Riikkis haastoi minut tämmöiseen meemiin.
"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."
Tämähän on tosi vaikeata, koska minullahan ei ole ikinä mitään omituisia tapoja...
1) Jos esimerkiksi televisiossa tai mp3-soittimessa äänenvoimakkuus esitetään numeroina, niin minun on pakko pitää volumea aina sellaisella tasolla, että numero on parillinen. Joskus yritän jättää volumen parittomalle numerolle, mutta se aiheuttaa suurta levottomuutta ja hetken päästä minun on pakko laittaa ääntä pykälä pienemmälle tai isommalle.
2) En tiedä onko tämä edes omituista vai täysin normaalia, mutta minun täytyy avata tietokoneella ohjelmat aina tietyssä järjestyksessä. Työpöydän alareunassa ohjelmien täytyy näkyä oikeassa järjestyksessä ja selaimen välilehtien (niiden yleisimpien, jotka on yleensä aina auki) on oltava oikeassa järjestyksessä. Jos vallitsee epäjärjestys, niin mielenrauhani järkkyy.
3) Tykkään selkeistä ruoista. En välttämättä välitä laittaa kastiketta ruokaan ollenkaan (paitsi riisiin, koska se on muuten vähän kuivaa syötävää). En voisi ikinä kuvitella sotkevani porkkanaraastetta perunamuussiin, kuten eräs opiskelukaverini teki. Aloin voida lähes pahoin nähdessäni sen. Ja esimerkiksi McDonaldsin hampurilaiset ovat parempia kuin Hesburgerin, koska niissä on kaikki selkeästi omina aineksinaan eikä yhtenä mössönä siellä sämpylöiden välissä.
4) Salmiakki (esim. Pantterit ja sen kaltaiset) saa minut aivastelemaan lähes poikkeuksetta. Myös kurkkupastillit aivastuttavat minua, joten vältän syömästä niitä flunssaisenakaan. Raskasta aivastella kurkkukarkkien vuoksi, kun jo valmiiksikin aivastuttaa.
5) Tästä oli jo aiemminkin puhetta, mutta minulla vanhenee usein kaikki syötävä. Ostan jotain ruokaa, en huomaa katsoa päiväystä ja huomaan vasta sitten kun olen aikeissa syödä sen, että sen parasta ennen -päiväys tai jopa viimeinen käyttöpäivä on jo mennyt. (Huhu kertoo, että usein olisi jopa eräs sama valmisruoka, joka aina pääsee vanhentumaan minulla, mutta ei mennä siihen nyt tarkemmin). Ja kuten viime viikolla (vai koska se oli) teillekin todistin, että minulla menee valtavasti esimerkiksi suklaata, karkkia sekä erilaisia pikkuleipiä vanhaksi ja roskiin. Eräs ystäväni tapasi aina käydä syömässä kaikki vanhat suklaat ja pikkuleivät luonani.
Olipa siinä monta syömiseen liittyvää juttua...
Haastan tähän vallan sekoboltsiin meininkiin mukaan Brimin, Elegian, Sirenitan, Willen ja Katan.
