Circulus in probando

Tajusin tuossa, että koska mielialani ja -piteeni vaihtelevat minuutissa ranteet auki -fiiliksistä tosi ihastuksellisiin fiiliksiin, niin oikeastaan en voi millään tapaa luottaa omaan objektiivisuuteeni näissä asioissa. (Duh.) Tästäpä syystä minun täytyi päättää muutama pääperiaate, joista pidän kiinni, vaikka kuinka tuntuisi, että tulee monoa ja elämä vituttaa.

Tein siis kehäpäätelmän: ^(*

• Tykkään siitä tosi paljon. -> Tykkään vain hyvistä tyypeistä. -> Se on hyvä tyyppi.

Kehäpäätelmäni lisäksi periaatteisiin lisättäköön, että:

• Minä olen hyvä tyyppi.
• Se tykkää minusta.

Näissä periaatteissa toki tökkii nyt pari pikku juttua, mutta ehdin selvittää ne asiat vielä myöhemminkin. Jos viimeisen vuoden aikana olen tullut päässäni tällaisiin päätelmiin, niin miten muka yksi vähän huonompi viikonloppu muuttaisi kaiken täysin.

Minähän en luovuta ihan näin helposti. Eikä minulla ole kiire minnekään. Zen.

*) Wikipedia sanoo: "... kehäpäätelmä on hyväksyttävä vain siinä tapauksessa, että johtopäätös sattuu olemaan tosi. Kehäpäättely ei osoita mitään syitä, miksi kyseistä väitettä olisi pidettävä totena."

Note to self

Hommaa läppäriin alkolukko.