generated by sloganizer.net
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harmitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harmitus. Näytä kaikki tekstit

29. tammikuuta 2013

Joka päivä on ongelma uus

Kokonaiset kaksi päivää ehdin testailla tuota Super-Jutan dieettiä ja nyt on jo ongelma. Ei pysty, nimittäin. Siis dieetissä ei muuten ole mitään vikaa, paitsi että en vaan pysty syömään noin paljoa. Kaiken järjen mukaan siinä ei edes ole kovin paljoa syötävää, kalorimäärissä se jää huomattavasti alle suositusten, mutta vatsani sanoo, että no can do.

Todennäköisesti ongelma on nyt joko nuo maitotuotteet tai sitten leseet, mutta vatsani on koko ajan niin turvoksissa, että muutaman tunnin välein syöminen tuntuu aivan mahdottomalta tehtävältä. Maitorahkana olen käyttänyt Ehrmannin rasvatonta maitorahkaa, jonka laktoosipitoisuudesta liikkuu internetissä hyvin ristiriitaisia tietoja. Koska valmistaja on ulkomaalainen, niin tarkkaa tietoa ei ole. Toiset pahastikin laktoosivammaiset pystyvät syömään sitä ilman ongelmia ja toiset eivät yhtään. Lähikaupassa hyla-maitorahka maksaa saman verran kuin Ehrmann, mutta se ei ole ylläripylläri rasvatonta. Raejuustossa taas ei pitäisi olla laktoosia juuri ollenkaan.

Ennen kuin lähden kauempaa etsimään vähälaktoosista rasvatonta maitorahkaa, niin ajattelin ainakin jättää nuo hiutaleet ja leseet pois vähäksi aikaa, jospa ne vaikka turvottavat vatsaraukkani pinkeäksi kuin kaasupallo. Eihän niiden merkitys kai voi rasvanpolton kannalta olla mikään muu kuin kuitujen avulla pitää koneisto toiminnassa? Vai keksiikö joku jonkun muun selityksen niiden tarpeellisuudelle? Toisaalta olenhan kaurapuuroakin syönyt ilman sen ihmeempiä tuskia, joten miksi sekään nyt olisi syyllinen turvotukseen? Hmph.

Ja jotta paketti olisi täydellinen, niin vasen polveni alkoi kipuilla eilen pumppitunnilla. Vasen polveni on aina ollut kokoonpanossani se heikoin lenkki ja juuri viikonloppuna ehdin sanoa, että koskahan se sanoo sopimuksensa irti, kun rutisee joka käänteessä. Nyt pelottaa ihan tosissaan, että se sanoo poks ja treenit oli sitten hetkeksi siinä. Ainakin kyykkytreenit, mutta kuka hullu sitä nyt pelkkää yläkroppaa treenaa...




10. heinäkuuta 2009

Selviämispostaus

Tämä ei ole siis kännipostaus vaan selviämispostaus. Menin tänään käymään "ihan yksillä vaan" tuossa lähikuppilassa. Useathan meistä tietävät mitä tuo termi oikeasti tarkoittaa... En olekaan tuollaista känniä tempaissut sitten viime kerran.

Juttelin baarissa entisen työkaverin kanssa, jota en ollut nähnyt sitten viime kesän ja kuulin, että avioero on vireillä jo neljättä kuukautta. Jotenkin yllätti, vaikka tiesin sen pariskunnan elon olleen kaikkea muuta kuin ruusuista. Sitä vaan ajatteli, että jos ne tuostakin selvisivät, niin sitten eivät kyllä eroa mistään syystä. Vuosituhannen alussa olisin ehkä kiljunut riemusta tuon uutisen kuultuani, nyt olen vain pahoillani. Sekä hiukan myös pelkään saavani tästä henkilöstä jonkinlaisen riesan elämääni. Pidän hänestä niin kovasti, mutta kun eräiden kanssa ei ikinä voi pitää hommaa täysin kaveripohjalla. Tai siis minä voin, mutta toinen ei voi. Enkä halua enempää.

Kauhea hedari iski äsken päälle äsken.

Nyt taidan mennä viskaamaan tuon kylmentyneen pizzanjämän mikroon.


Lisäys: Ensimmäistä kertaa taisi olla sellainen tilanne tuon henkilön kanssa, että minä olin niskan päällä tilanteessa. Ensimmäistä kertaa pystyin olemaan oikeasti vapautunut hänen seurassaan ja sanomaan suoraan mitä asioista ajattelen. Tajusin, että sillä ei ole väliä enää. Olen päässyt siitä yli. Hänestä yli.

Ekstra-lisäys: Pitääköhän tämä postaus deletoida aamulla...