16. bottle

Lakritsinmakuinen protskujuoma — uhka vai mahdollisuus?

Pakkohan tuota uutuutta oli maistaa. En vain oikein osannut päättää oliko se ihan hirveätä paskaa vai tosi hyvää. Kai sitä toistekin voi juoda. Taidan kuitenkin pääsääntöisesti pitäytyä suklaanmakuisessa Gainomaxissa, joka on salainen rakastettuni.

Olen ollut aivan jär-kyt-tä-vän väsynyt viime aikoina. Pidin treeneistä viime viikolla kevyen viikon. Kevyen viikon tarkoitus on antaa kropan ja mielen levätä, ettei pääse väsymään. Ja pah. Tämän viikon maanantaina olin entistäkin väsyneempi. Pusersin kyllä treenin läpi, mutta olin niin sippi sen jälkeen, että melkein nukahdin kotimatkalla. Ja sentään matkustin kotimatkan aivan omin jaloin. Olin melko varma, että kesäflunssa on nyt päihittänyt minut. Kotiin päästyäni kaaduin sänkyyn ja nukuin kaksi tuntia. Nukkuminen helpotti oloa vähän eikä enää tuntunut niin flunssaiseltakaan. Kuka hommaa ylirasitustilan kevyellä treeniviikolla? Minä ilmeisesti.

Osaltaan väsymykseen vaikutti se, että en saanut viikonloppunakaan nukuttua riittävästi. En ollut kotona enkä muualla osaa nukkua oikein hyvin. Lauantaina oli tarkoituksellinen aikainen herätys ja sunnuntaina pää vaan heräsi liian aikaisin. Toinen väsymykseen vaikuttava tekijä on tämä kahdeksasta neljään -työrytmi. Ei vaan ole minun juttuni. Luontainen rytmini on iltapainoitteinen ja on lähes murhaan verrattava rikos pakottaa minut heräämään joskus kukonlaulun aikaan. Ei auta vaikka menisin miten aikaisin nukkumaan, nämä aikaiset aamut eivät vaan toimi minulla. Kaikki illat menee ihan sumussa eikä liikuntakaan enää virkistä siihen tapaan kuin yleensä. En jaksa tehdä mitään. Mitään. Kotinikin on ihan kauhean kaaoksen vallassa, koska arkena ei jaksa siivota ja viikonloppuna ei ehdi (koska kesä). Ahdistaa.

Saatoin eilen vähän salaihastua yhteen tyyppiin. Se oli joku katse, joka sen laukaisi. You had me at hello, kuten ömerikaksi sanotaan. Luulin jonkun sanoneen, että tyyppi on naimisissa, mutta oma tutkimustyöni kertoi hänen kyllä olevan sinkku. Ainoa ongelma (ai ainoa? hah!) tässä nyt on se, että en tiedä tyypin ikää. Mikä luultavasti tarkoittaa sitä, että hän on minua noin kymmenen vuotta nuorempi. En vaan enää osaa yhtään arvioida miesten ikiä, tai kuvittelen itse olevani nuorempi kuin olen, joten pidän parikymppisiä miehiä itseni ikäisinä. Onhan se aika ihana tyyppi, mutta tämä menee ohitse. Tämäkin.

Kuten huomaatte, ei ole helppoa elämäni.

Ps. Se kuva päivässä -haastekin on unohtunut. Olkoon tuo Pro Feel -purtilo vastaus eiliseen bottle-haasteeseen (koska en keksi parempaakaan otsikkoa). Onhan se melkein pullo.

Talvi unineen aamuun harmaaseen

Miten tämä kirjoittaminen onkin niin kausiluontoista, että välillä on monta päivää putkeen sanottavaa ties mistä, joskus jopa useamman kerran päivässä, ja välillä sitten taas ei ole mitään sanottavaa eikä mielipiteitä mistään. Tai jos onkin jotain mieltä jostain, niin sitä ei jaksa pusertaa blogiin, koska plääh.

Tässä yhtenä iltana, siinä unen ja valveen rajamailla, keksin jonkun aivan älyttömän loistavan ajatuksen, josta päätin kirjoittaa heti seuraavana päivänä blogiin. Arvatkaa muuten muistinko enää seuraavana päivänä mikä se aihe oli? No en muistanut, enkä muista yhäkään, mutta varmasti se oli jotain todella kaunista ja syvällistä.

Olen tänään nukkunut osissa. Menin yöllä nukkumaan, kuten lähes joka yö (paitsi sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä, sillä pidin yhden hengen Oscar-valvojaiset^(*). Asetin herätyskellon herättämään minut aamulla, koska piti raahustaa laboratorioon verikokeisiin. Verikokeista raahustin takaisin kotiin ja jatkoin nukkumista muutaman tunnin. Join aamukahvin ja söin aamupalan sitten vasta tuossa yhden aikaan iltapäivällä. Nyt makaan tässä sohvalla vieläkin jonkinlaisessa koomassa. Kohta joudun nostamaan ahterini tästä, sillä olen tänään vastuussa kissan ruokinnasta sekä yleisestä viihtymisestä.

Kilpirauhasarvoni ovat siis seurannan alla. Kävin tammikuun alussa verikokeissa, jolloin tulokset näyttivät melko selvää vajaatoimintaa, mutta lääkäri ei syistä a ja b halunnut aloittaa heti lääkitystä. Nyt syy a on hoitunut pois päiväjärjestyksestä, mutta katsotaan viikon päästä mitä mieltä lääkäri on tuloksista ja syystä b. Itse kyllä kokeilisin mielelläni lääkitystä. Kilpirauhasen vajaatoiminta selittäisi niin monta asiaa ja mikä parasta, niistä asioista saattaisi päästä eroon nappaamalla nappia joka aamu.

Treenit ei oikein kulje (tai siis... en vaan jaksa mennä) ja ruokavalio on retuperällä. Voisin käydä kevätunille. Herättäkää minut sitten, kun lumet on sulaneet, kiitos!


*) Ajattelin ensin kirjoittaa Oscar-valvojaisaiheisen bloggauksen silloin yöllä, mutta en sitten siihenkään jaksanut vaivautua. Olen niin huono. Seurasin kyllä Twitterissä gaalan kommentointia koko yön ja se teki kaikesta niin paljon hauskempaa. Järkyttävintä yössä olivat ehkä väkivaltainen tissiasu ja Nelosen kommentaattorit. Ihmettelin myös mitä on tapahtunut Renee Zellwegerin silmille ja miksi Kristen Stewart on kuin väkisin lavalle pakotettu emopunkkari, joka vetää crackia? Ja miten on mahdollista, että Barbra Streisand on jo 70-vuotias?!!