#tag:Otsikko#

#tag:Kuva#

#tag:Teksti#
Aina naurattaa, kun toiset kämmää.

Ps. Saatteko te muut klikattua tuon kuvan isommaksi, vai onko se vaan IE joka sukkaa? Nonni, nyt sen pitäisi isontua.

Night of the Living Dead

Kuten joskus aikaisemmin mainitsinkin, niin olen syyskuun alusta asti noudattanut "terveellisiä" (tai epäterveellisiä, miten sen nyt ottaa) elämäntapoja. Toisin sanoen olen katsonut mitä suuhuni laitan ja joinain päivinä en juuri ole ehtinyt paljon mitään laittaakaan. Olen siis syönyt kuitenkin paljon vähemmän rasvaista, suolaista ja ylipäänsä hiilihydraatteja. Olen kuitenkin sallinut itselleni aina kerran kuussa jonkinlaisen herkutteluviikonlopun, koska totaalikieltäytyminen on ihan perseestä.

No, näin halloweenin kunniaksi (jota en kylläkään vietä millään tapaa) päätin tehdä pizzaa, johon laitoin kunnolla kaikkea mättöä päälle. Pizza on aivan älyttömän hyvää, silmät vetäisivät enemmän kuin vatsa jaksaa. Mutta! Voi hyvä ihme tätä väsymystä, mikä päälleni pamahti kun olin pari palaa pizzasta nauttinut! Kello on yhdeksän aikaan lauantai-iltana ja joudun lähes taistelemaan, että jaksan pitää silmäni auki. Tietysti mikä estäisi menemästä nukkumaan, mutta jos nyt en kuitenkaan ihan vielä.

Mietinkin tässä, että olenko ollut aina näin väsynyt kun olen edellisessä elämässäni (siis ennen syyskuun alkua, heh) mässytellyt jotain rasvaista mättöä vai johtuuko tämä vain siitä, että kroppa ei ole viime aikoina tottunut tämmöisiin kaloripläjäyksiin? Vai tuntuuko tämä kontrasti vaan jotenkin epätavallisen suurelta? En ole osannut tässä parin kuukauden aikana ajatella, että olisin jotenkin virkeämpi kuin ennen, koska olen ollut kiireisempi kuin moniin aikoihin. Mutta nyt kun vertaan tähän tämän hetkiseen olotilaan, niin olen siis todellakin ollut virkeämpi. (Vaikka noh, juuri aiemmin tällä viikolla valitin väsymystä, mutta se nyt johtui kai yksinkertaisesti siitä että oli niin pimeätä ja harmaata ja olin nukkunut aivan liian lyhyitä yöunia).

Varokaahan kummituksia!

In your face

Pitkä nenä niille, jotka eivät uskoneet Bärtilissä enää hengen pihisevän!




Pesukone teki eilen keljun tempun.




Kamerasta löytyi myös tällainen mystinen kuva. Kesti kyllä hetki tajuta mitä tuo esittää. Tajuatko sinä?





Keskiviikon köllykkää kaikille!

Mmmmm... Marabou

Ruokailun päätteeksi tänään alkoi tehdä suklaata mieli ihan hirveästi. En jaksanut lähteä kaupasta ostamaan, joten aloin kaivella vanhoja suklaavarastojani. Joskus aikaisemminkin olen maininnut, että minulta jää usein suklaata tai karkkia syömättä. Ostelen siis herkkuja enemmän kuin syön. Joku piti sitä hulluutena, mutta tässä todiste siitä.

No niin, suklaanhimo oli siis valtaisa, joten lähdin etsimään sellaista kätköistäni. (Suklaarahastoon ei tarvinut kajota). Ja kuinka ollakaan, keittiön sivupöydältä löytyikin avaamaton Maraboun Schweizernöt -suklaalevy. Jonka parasta ennen -päiväys oli 1.6.2008. Otin sen käteeni ja se tuntui... öh, hiukan eriskummalliselta. Toinen pää suklaalevystä oli paksuuntunut ja aivan pehmeä. Tämän lisäksi se suhisi minulle. Lievästi pelotti avata se...




Kuten näkyy (kuvaa klikkaamalla vielä tarkemmin), toinen pää suklaalevystä oli mennyt aivan pieneksi piperrykseksi sekä hiukan isommiksi klönteiksi. Se suhina kuului siitä, kun nuo muruset valuivat pakkauksen sisällä liikutellessani sitä.

Miten voi oikeasti käydä suklaalevylle noin? Se ei takuulla ole kastunut, aurinko siihen on kyllä saattanut porottaa kesällä.




Ei tainnut sitten ihan ufoja näkyä tänään, mutta jotain melko ufoa kuitenkin...


Ps. Ai niin. Ainakin tuo auttoi siihen hillittömään suklaanhimoon. Ei nimittäin tehnyt suklaata mieli enää tuon jälkeen.

There's something inside me and I know it's good

Tänään oli sellainen hetki, kun toivoin olevani yhä 15-vuotias. Bussissa nimittäin minua vastapäätä istui niin jumalattoman söpö teinipoika, että mp3-soittimenikin sai jonkun halvauksen. Jotkut teistä ei varmaan hämmästy jos kerron, että sillä pojalla oli ruskea kihara tukka ponnarilla ja mustat aivan järkyttävän pitkät ripset. Tiedän kyllä, että se tyyppi asuu täällä meillä päin ja kuolaisin sitä enemmänkin, mikäli se ei olisi laitonta. Tai no, ehkä jättäisin sen ihailun sellaiselle kissanpentu-tasoiselle söpistelylle. Poika teki itsensä ihailusta vieläpä melko helppoa, koska ei sen bussimatkan aikana vilkaissut kertaakaan minuun päin. (Ainakaan niin että olisin huomannut, en nyt sentään koko aikaa tuijottanut). Ja siinä sitten räpelsin mp3-soitintani, joka yhtäkkiä lakkasi tottelemasta käskyjä, kai sekin oli ihan että OMG ja lääh ja sellaista. Oli pakko irrottaa akku soittimesta, että se ylipäänsä sammui ja uudelleenkäynnistyksen jälkeen näytölle sitten tuli jotain että "clean all" tai "format all" ja muuta pelottavan näköistä. Sammutin sen sitten ja olin ihan tuskissani, koska bussissa oli kuuma ja matkustin selkä menosuuntaan, joten aloin voida pahoin, enkä voinut edes kuunnella musiikkia. Hetken päästä uskalsin uudestaan käynnistää soittimen ja sillä kertaa se sitten ilmoittikin "re-building library", jonka jälkeen se lähti pelittämään ja matka saattoi jatkua taas leppoisissa tunnelmissa.

Sain tänään aamulla muuten vastauksen Arla Ingmannilta tuosta ikävästä jugu-välikohtauksesta. Viesti alkoi pahoittelulla, "ettei tuote vastannut odotuksianne." Tuo kuulosti vähän hassulta, koska harvempi varmastikaan odottaa jugurtin olevan homeessa kun sen kaupasta kotiin kiikuttaa. Sain kuitenkin ihan järkeenkäyvän selityksen kannen virheellisestä saumauksesta, jonka johdosta homeitiöitä on päässyt purkkiin sisälle. Lupasivat laittaa palautteen eteenpäin tuotantoon ja lähettää minulle postissa hyvityskortin. Jolla voin ostaa lisää Ingmannin jugurtteja. Nam! No ei vaan, aion kyllä pysyä jatkossakin Ingmannin jugurttien syöjänä, koska tykkään niistä enemmän kuin Valion tai jonkun muun juguista. Valio aina lopettaa ne maut, joista minä tykkään.

Minulla on jotain kiljoona juttuideaa, joista on pitänyt tänne kirjoittaa, mutta ikinä en muka ehdi tai jaksa keskittyä. Loput tuosta perjantaisesta meemistä ja Bärtilin kuulumiset ja myös eräänlainen ihannemies-postauskin on pitänyt tehdä jo ties kuinka pitkään. Ehkä huomenna toteutan ainakin jonkun noista.

Sitä odotellessa... Moi!