Ensin muuttui Facebook ja sitten muuttui mese. Ei tällaisia muutoksia kestä ihminen! No ei vaan...
Niin siis, asensin uuden version Windows Live Messengeristä itselleni tänään. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen (toisin kuin Facebookin, sitä en sulata ikinä), mutta herranen aika kun menetän aina hermoni tilanteissa, joissa pitäisi modata jotain asetuksia ja kun mikään ei ole niin kuin ennen. Siinä lentelee vitut sekä helvetinperkeleet, kun meikäläinen yrittää sopeutua johonkin uuteen. Eilenkin olin ihan raivokohtauksen partaalla, kun yritin vaihtaa, tai siis vaihdoinkin kielen kitaraan, kun se alaosaston kiinnitys ei meinannut millään onnistua eikä mistään löytynyt kuvallista ohjetta jonkun järkevän kiinnityksen tekemiseen. Tänään, säätäessäni uutta versiota mesestä mieleisekseni, juttelin samaan aikaan erään ystävän kanssa. Hän äityikin kuvailemaan minulle luonteenomaista rauhallisuutta, and I quote: "kun miulta kysytään että mitä miule tulee mieleen sanasta zen, niin aina oon tavannu sanoa että kyllä siitä Tiina tulee mieleen". Tuon jälkeen oli kyllä pakko jo vähän nauraa. Tai aika paljonkin.
Niin, siis sitä piti vaan sanoa, että nyt mesen taustakuvanani uiskentelevat yllä kuvassa näkyvän kaltaiset koriste- eli koikarpit (siis animoitu taustakuva, toim.huom.). Ihanaa. Jos ne eivät rauhoita niin sitten eivät mitkään. Kauniita kaloja ovat nuo.
