Sleep with one eye open

Näin unta, että kirjoitin blogiin, joten... Kai se on jotain tänne raapustettava. Harmillisesti en enää muista aihetta, josta kirjoitin, niin en voi hyödyntää sitä myös täällä reaalielämässä.

Näin myös painajaista juuri ennen heräämistäni. Uni oli jotenkin todella kamala. Herättyäni olin melkein huolestunut siitä, miten sairas alitajunta minulla mahtaa ollakaan. Sitten muistin, että katselin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa viime viikon Docventuresin ja sen leffan, Tales of the Grim Sleeperin, josta uneni selvästi suoraan johtui. Helpotuin. Ehkä vähäsen.

Siinä vaiheessa asiat on kyllä todella huonolla tolalla, kun bloggaa omista unistaan, joskin tässä tapauksessa myös unessa blogattiin. Joten vuoroin vieraissa jne. Mutta vitsit, kun ei ole mitään kirjoitettavaa.

Mistä te haluaisitte, että kirjoitan?

I'm sleeping my day away

Eipä sitä ennen huomannutkaan, miten äitienpäivää isketään verkkokalvoille jokaisesta mahdollisesta suunnasta, ennen kuin kyseinen päivä muuttui itselle täysin tarpeettomaksi. Sähköposti, televisio ja kadunvarret pursuavat mainoksia osta äidille sitä ja tee äidin kanssa tätä. Että terveisiä vaan markkinakoneistolle, olen nähnyt viime aikoina ihan hemmetin ahdistavia unia.

Äidistä puheenollen, ja myös LittleB:n pelkokirjoituksesta kummuten, aikanaan kävi ilmi, että meidän perheessä myös äitini sai unihalvauksia. Kuten siis minäkin. (Olen kirjoittanut tästä ennenkin joskus sata vuotta sitten). Näistäkään asioista ei meillä oltu koskaan puhuttu ennen kuin itse otin omat "kohtaukseni" esille. En ymmärrä miksei. Itsehän teen aina numeron kaikesta vähänkin erikoisemmasta itseeni liittyvästä.

Viime yönä nukahdin piikkimaton päälle ja heräsin siitä noin tuntia myöhemmin miniunihalvaukseen. Tai pää heräsi, vartalo ei. Sain kroppani heräämään liikuttamalla kättäni väkisin, kuten yleensäkin. Se ei siis ollut paha unihalvaus, hädin tuskin unenpöpperössä edes tajusin mistä oli kyse, mutta näin jälkiviisaana tiedostan sen olleen pienimuotoinen sellainen.

En nykyisin oikeastaan edes saa unihalvauksia kovinkaan paljoa. Ennen niitä tuli huomattavasti useammin ja paljon voimakkaampina. En edes muista koska olisin viimeksi ollut sellaisessa tilassa, että aivot ovat täysin hereillä, mutta kroppa täydessä unessa. Elefantti istuu keuhkojen päällä ja se itsensä hereille vääntämiseen kuluva aika tuntuu loputtoman pitkältä. Se on karmeaa se.

No joka tapauksessa, mietin tässä, että voiko tällä elämäntaparemontilla olla jotain tekemistä unihalvausten vähentymisen kanssa. Olenko vahvempi taistelemaan sitä elefanttia vastaan. (Jätin kysymysmerkit pois, koska ne olivat aika tavalla retorisia). Sanotaan, että stressin määrä vaikuttaa unihalvauksiin, mutta elän kyllä tällä hetkellä ehkä stressaavinta aikaa elämässäni koskaan. (Tai no, ehkä vielä stressaavampaa oli äidin sairastuminen, mutta en muista silloinkaan unihalvaantuilleeni mitenkään erityisesti). Toisaalta ehkä stressi selittää sen viimeöisen miniunihalvauksen ja myös sen aamusta saapuneen ahdistavan unen.

Kyllä pitäisi puhua enemmän unihalvauksista. Varsinkin tässä tapauksessa tieto vähentää tuskaa huomattavia määriä. Luojalle Googlelle kiitos, että on nykyisin olemassa helppo tapa ottaa asioista selvää! Ei tarvitse pelätä sekoamistaan, kun huomaa, että meitä on muitakin.

O Romeo, Romeo, wherefore art thou Romeo?

Minulla on nyt huge problem. Näin viime yönä romantillista unta yhdestä näyttelijästä, mutta minulla ei ole aavistustakaan kuka tämä näyttelijä on ja miksi hän tuli uneeni. Olen siis melko varma, että kyseinen hemmo on oikeasti olemassa, mutta minulla ei ole mitään käsitystä hänen nimestään. En myöskään tietoisella tasolla ole pitänyt häntä mitenkään erityisen viehättävänä. Mutta unessani hän oli kyllä todella hurmaava tapaus. Unessa myös oli huomionarvoista se, että tyyppi oli livenä viehättävämpi kuin jossain näkemässäni elokuvassa. (Jos vain tietäisin mikä se elokuva oli...)

Unessa tämä näyttelijä oli näytellyt mm. tv-sarjassa Rome ja herättyänikin olin melko varma tiedon paikkansapitävyydestä. Nyt kuitenkin kun selasin kyseisen sarjan näyttelijöitä lävitse, ei sieltä löytynyt tätä kyseistä miestä laisinkaan. Olen melko varma kuitenkin, että olen jossain (elokuvassa tai tv-sarjassa) nähnyt hänet jossain roomalaissoturin asussa tai vastaavassa. Kuka ihme se voisi olla? Vai olenko kuvitellut koko tyypin?

Unessa päädyin tämän tyypin kotiin, koska heidän asuntonsa oli siinä, missä ennen oli minun lapsuudenkotini rappukäytävä. Tai on vieläkin, mutta unessa siihen oli tehty lisäasunto. Aika ovelaa. Näyttelijä asui siellä vanhempiensa sekä siskonsa kanssa ja meni sitten rakastumaan minuun. Se oli kyllä ihan true love. Harvoin on harmittanut herätä niin paljon, kuin tänä aamuna harmitti.

Tämä vaivaa minua nyt todella. Auttakaa! Mitä muita vaihtoehtoja voisi olla, kuin tv-sarja nimeltä Rome? Tuon 300-elokuvan näyttelijäkaartia selasin myöskin, mutta ei sieltäkään löytynyt tätä elämäni miestä, jonka alitajuntani minulle viime yönä toi.

Ps. Lupaan laittaa kyseisen näyttelijän tämän blogin kesäkuun mieheksi, jos ikinä (kesäkuun aikana) keksin, kenestä on kyse.

La, la, la, la, la, la, la

Eilen oli aika raskas työpäivä, jonka jälkeen otin kevyet neljän tunnin torkut. Olen antanut itselleni luvan nukkua perjantaisin töiden jälkeen niin paljon kuin huvittaa, mikäli ei ole muuta tekemistä, koska seuraava päivä on lauantai eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä. Muina arki-iltoina sillä on vähän väliä, kun pitäisi kuitenkin saada ajoissa unta sitten ihan yöunillakin.

Näiden neljän tunnin tirsojen aikana ehdin nähdä unta, jossa tapasin Elämäni Miehen. Sen tiesi siinä unessa heti silleen alussa, niin kuin Hollywood-leffoissakin, että tämä on nyt Se Oikea. Valitettavasti vaan hepun nimi ei paljastunut minulle koko unen aikana.

Unessa meillä oli yhteinen ystävä, jonka kautta tapasimme. Viihdyimme erityisen hyvin toistemme seurassa siinä tilanteessa, mikä se nyt ikinä unessa olikaan, joten tyyppi alkoi vihjailla, että voisimme tavata ensi viikolla uudestaan. Hän antoi minulle luvan kysyä nimensä tältä meidän yhteiseltä ystävältä, vaikka ei sitä itse suostunutkaan paljastamaan. Luulen muistavani, kuka irl-ystävistäni oli tämä meidän yhteinen ystävä siinä unessa, joten pitäisikö minun nyt sitten ruveta koluamaan hänen miespuoleisia kavereitaan lävitse?

Jaa mitä sanoit? Ai unet eivät olekaan totta?

Lomalle lompsis!

Näin viime yönä hiukkasen hämärää unta. Oli Minhin syntymäpäivä ja hänelle oltiin järjestetty isolla porukalla yllätysjuhlat. Minäkin olin siellä. Ja ainakin Gata sekä ex-Rappiotäti, jonka kanssa halasimme jopa epäilyttävän pitkään. Minh oli jostain syystä huonotuulinen (A:n känny oli kiinni eikä siihen saanut yhteyttä), saapui paikalle takaovesta ja yritti luikkia melkein samantien pois bileistä. Yritin vielä lähettää jonkinlaista tekstiviestiä Minhin perään, mutta yritys oli tuomittu epäonnistumaan, koska puhelinnumeron sijasta minun piti muistaa jonkun tutun tutun lapsen nimi ja tietysti se meni väärin.

Ehkä ihan hyvää tekee tämän unen myötä siirtyä hetkeksi viettämään mökkielämää. Poistun siis yllättäin muutamaksi päiväksi nettimaailmasta. Pitäkää peukkuja, että on lämmintä ja aurinkoista. Sii juu!


Ai niin! Olen tänään putsannut ja pakastanut viisi kiloa mansikoita (ihan yksin, köh köh, kiitos vaan apulaiselle) ja vääntänyt mustikka-raparperipiirakan, jota juuri mussutin ja joka on tosi hyvää! Kiikutan lopun piirakkaa mökille huomenna mukanani. Tänään pitäisi vielä pakastaa neljä raparperinvartta sekä loput mustikat. Kyllä nyt on kesä laitettu huolella talteen!

I understand why they say high school never ends

Muistatteko sen Marilyn Monroen kuuluisan hamekohtauksen (kuvassa yllä)? No minä tein sen saman tänään Hämeensillalla, mutta paidan helmalla. Päälläni oli siis tuollainen hyvin väljä a-linjainen toppi ja tuuli otti ja heitti sen tuosta edestä ilmaan. Ilma oli niin lämmin, että minulla kesti pari sekuntia liian kauan tajuta olevani vatsa paljaana siinä keskellä vilkkainta katua. No, toivottavasti kovin moni ei sokeutunut.

Olen tänään ollut muutenkin sosiaalisesti todella kömpelö. Syytän tästä viime yön untani, joka oli valtavan miellyttävä sekä pääparan sekoittava vielä seuraavana päivänäkin. Kaikenlaiset kommunikointiyritykseni toisten ihmisten kanssa ovat olleet töksähtelyssään niin ensiluokkaisia, että ihan kateeksi kävisi ellen itse olisi se önkkääjä. Esimerkiksi lauseen "anteeksi mitä" sijasta olen käyttänyt naapurille tuttavallisesti sanaa "täh". Lopun aikaa olen vain tuijottanut eteenpäin tyhjä katse silmissäni enkä oikein ole tajunnut mistään mitään.

Niin siis se viime yö. Siis omg. Ehkäkö vähän pussailin Brandon Boydin kanssa. Some serious kissing, if you know what I mean... Kuulostaa tosi teinitouhulta uneksia jostain rokkilaulajasta, mutta syytän tästä näitä helteitä. Uni oli kyllä... mmmmmmmm. Voisin vaikkapa maksaa vähäsen siitä, että pääsisin toteuttamaan viime öisen ihan käytännössä. Vaikka tuskinpa Brandon maksua siitä ottaisi vastaan, että pääsisi pussailemaan minua. Haluan pussailla. Nyt! Heti!!!

Nyt on kyllä pakko käydä järvessä vähän viilentämässä itseäni. Palaan selväjärkisempänä, tai sitten en.

Silirimpsis

Poistun viikonlopuksi internetin aalloilta, joten turha odotella tänne mitään postauksia ainakaan ennen sunnuntai-iltaa, jos silloinkaan. Tauko tulee varmaan ihan hyvään väliin, koska olen potenut tällä viikolla flunssan lisäksi myös jonkinlaista blogiväsymystä. Ei vaan ole jaksanut naputella tänne mitään. Asiaa kyllä olisi, mutta keskittymiskyky on kateissa. Ja sitten taas toisaalta miettii, että kuka tätä oikein lukee... Äh, no menkööt.

Tuossa jokunen aika takaperin angstasin siitä, kun löysin eksäni Facebookista ja ihan varmasti se ei hyväksyä minua kaveriksi, kun on mustis vaimo ja kaikkea ja yhyy. No se oli aika turhaa, koska hyväksyihän se sitten kuitenkin. Olen viime päivinä vaihtanut muutaman viestin eksän kanssa, mikä on ollut kovin mukavaa. Jotkut vaan tuntuvat aina yhtä tutuilta, vaikka ei vuosiin olisi tekemisissä. Samalla myöskin huomaan hyvin kirkkaasti sen, miksi emme ole enää yhdessä. Sisäinen kielipoliisini saa henkisiä nyrjähdyksiä, kun luen niitä viestejä. Välimerkit, tai lähinnä niiden olemattomuus, ja yhdys sanat... Niin siis tarkoitan vain sitä, että olemme ihan liian erilaisia. Toiset meistä viilaavat pilkkua ja toiset varmaankin keskittyvät sitten olennaiseen. Onneksi aika kultaa muistot.

Olen nähnyt ihan ihmeellisiä ja sadistisia unia viime aikoina. Yhtenä yönä kimppuuni yritettiin käydä, mutta Gandalfin miekka suojeli minua (enkä edes ole katsellut tai lukenut Taru Sormusten Herrasta viime aikoina). Tänään päivällä näin unta, että olin Köpiksessä erään toisen bloggaajan seurassa ja tämä toinen bloggaaja jotenkin järjesti minut murhayrityksen kohteeksi. Sänkyni ja kaikki tavarani käsiteltiin jollain syövyttävällä aineella, mutta onneksi en ollut hotellihuoneessani sillä hetkellä. Tekijä saatiin kyllä kiinni. En edes halua kertoa kuka se toinen oli, ettei kukaan nyt ala kuvitella minulla olevan jotain sisäisiä patoumia tätä henkilöä kohtaan! Koska ei ole. Oikeasti. Unet on niin outoja. Mutta jätänpä teidät nyt sitten miettimään pienissä päissänne, että olinkohan se minä... Buahahahahaa.

Minulla on jotain inhottavaa kylkipistosvihlontaakin tällä hetkellä. Äh. Menisi pois.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Sweet dreams are made of this...

Dream In, Dream Out by ~JIM-SWEET on deviantART


(Googlasin postauksen ensimmäiseen aiheeseen sopivaa kuvaa ja törmäsin tuohon. Se on niin kiehtova kuva, että olin pakotettu pläjäyttämään sen tähän alkuun.)

Näin viime yönä unta pitkästä aikaa tuosta elämäni ensimmäisestä suuresta rakkaudesta. Kutsun sitä rakkaudeksi, vaikken koskaan kyseisen tyypin kanssa päässytkään katsekontaktia pidemmälle. Hän kuitenkin vei jalat altani ihan totaalisesti, jonka jäljiltä kävelyni on vieläkin horjuvaa. Sain kerran häneltä purkan, jota jauhoin tunteja (tämä saattaa olla merkittävä tieto niille, jotka tietävät, etten voi sietää purkkaa) ja sen jälkeen säilöin sen purkan vuosiksi sellaisen taitellun pahvinpalasen väliin. Tänä päivänä en tiedä sen enempää purkan kuin miehenkään sijaintia. Purkka on kulkeutunut joko roskikseen tai sitten se on vielä jemmassa jossain pahvilaatikossani, joita roudasin lapsuudenkodista tänne vanhempien muuttaessa. Mies on ehkä tai ehkä ei Tampereella, viimeinen näköhavainto on yli kahden vuoden takaa. Joskus hän kuitenkin palaa kummittelemaan. Ihmettelen, että miksi nyt, kun en taatusti ole tietoisesti ajatellut häntä aikoihin. Unessa tavoitin vain lyhyesti sen jonkin, johon hänessä ihastuin. Yritin etsiä sitä hänen kasvoiltaan, mutta oli hankala muistaa unessa miltä hän näyttää, koska se on hankalaa hereilläkin. Minulla on tyypistä tasan yksi kuva ja kuvasta harvoin välittyy edes sitä jotakin. Samassa unessa käväisi myös yksi edesmennyt koulukaveri, joka oli siinä siis ihan hengissä eikä muuttunut lainkaan sitten 90-luvun. (Nämä tyypit siis olivat kavereita keskenään ihan oikeastikin). Outoja unia. Tuollaisten unien jälkeen on aina jonkin aikaa hiukan pihalla. En harrasta mitään jungilaista unien tulkintaa, joten se siitä. Oli kiva nähdä, pojat.

Käytiin eilen Minjan kanssa leffassa katsomassa Coenin veljesten uusimman Burn After Reading. Se oli ihan hauska leffa. Ei mikään sellainen haha-hauska, vaan aidosti nauratti monet kohtaukset siinä. Sen lisäksi siinä oli pari aikamoista yllätysmomenttia, kun yhdellekin kävi plät. (Yritän välttää juonipaljastuksia, jos joku ei ole vielä nähnyt kyseistä leffaa). Brad Pittistä oli leivottu hyvin nuorekas versio elokuvaan, tosin niitä silmäpusseja ja juonteita on vaikea kadottaa. Missä ihmeen välissä Pittistä tuli viittäkymppiä lähestyvä keski-ikäinen ukko? Varmaan ne kiljoona lasta myöskin vanhentavat. Esimerkiksi True Romance -leffassa Brad oli vasta minun ikäiseni. (Eli siis tosi nuori, toim.huom.) No palatakseni aiheeseen, niin tässä Burn After Readingissa oli Bradin lisäksi liuta hyviä näyttelijävalintoja, kuten nyt vaikka John Malkovich, joka on aina loistava, ja Frances McDormand, josta tykkään myöskin aina. Ja George Clooney, sekä hyviä sivuroolityyppejä myöskin. Ja ehkä yksi parhaista puolista siinä leffassa oli, että se kesti vain hiukan reilut puolitoista tuntia. Nykyään kun niin moni elokuva tuntuu ihan ylivenytetyltä 2,5 tuntiseksi (vähintään), on aina virkistävä poikkeus jos joukossa on joku sellainen tiivis ja sopivan mittainen pakkaus. Mutta pidemmittä puheitta (heh, johan sitä tulikin jaariteltua) suosittelen ehdottomasti katsomaan tuon. Trailerin voi tsekata täältä.

Jottei elämäni kuulostaisi liian ruusuilla tanssimiselta, niin voin lopuksi vielä vähän valittaa. Minua on nimittäin vaivannut viime päivinä aivan helvetillinen olkapääsärky. Se vanha vaiva taas kaivautui esiin jostain kuopastaan. Viimeiset kahdeksan kuukautta ovat olleet oikein hyviä eikä olkapäätä/hartiaa ole särkenyt juuri nimeksikään, mutta annas olla kun ne kuukautiset lopulta tulivat, niin johan alkoi olkapäätäkin särkeä. Kuulostaa varmaan aika scifiltä, mutta näillä on oikeasti joku mystinen yhteys. Harmi vaan, että tuo särky ei silti poistu, vaikka kuukautiset loppuisivatkin. Olen nyt useamman päivän ajan pitänyt kylmäkäärettä ja syönyt yliannostuksen särkylääkkeitä, mutta ei tunnu helpottavan. Lääkäriin on kai ihan turha mennä, koska olkapään vuoksi sieltä ei saa ikinä muuta kuin lämmintä kättä. Kyse ei kai ole nivelistä tai mistään kapsuliiteista vai mikä se oli, näin on fysioterapeutti asian todennut, vaan ihan lihaksen heikkoudesta. Ongelma on vaan se, etten todellakaan muista tehdä mitään käsipainoharjoituksia silloin, kun kaikki on ok. Eli toisin sanoen tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Nyt vaan olo on sellainen, että tekisi mieli iskeä veitsi tuohon hartialihakseen, että tuo särky helpottaisi (tai ainakin muuttuisi toisenlaiseksi kivuksi). Tällä hetkellä ymmärrän niitä, jotka siirtävät henkisen kipunsa fyysiseksi viiltelemällä itseään. Poppaskonsteja otetaan vastaan.

Tästä tulikin aika pitkä postaus (näin pitkän sepustuksen kirjoittaminen varmasti onkin parasta lääkettä tuolle olkapäälle), mutta niille, jotka vielä jaksavat mukana, voin kertoa, että radiota ei kannata sijoittaa mikroaaltouunin päälle. (Tulipa tuosta pilkullinen virke). Sain joululahjaksi mikroaaltouunin. Koska keittiössäni on todella nihkeästi pistorasioita (2 x pistoke tiskialtaan vieressä ja yksi pistoke aivan toisella puolen keittiötä), jouduin sijoittamaan mikron pakastimen päälle. Se on siis sellainen kaappipakastin, joka jököttää tuossa yhdessä nurkassa. Olen aiemmin pitänyt radiotani siinä pakastimen päällä, mutta nyt mikro sitten vei sen paikan siitä. Laitoin radion mikron päälle, vaikka mikron käyttöohjeissa kyllä käskettiin sijoittaa se mahdollisimman kauas radio- ja televisiovastaanottimista. Sitten yritin kuunnella radiota, mutta joka kanavalta (myös Radio Rockilta) tuli vain Tiktakin Satuprinsessaa. Laskin radion lattialle ja johan vaihtui sävelet Gunnareiksi tai joksikin muuksi. Ja nyt minulla sitten ei ole paikkaa radiolle enää.

Nyt pitää varmaan sitten lähteä kauppaan. En jotenkin lainkaan käsitä vieläkään, että tänään on lauantai.



Ps. Aika hiljaista varmaan ollut uutisrintamalla. Viinaan voi kuolla, hei tiesitteks?

Kärpäsiä ja ihmissusia

Eilen kun menin nukkumaan, niin muistin yhtäkkiä mitä unta olin nähnyt edellisenä yönä. Näin unta isäni isästä. En muista ikinä ennen nähneeni kyseisestä ihmisestä unta, ainakaan hänen kuolemansa jälkeen, ja siitä on jo kauan. Siinä unessa hän toki oli vielä elossa ja hyvinvoiva, olimme jopa jollain tapaa läheisiä siinä unessa. En tiedosta millään tasolla edes ajatelleeni pappaa viime aikoina. Ja jännittävää oli tajuta, että näin tuota unta juuri isänpäivän vastaisena yönä. Mielenkiintoista...

Bärtil sai taas eilen illalla syödäkseen. Tämä kämppä on niin kuuma, että pidän ikkunaa raollaan melkein aina siihen asti kunnes menen nukkumaan. Eilen sitten joku onneton pieni kärpänen ilmestyi istumaan tuohon pöydälle. Kaappasin sen siitä ja heitin Bärtilin kitaan. Vähän jouduin taas auttamaan ja ystävällisesti pehvasta tuppaamaan kärpästä oikeaan suuntaan, että... NAPS! Siellä se nyt muhii. Bärtil oli alunperin keittiön pöydällä, mutta jouduin siirtämään sen siitä hiukan hämärämpään paikkaan kirjahyllyyn, koska ikkunanraoista vetää täällä niin kovasti, että pelkäsin Bärtilin näin paleltuvan näin talven lähetessä. Sitten kun tulee lumi maahan, niin täytyykin alkaa valmistella Bärtilin laittamista talvihorrokseen. Toivottavasti se herää elinvoimaisena kevääseen eikä kuole talven aikana.

Meinasi katketa verisuoni päästä taas, kuin luin tämän jutun Hesarin nettisivuilta. "Naiset saavat tuloja sekä ansiotyöstä että miehiltä. Lopputuloksena naisten elintaso ja kulutustaso ovat suuremmat kuin palkkavertailujen perusteella voitaisiin olettaa." Siis että mitenkä? Miten niin naiset saavat tuloja miehiltä? Millä vuosisadalla tämä herra tutkija mahtaa elää? (Joo, tiedän kyllä siitä ihmissuhde-blogista, johon en todellakaan aio linkittää). Siis ensinnäkin nykyäänhän yhä enenevä joukko naisista ovat yksineläjiä. Ja jos ei olekaan, niin en ikinä ole kuullut, että nainen saisi mieheltä rahaa, mikäli heidän ansiotulonsa ovat lähellekään samaa luokkaa. Jos taas nainen on vaikkapa äitiyslomalla, niin silloin miehen tulot todennäköisesti ovat suuremmat, jolloin on vähän pakko kai käyttää enemmän miehen rahoja elämiseen. En tiedä kuvitteleeko kyseinen tutkija, että jos mies käyttää omia rahojaan lapsiin tai vaikkapa kotiin, niin se on sitten "tuloja" naiselle? Ja tuo on ehkä älyttömin peruste mitä olen ikinä kuullut, että kun miehet kuolevat nuorempina, niin nainen sitten ikään kuin perii ne miehen suuret rahavarannot. Voi hyvä ihme sentään... Kertokaa pliis, että tuo on läppä? Samassa jutussa sanotaan myös, että miehelle "palkalla ja asemalla on oleellinen merkitys pariutumismarkkinoilla. Pienituloisimmat miehet jäävät muita useammin ilman puolisoa". Olisi hauska tietää onko tuosta jotain tilastotietoa olemassa? Itse tiedän ainakin paperimiehiä, jotka ovat paatuneita poikamiehiä, ja onnellisesti naimisissa olevia työttömiä tai pätkätyöläisiä... Eli siis naiset, ajatelkaa nyt vähän miesparkoja ja tyytykää huonompaan palkkaan, jotta miesten asema parantuisi parisuhdemarkkinoilla! Tuo on niin älytöntä. Älkää nyt oikeasti tulko väittämään, että jos palkkatasa-arvo toteutuisi, niin miehet eivät sen jälkeen saisi enää naisia. (Okei, ehkä ei olisi pitänyt edes kirjoittaa tästä, kaduttaa jo valmiiksi.)

Eilen oli Elisan adsl-yhteydet poikki koko Suomessa monta tuntia. Puhelimeni kävi kuumana, kun kaikki nettiaddiktit olivat hätääntyneet. Minua nyppii tuossa uutisoinnissa se, että sanotaan Elisan kaikkien laajakaistayhteyksien olleen poikki. Minulla on kyllä Elisan laajakaista myöskin, ja hyvin toimi koko illan. Myös kaapelimodeemi on laajakaista, eikä pelkkä adsl. Niin että työntäkää se laajakaistanne sanonko minne...

What's the point

Näin viime yönä unta, että ammuin miehen. En enää muista kuka se oli ja miksi sen tein, mutta minulla on vahva tunne itsepuolustuksesta ja jonkinlaisesta pakosta. Polkupyöräni oli jotenkin olennaisessa osassa siinä unessa, itse asiassa muistan tarkalleen ottaen ampuneeni pyörääni enkä ketään ihmistä, mutta silti muka tapoin jonkun miehen. Tajusin, että saatan jäädä taposta kiinni ja tärkeää oli, että toimitan pyöräni jonnekin muualle, joten lähdin polkemaan ympäriinsä. Tällöin muka en olisi jäänyt kiinni, koska eihän poliisit mitenkään olisi etsineet minua muualta kuin kotoani. Sekavia unia. Eikä varmasti liity mitenkään siihen, että katsoin Kill Billin ennen nukkumaan menoa.

Koko aamun (tai päivän siis, heh) fiilis on ollut jotenkin blue ja meinasinkin ensin harjoittaa inkuvinettävää metabloggausta ja muuta nurinaa. Sitten etenin ajatusketjussa siihen, että en kuitenkaan osaa muotoilla asiaa niin kuin tahtoisin ja oli tarkoitus, ja sitten kun joku kommentoi jotain, niin koen että minut on ymmärretty ihan väärin ja sitten olen ihan äh. Joten se siitä. I'll walk it off.

Kuuntelin piristyskappaleeni ja laitan sen teillekin tänne. Ei välttämättä ensimmäinen biisi, jonka odottaisitte täällä blogissa kuulevanne, mutta minusta tuo on ihan huippu! Ei voi kai olla tulematta hyvälle tuulelle, kun tuota kuuntelee. Hyvin olennaista on myös laulaa mukana! Itse asiassa niin olennaista, että laitan poikkeuksellisesti biisin sanat kokonaisuudessaan tähän postauksen perään. No niin, kaikki mukaan!

Hello. Did you miss me?
I know I'm hard to resist
Y'all can come and help me pick the sweetcorn out of this.
It's hard to be humble
When you're so fuckin' big
Did you ever meet a sexier male chauvinist pig

I'm gonna milk it till I turn it into cheese
Tell your babes in arms and OAP's
Come and take a piece of me

If you drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't see me I don't exist
It's nice to meet you
Now let me go and wash my hands
Cause you just met the world's most handsome man
The world's most handsome man

Y'all know who I am
I'm still the boy next door
That's if you're Lord Litchfield and Roger Moore
Have I gone up in the world
Or has the world gone down on me
I'm the one who put the Brits in celebrity

Give in and love it
What's the point in hating me?
You can't argue with popularity
Well you could
But you'd be wrong oh

If you drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't need me I don't exist
You voted for me
Now let me see a show of hands
Here before you stands the worlds most handsome man

Can you make me laugh and sign this autograph
(Though it's not for me)
Grip a grin, shake and fake, name a shame
Then I'm out of here
It's not very complicated
I'm just young and overrated...whoa...

Please don't drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't see me I don't exist
It's nice to meet you
Now let me go and wash my hands
Here before you stands
Please don't drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't need me I don't exist
It's nice to meet you
Now let me see a show of hands
Cause you just met the world's most handsome man
The world's most handsome man
The world's most handsome man
The world's most handsome man

(Robbie Williams - Handsome Man)

Ps. Okei, nuo sanat eivät mene näköjään koko aikaa ihan yksi yhteen tuon laulun kanssa, mutta onhan teillä korvat päässä kuitenkin.