Hommat hanskassa ja hanskat hukassa

Edittiä paaaaljon myöhemmin: Lisäsin kuvan postaukseen. Minulla oli jo valmiiksi tuo kuva varattuna tähän postaukseen, kun se oli niin tähän korva-aiheeseen sopiva, mutta enkös sitten unohtanut laittaa sen! Voi harmitus! (Kuva: Vincent van Gogh, kuten kaikki varmasti tietävät...)


No nyt on korvarenkularinkula taas paikoillaan. Laittoivat saman renkaan takaisin, mutta lupasivat, että tällä kertaa sen pitäisi jopa pysyä. Hemmo laittoi sen kuulemma kireämmälle. Niin, tällä kertaa siis sain miehen käsittelyn, viimeksi olin naisen käsittelyssä. Luotan/uskon/toivon siihen, että hänen tatuoiduissa miehisissä käsivarsissaan oli enemmän voimaa, eikä tuo pallo enää plopsahda pois paikoiltaan. Tuolla Igorissa on muuten hassuja nuo tyypit, kun ovat niin lävistettyjä ja tatuoituja ja sellaisia "karun" näköisiä, mutta sitten ovatkin todella rauhallisia ja ehkä jopa hieman pelästyneen oloisia, jos joku sinne kellariin joskus eksyy. Peikkoja luolassaan.

Mutta jotta elämä ei pääsisi käymään liian helpoksi, niin onnistuin ilmeisesti eilen illalla jotenkin projisoimaan tuon lävistysahdistuksen tuohon korvaan ja se rupesi soimaan. Ensin tuli sellainen olo kuin korva olisi lukossa ja sitten nukkumaan mennessäni huomasin sen hirmuisen ulisemisen ja vingunnan. Yöunet eivät menneet ihan putkeen sen soimisen takia. Aamulla se oli ehkä hiukan hiljentynyt, mutta vinkui yhä kuitenkin. Ulkona ja kaupungilla käppäillessä korva tuntui ihan normaalilta, mutta kodin hiljaisuuteen palattuani huomasin, että kyllä se yhäkin soi. Ehkä hiukan hiljempaa kuin yöllä, mutta soi soiseli soi. Olen vähän kahden vaiheilla menisinkö huomenna näyttämään tuota korvaa yths:lle. Minulla on ollut kerran aikaisemmin vastaava tilanne, tosin se taisi olla eri korva. Lääkäri kurkkasi korvaan ja sanoi, ettei siellä mitään ole ja kaipa se parissa päivässä loppuu. Niin kuin loppuikin. Voi tietty olla, että tuota korvaa suihkutellessa on tärykalvolle joutunut vaikkua tai jotain. Ei voi tietää. Toivottavasti se menisi itsellään ohi, niin ei tarvisi lähteä lääkäriin. Ei nyt juuri huvittaisi päästää enää ketään ronkkimaan tuota korvaa, että tuo lävistys saisi nyt hetken levätä.

Ostin Anttilasta kaksi leffaa, kun olivat 20 €/2 kpl. Toinen on Michael Mooren Sicko ja toinen The Darjeeling Limited, jonka trailerin joskus näin leffassa ja se vaikutti ihan hauskalta. Siinä on kolme isonenäistä miesnäyttelijää, Adrien Brody, Owen Wilson ja Jason Schwartzman, jotka näyttelevät veljeksiä. Melko varmasti valittu nenien perusteella tuohon leffaan. Noista muista en tiedä, mutta toivottavasti Adrien Brody ei ainakaan ole lähtenyt mukaan ihan paskaan leffaan. Kerta on Oscar-voittajakin sentään.

Loppuisi nyt tuo vinkuminen...

Voihan vaarin housut!

Eilen illalla ei kaikki mennyt ihan putkeen...

Palasin kotiin siinä iltasella ja kuten monesti ihmiselle tulee tarve, niin minäkin päätin käydä vessassa. Napsaisin vessaan valot päälle katkaisijasta siitä oven vierestä ja samalla hetkellä kuului poks ja pam. Melkein koko kämppä meni pimeäksi lukuunottamatta keittiötä ja läppärin näyttöä. Nettikin meni tietysti poikki ja kuten karman lakiin kuuluu, oli digiboksikin tallentamassa jotain juuri sillä hetkellä. Tasasin hengitystäni siinä säikähdyksen jälkeen hetken jos toisenkin ja mietin, että mitäs nyt. Onneksi sulakkeita löytyi keittiön laatikosta. Seuraava ongelma olikin, että miten ihmeessä siellä säkkipimeässä näkee mikä niistä sulakkeista on palanut. Etsiskelin kirosanojen saattelemana taskulamppua, joka oli juuri sillä hetkellä päättänyt vaihtaa paikkaa ja piiloutua. Onneksi se sitten lopulta kuitenkin löytyi, sain paikallistettua poksahtaneen sulakkeen ja vaihdettua sen uuteen. Elämä saattoi jatkua taas rauhallisena. Tai niinhän minä luulin...

Myöhemmin illalla, siinä ennen kuin menin nukkumaan, olin aikeissa putsata tuon tuoreen lävistyksen korvassani. Otin kiinni siitä renkaan pallosta ja rupesin kääntämään sitä (todellakin hellävaroen), niin kuului naps ja se helvetin pallo jäi käteeni. Siinä vaiheessa olin jo ihan että ei jumalauta voi olla todellista! Yritin jonkin aikaa tunkea sitä palloa takaisin siihen, mutta se nyt ei onnistunut eikä korva varmasti tykännyt yhtään kyseisestä toiminnasta. Menin tutkailemaan tilannetta peilistä ja koska peilistä kaikki näyttää päinvastaiselta, niin käänsin mokomaa rengasta väärään suuntaan ja se putosi korvasta. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita niiden kirosanojen määrää tai laatua? Sain renkaan kuitenkin takaisin, hyvin helpostikin, mutta ongelma oli kuitenkin yhä se aukinainen rengas vailla palloa. Yritin puristaa sitä rakoa sormin pienemmäksi, mutta eihän se hievahtanutkaan. Lopulta en keksinyt muuta kuin minun oli pakko vaihtaa siihen korvaan yksi tavallinen pallopäinen korvarenkaani (jonka tietysti ensin desinfioin huolella). Tämä korvarengas on huomattavan paljon ohuempi ja isompi kuin tuo lävistysrengas, mutta on se kai parempi vaihtoehto kuin aukinainen rengas, joka voi pudota korvasta tämän tästä. Ja tietysti tämä tapahtui lauantai-iltana, jolloin on maksimaalisen pitkä odotusaika ennen kuin pääsen käymään ko. lävistysliikkeessä ja huutamaan heille, että pelasta auta oi!

Jotenkin tuntuu nyt kuitenkin, että tämä ei missään tapauksessa voi olla hyvä asia. Pelottaa mitä se korva tykkäsi siitä renkkauksesta ja mitä se tykkää tästä toisesta renkaasta. Putsasin lävistystä kyllä huolellisesti tämän insidentin jälkeen. Vituttaakin hiukan, täytyy myöntää. Tutkailin netistä asiaa ja siellä moni sanoi, että jos rengas on ok, niin pallon ei mitenkään pitäisi pudota siitä. Itse asiassa ainut vastaavanlainen tapaus jonka löysin, koski nimenomaan tätä samaa tamperelaista lävistysliikettä jossa minäkin lävistykseni otin... En nyt kuitenkaan aio tuomita heitä tämän perusteella heti. Toivottavasti saan maanantaina uuden renkaan (veloituksetta) tuohon reikään eikä tästä ole mitään kovin ikäviä seurauksia. Tuo kun on ollut tähän asti niin kovin terve eikä siihen ole sattunutkaan paljon ollenkaan.

Yöllä näin sitten unta vain ja ainoastaan tuosta lävistyksestä. Sen sijaan, että olisin saanut uutta rengasta korvaan, minulle yritettiin tehdä jos jonkinlaista kulma- ja polvilävistystä. Lopulta sain kuitenkin jonkinlaista uutta rengasta tuohon korvaan. Jouduin olemaan paikoillani enkä päässyt pakenemaan minnekään, kun yllättäin kävikin ilmi, että kyseisen lävistysliikkeen henkilökunta oli Club for Five -yhtyeestä ja he alkoivat väkisin esittää minulle inhoamaani a cappella -musiikkia ärsyttävän tanssishown siivittämänä. Tässä kohtaa onneksi heräsin.

Nyt sitten vaan odotan, että tulisi maanantaiaamu, että voisin mennä tuon rikkoutuneen renkaan kanssa käymään Igorissa ja pääsisin selittämään, että minä en ihan oikeasti tehnyt muuta kuin koskin siihen! Paska...

Reikä päässä

Niin, eilen kun hihkuin tuosta jostain jänskä pänskästä sekä kivasta jutusta, niin voin nyt sen paljastaa teille. Toteutin tänään pitkäaikaisen haaveeni ja kävin ottamassa Igorissa lävistyksen! Lävistys on korvan nipukassa (kuten kuvasta näkyy), nimeltänsä siis tragus.




Nyt ehkä ajattelette, että onpa minulla jännittävät haaveet, mutta olen oikeasti halunnut korvista tuohon kohtaan jo useamman vuoden. En ole aiemmin uskaltanut käydä piikiteltävänä, mutta nyt sain rohkaisua asiaan ja päätin tarttua tuumasta toimeen! Mimmu, jota konsultoin tässä lävistysasiassa, lähti mukaani pitelemään minua kädestä. Siinä sitten kiljuin hyytävästi, kun veri roiskui ja kyyneleet valuivat...

No eikä. Oikeasti olin kyllä tosi urhoollinen enkä yhtään peljännyt. Ei se sattunut juurikaan, lävistyksestä ei ole tullut verta, eikä edes kuulunut rutinaa neulan lävistäessä korvan ruston. Igorin tyttö sanoi, että se meni helposti ja rustoni on tosi ohut. Olenhan sen oikeastaan tiennytkin, koska eräskin mieshenkilö tykkäsi lerpatella korvaani, kun se on niin lerpattava ja elastinen (kuten nenäkin). Eikä korvaan edes satu tällä hetkellä yhtään, mistä olen hiukan yllättynyt. Nyt täytyy vaan jonkin aikaa kuunnella mp3-soitinta vain toisella kuulokkeella, en mitenkään ilkeä työntää heti sitä nappia tuohon oikeaan korvaan.

Luin viime yönä loppuun tuon Anna-Leena Härkösen uusimman kirjan Ei kiitos. Se oli ihan hyvä kirja, kuten Härkösen kirjat yleensäkin. Vaikka tämä olikin aika alapääkeskeinen kirja ja juonen voisi tiivistää niin, että mies ei anna. Kirjan loppu oli ehkä vähän plöps, mutta kaipa siinä jätettiin sitten lukijalle itselleen aika vapaat kädet päättää miten tarina päättyi. En välttämättä kyllä tykkää kauheasti siitä, että joudun itse kuvittelemaan kirjan loppuun, vaikka muuten ei kaikkea tarvikaan aina tuoda ihan tarjottimella eteeni. Joka tapauksessa olen hiukan väsynyt, koska yöunet jäivät kirjan vuoksi melko lyhyiksi. Olen jotenkin ääripäiden ihminen lukemisen suhteen: joko täytyy saada kirja luettua nythetipian loppuun tai sitten en saa luettua oikein ollenkaan.

Haukotus.