I'd rather be with an animal

Elämänkatsomukseni eroaa joiltain osin aika tavalla keskimääräisen länsimaisen ihmisen elämänkatsomuksesta, jonka seurauksena joudun toisinaan törmäyskurssille monenlaisissa mielipideasioissa.

Minun maailmassani ihminen ei ole mikään muita ylempi tai arvokkaampi olento. Tietysti olemme ns. älykkäämpiä eläimiä, koska pystymme rakentamaan kaikkea ihan mahdottoman monimutkaista, kuten tietokoneita, byrokratioita ja lakiviidakoita. Mutta ihmisellä ei ole suurempi oikeus asuttaa tätä maapalloa kuin eläimillä. Joskus jossain kirjoitettiin, millaisen tuomion ne pari tyyppiä voivat saada emo- ja mahdollisten pentukarhujen tappamisesta. (Muistan lukeneeni tuommoisen jutun, joskaan en nyt löydä sitä. Tuomiota ei ilmeisesti olla vielä annettu.) Mahdollinen tuomio herätti kommenttiosastolla tuohtumusta, koska se oli suurempi mitä saa ihmisen pahoinpitelystä tai raiskaamisesta. Minusta se taas on ihan itsestäänselvää. Tappaminen on pahempi juttu kuin pahoinpitely. Varsinkin viattoman luontokappaleen luvaton tappaminen.

Jos ihminen menee metsään, törmää siellä karhuun ja säikähtää, niin minusta se ei ole sen karhun vika. Metsä on karhun koti. Usein se voi olla myös ihmisen koti, mutta siihen on sitten varauduttava, että naapureina asustellaan. Jos sudet tulevat takapihoille pyörimään, niin kyse ei välttämättä ole siitä, että susikanta olisi kasvanut räjähdysmäisesti, vaan siitä että ihmiskanta on kasvanut räjähdysmäisesti ja levinnyt niin laajalle, että petojen alkaa olla hankala pysyä pois takapihoilta. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että ihmisiä on suomessa tällä hetkellä noin 5,5 miljoonaa ja susia alle tai yli 150 kappaletta, riippuen siitä kuka laskee. Voin myös provosoida hieman lisää ja mainita, että susi on tappanut ihmisen viimeksi tiettävästi 1800-luvulla. Ihminen on tappanut ihmisen viimeksi... no, varmaan tänään.

Vähän samasta syystä en koskaan voisi omistaa koiraa. En pysty, en osaa enkä halua ruveta laumanjohtajaksi kenellekään karvakaverille. Kissan kanssa eletään rinnakkain, koiran kanssa on asetuttava koiran yläpuolelle. Ennen vanhaan ja mahdollisesti nykyisinkin maaseudulla kissa yleensä valitsi ihmisensä. Se saattoi kävellä jonnekin maataloon, todeta sen ja sen ihmiset itselleen sopiviksi ja asettua taloksi. Ja sitten siinä talossa vain oli kissa. Kaupungissa ja kerrostaloissa kissa ei tietenkään pääse vaikuttamaan itse näihin asioihin, mutta silti minulle ainakin kissa on oma itsenäinen olentonsa. Ei alistettu niin kuin koira. Enkä tarkoita alistettua mitenkään hirveän negatiivisella tavalla nöyräksi nuijittua, vaikka se siltä saattaa kuulostaa. (Tiedän kyllä ihmisiä, jotka pitävät kissoillensakin kovempaa kuria kuin minä, mutta puhunkin nyt vain itsestäni. Kissa ja minä on toimiva yhdistelmä, koiran kanssa siitä tulisi katastrofi.)

Sitten ne eläinkokeet. Minun on hyvin hyvin vaikea hyväksyä eläinkokeita missään muodossa. Riippumatta siitä kasvatetaanko se eläin koe-eläimeksi vai napataanko se villinä luonnosta. Olen antanut itseni ymmärtää, että joissain tapauksissa eläinkokeet ovat välttämättömiä tai ainakin erittäin hyödyllisiä. Tekee se silti pahaa. Kauheasti sotkee pakkaa nyt se, jos eläinkokeita koskevaan lakiin aletaan sotkea sitä ns. normaalia tutkimusta, kuten villieläinten pannoittamista. Tosin lakiesityksen mukaan jatkossa ei enää puhuttaisi eläinkokeista vaan "hankkeista" ja "toimenpiteistä".

Tietenkään en elä niin kuin saarnaan, eli en ihan suoraan sanottuna tiedä onko jotain kosmetiikkatuotettani testattu eläimillä ja syön myöskin lihaa ilman, että pystyn sanomaan sen possun/lehmän/kanan eläneen onnellisen elämän ennen ruoakseni päätymistä. Itse asiassa pystyn melko varmasti sanomaan, että se ei ole elänyt onnellista elämää, vaikka eläin tarvitseekin "onnellisuuteen" aika paljon vähemmän kuin ihminen. Mutta kukaan ei ole täydellinen ja minä kaikkein vähiten. Itse en kuitenkaan tapa mitään paarmaa isompaa (enkä mielellään pienempääkään, sillä paarmat saattavat toisinaan olla ihan järkyttävän isoja) ja pyrin parhaani mukaan elämään luonnon kanssa harmoniassa. Tai pysyttelemään sieltä pois, jos liikaa jännittää.

Loppuun laitan kevennykseksi videon siitä, mistä tunnistaa, jos kissasi onkin vahingossa koira.