Nyt yksi kaveri oli kopioinut itselleen tekstin "minut opetettiin tervehtimään astuessani huoneeseen, sanomaan kiitos ja ole hyvä" jne. muita käyttäytymissääntöjä, ja kopioi tämä itsellesi, jos sinutkin on kasvatettu näin. Eipä siinä mitään, hyvät käytöstavat ovat ihan hyviä juttuja, mutta yhtä kohtaa tekstistä jäin ihmettelemään. Sen mukaan "minut" on opetettu myös "sanomaan täti ja setä". Siis wtf? Onko muka jotain hyviä käytöstapoja kutsua ihmisiä tädiksi ja sedäksi, mikäli kyseessä ei oikeasti ole oma sukulaistäti tai -setä?
Olen aina pitänyt yhtenä maailman ääliömäisimmistä asioista sitä, kun vanhemmat puhuvat lapsilleen, että tuo täti tuossa tai sano sedälle kiitos. Miksei lapselle voisi puhua kuin normaalille ihmiselle? Omasta lapsuudestani en muista, että meillä kotona koskaan oltaisiin täditelty tai sedätelty ketään, eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että minut on kasvatettu huonotapaiseksi? Tuskinpa vain.
Onhan tädittely tai sedättely toki kohteliaampi tapa kuin joku vitun mulkuttelu, mutta meillä on suomenkielessä sellaisia sanoja kuin sinä, hän, nainen, mies, rouva, herra jne. joita voisi käyttää noiden vajaaälyiseltä kuulostavien tädin ja sedän sijasta.
Kertokaapa nyt minulle, olenko yksin tämän asian kanssa? Olenko jotenkin tiukkapipo tai huumorintajuton, tai vaihtoehtoisesti liian vapaan kasvatuksen hedelmä ja käytöstavaton, kun en ihan kauheasti arvosta lasta (tai hänen vanhempiaan), jos minua täditellään tuntemattomien toimesta? Enemmänkin tunnen vain itseni vanhaksi ja sitä kautta pahastun. Tai ehkä tämä ärsytys kertookin vain omista vanhenemisen peloistani ja sisäisestä Peter Panistani.
