellä ja täällä matkalla kohti nousuhumalaa. Minäkin tahtoisin. Lasissani on kirsikkasiideriä. Se on hyvää, mutta tuntuu, että jokaisella kulauksella vatsalaukkuun menee vaan kaloreita ja nautinto on tästäkin hommasta kaukana. Kalsarikännejä en ota, mutta yhden saan juoda. Tänä iltana. Televisiosta ei tule mitään. Tänäkään iltana. Kaikki on jotenkin tylsää.

Ulkona ei ole niin kylmä, etteikö voisi pitää ikkunaa auki. Asuntoni on liian lämmin ja tykkään raikkaasta ilmasta. Aina ilma ei ole niin raikasta, jos joku tyhjäkäyttää autoaan ikkunani alla. Kaupungin pimeydestä kuuluu välillä humalaisten ölinää. Jotain laulattaa. Niillä on kivaa vielä tässä vaiheessa, mutta odotetaanpas muutama tunti. Sitten tulee laskuhumala ja tappelut. Joku kirkuu ja toinen kiroilee kovaan ääneen. Kadulla autojen pakoputket pörisevät ja renkaiden nastat rapisevat jäiseen asfalttiin loputtomana virtana. Ainoastaan sunnuntaiaamuisin kaupunki on hiljaa autoista. Kesäaamuisin nautin sunnuntaista ja ikkuna auki heräämisestä, kun ketään ei liiku missään. Kymmeneltä kirkon kellot kutsuvat ihmisiä mukaan messuun. Siihen on mukava herätä, jos ei ole krapula.

Sitä paitsi flunssa ei vieläkään ole täysin poissa ja se aika kuukaudesta lähestyy. Kaikkialle sattuu. Vituttaa.