Oi Emma, Emma

Muutama sananen eilisestä Emma-gaalasta. Niin, nämä kaikki kotimaiset gaalathan on katsottava, vaikka ne tuottavatkin enemmän myötähäpeää (jos sellaista harrastaisin) kuin positiivisia fiiliksiä.

Ensinnäkin ne juontajat. Malli Anne Kukkohovi ja XL5-Mika. No okei, se Mika on "ihan kiva", mutta se Kukkohovi... Apua. Ensinnäkin se pökki ja töni sitä itseään puolet pienempää XL5-Mikaa koko gaalan ajan ja sen lisäksi kiljahteli noin 2536 kertaa juontojensa alussa, lopussa ja keskellä. Silleen "wohoo" tai lähinnä "wouh" -tyyppisesti. Facebookissa suunniteltiin kavereiden kesken juomapeliä, jossa saisi ottaa huikan joka kerta kun Anne Kukkohovi kiljahtaa, mutta kellään ei olisi ollut riittävästi viinaa saati sitten viinapäätä siihen hommaan. Kun kyseessä oli kuitenkin Ylen kanavilla oleva gaala, niin miksei sitä olisi voinut juontaa jotkut YleX:n juontajat, kuten vaikka lle Uusivuori ja... Ile Uusivuori?

Seurasin gaalaa taas Twitteristä siinä samalla ja yleisöpalkinnon jaon jälkeen aloin ihmetellä outoa kuhinaa Twitterissä. Menellään saattoi olla joku "1D"-skandaali. En yhtään ymmärtänyt mistä oli kyse ennen kuin pengoin hieman syvemmältä. On olemassa siis joku brittiläis-irlantilainen poikabändi (nimenomaan poika-, ei mies-) nimeltään One Direction, joka on tullut kolmanneksi sikäläisessä X Factorissa. Never heard, mutta nyt tämän bändin olisi pitänyt voittaa yleisö-Emma. Nuoriso oli Twitterissä (en edes tiennyt, että nuoriso käyttää Twitteriä) todella järkyttyneitä, kun Elonkerjuu korjasi potin. Suomi ei kuulemma näköjään halua mitään kovia bändejä tänne keikalle. Hahahaa... No jos se yhdestä Emma-patsaan voitosta tai voittamatta jäämisestä on kiinni, niin ehkä ei kannata vaivautuakaan. Vaikka Elonkerjuun voitto kertoi jotain samaa, kuin Salkkari-leffan yleisöpalkinnon voitto Jussi-gaalassa, niin olin silti tyytyväinen, ettei Lauri Tähkä voittanut tällä kertaa. Buahahaa.

Sitten on vielä hiukan ruodittava yhtyettä ja ilmiötä nimeltä Pää kii. Siis mikä juttu tää nyt on? Onko Pää kii oikeasti jengin mielestä hyvä "punkbändi"? Pää kii voitti ainakin kriitikkopalkinnon Emma-gaalassa. Jep jep. Siinä vaiheessa kun suuri yleisö ja kriitikot tykkäävät, niin voi melko turvallisin mielin todeta, että touhusta on punk kaukana. Niin kuin Apulannan (josta myös nykyisin on punk kaukana) Toni (joka on tähän asti boikotoinut Emma-gaalaa, muttei näköjään enää) sanoi palkintoa pokatessaan: "Ainahan se on näin, että jos meidän bändi voittaa jotain, niin se kertoo siitä, että asiat on todella synkällä tolalla". En tiedä tarkoittiko Toni sitä, että bändin kannalta synkällä tolalla, mutta itse lähtisin tulkitsemaan sen niin. Hiukan kyllä Pää kiin dissausmielialaani heikensi se, että ne olivatkin ottaneet Tehis-Oton laulamaan Emma-gaalaan, joten samaan aikaan inhosin ja rakastin. Koska Otto on vaan aika ihana, vaikka voissa paistaisi. Mutta ei paisteta.

Eipä sillä, saahan siitä Pää kiistä tykätä, jos ei ole elämässään erityisen punk-orientoitunut, mutta meikäläiselle punk on aina jotain vähän enemmän ja Pää kii on yhtä punkia kuin vaikka joku Juustopäät, jota hypetettiin 90-luvulla. Sitä paitsi Pää kiin kiitospuhekin oli jotenkin vaivaannuttava, kun keski-ikää lähestyvät miehet (bändin nokkamies Teemu Bergman on minun ikäiseni, joten saan sanoa noin) yrittävät leikkiä nuorta ja rebeliä kiittämällä esim. äitiä joka lainasi autoaan yms. Oikeasti kuitenkin käyvät puku päällä oikeissa töissä ja ajelevat leasing-autoilla.

No, tuo nyt on tuota, että jos joku menestyy kaupallisesti, niin on myynyt sielunsa ja musiikkinsa eikä voi olla enää aito jne. Ei se minua haittaa, mutta joku tuossa Pää kii -hypessä nyt vaan vaivaa ihan suunnattomasti. Ehkä se, että meillä on oikeasti ihan hiton hyviä punkbändejä, jotka eivät koskaan saa minkäänlaista arvostusta missään gaaloissa, saati sitten kriitikoilta. Ilmeisesti ne vaan ovat vähän liian rajua kamaa suurelle yleisölle. Ja ennen kuin joku vetää tuon Otto-kortin esiin tässä kohtaa, niin tiedän, ettei Tehosekoitinkaan ole niitä katu-uskottavimpia bändejä, mutta eipä niitä punkbändiksi juuri olla tituleerattukaan sitten alkuaikojen.

No joo, se siitä. Ei minulla siitä Emma-gaalasta varmaan tämän enempää ole sanottavaa. Ei kun ai niin! Parasta koko Emma-gaalassa oli se, kun Tuure Kilpeläisen rumpali tai joku putosi lavalta! Sinne lavan taakse jonnekin lavasteisiin, humps vaan! Kerrankin jotain spontaania ja aitoa. (Tähän kohtaan silmänisku). Emma-gaalan voi muuten katsoa Yle Areenalta, jos tämän vuolaan ylistykseni jälkeen alkoi kiinnostaa.

Näköjään kun pääsin valittamasta mitäänsanomattomuudestani, niin joku tulppa poksahti ja tätä juttua alkoi taas tulla. Ehkä tarpeettomastikin. Niin, te ette tiedäkään, että tuolla luonnoksissa on puolivalmiina kirjoitelma joka koskee tasa-arvoista avioliittolakia. Ehkä julkaisen sen, kunhan valmiiksi saan, ehkä en.


Ps. Oletteko muuten huomanneet, että keskellä kaupunkia on punk?

Grumla icke flickans själ! (*

Kiva, kun noista Vuodatuksen toikkaroinneista ei pääse millään eroon, vaikka miten vähän yrittäisi olla tekemisissä sen kanssa. Nyt on readerissa paukkunut sadat ja tuhannet (no ei nyt ihan) lukemattomat kirjoitukset, kun joka ikinen Vuodatuksen blogi, oli miten vanha ja kuopattu sitten tahansa, on yhtäkkiä päivittänyt kymmenen viimeisintä kirjoitustaan uudestaan. Olen löytänyt ö-mapista sellaisia vanhoja blogeja, joiden olemassaoloa en ole muistanutkaan. Kaikista en yhäkään tiedä miksi olen joskus lukenut niitä. (Laitan readerissa ö-mappiin ne blogit, jotka eivät päivity enää. Henkiin heräämisen toivossa en halua poistaa tilausta kuitenkaan.)

Minulla on ollut muutaman päivän massiivinen niskajumi. En oikein saa sitä laukeamaan millään. Sunnuntai-iltana kaivoin vanhan ystäväni yökiskon esiin ja olen nyt pari yötä nukkunut sen kanssa, mutta sekään ei tunnu auttavan. Olen yrittänyt vältellä liiallisen kipulääkkeen syöntiä, mutta nyt aion kyllä marssia apteekkiin ja turruttaa tuskani. Eikö merde (pardon my french) voisi olla yhtään kokonaista viikkoa, että ei sattuisi jonnekin? Mitähän tämä elämä on sitten, kun olen kuusikymppinen?

Äh. Kirjoitin tähän pari kappaletta lisää valitusta, mutta pyyhin ne pois. Olisikohan välillä jotain positiivista sanottavaa? 

Ainakin kissa on ikäisekseen (16 v) terve, jos omistajansa ei olekaan. Kissalla on hammaskiveä ja hieman verenpaine kohollaan, mutta muuten kaikki on hyvin. Niin ja mahakatarri, mutta kelläpä ei olisi. Jos verenpaine on uusintamittauksen jälkeen vielä kohollaan, niin saatamme joutua alkaa lääkitä sitä. Kissa ei arvosta eläinlääkärissä käymistä, mutta onneksi se ei ole pitkävihainen. Silloin kun kissa oli pieni, kävimme eläinlääkärissä, jossa sai tutkimushuoneessa aivan vapaasti kulkea ja tutkia paikkoja. Nykyisessä eläinlääkärissä ei saa poistua tutkimuspöydältä. Kissan mielestä se on tyhmää.

Vanhin tuntemani kissa on elänyt 24-vuotiaaksi. Siinä mielessä 16 vuotta ei ole vielä mitenkään superpitkä ikä, mutta silti tuntuu, että koko ajan mennään jatkoajalla. Maksoin kissasta 20 markkaa aikanaan. On se ollut sen arvoinen ja paljon enemmänkin.

*) Suom. Älä samenna tytön sielua! 
Otsikko lainattu J. L. Runebergilta, jonka päivää vietämme tänään. Varokaahan torttuja! Itse en syö tänään runebergintorttua, sillä söin oman osuuteni (1 kpl) jo viime lauantaina. Kauas ollaan tultu näistä ajoista! (Lyhytjänteisyyteni on ollut huomattavissa jo tuolloin, sillä torttuvertailun toinen osa ei ilmeisesti koskaan ole ilmestynyt). 

There's no time to discriminate

Natalie Dee

Ärsyttävät ihmistyypit kuntosalilla ja jumpissa:

• Kaverustyypit, jotka istuvat vierekkäisissä laitteissa lähinnä juttelemassa ja tekevät ehkä kymmenen minuutin välein muutaman toiston, jonka jälkeen jatkavat juttelua. Se perinteinen.
• Tyypit, jotka eivät laita painoja paikoilleen lopetettuaan.
• Tyypit, jotka ovat juuri siinä laitteessa tai käyttävät juuri niitä painoja, joita minä tarvitsisin. Tätä he toki eivät tee kiusallaan, mutta ärsyttää silti, kun oma flow keskeytyy tai täytyy keksiä jotain muuta.
• Tyypit, jotka kävelevät sentin päästä, kun olen tekemässä esimerkiksi etuheilautuksia kahvakuulalla. Ihan oma vika, jos osuu. 
• Tyypit, jotka hikoilevat kuin niagara, mutta eivät lopetettuaan kuivaa lätäkköä ympäriltään. 
• Tyypit, jotka tulevat jumppa-/venyttelytunnilla liian lähelle, vaikka tilaa olisi mennä vähän kauemmaskin. Jälleen oma vika, jos venyttelen vahingossa raajani ohimoosi.
• Haahuilevat tyypit, jotka eivät tiedä mitä tekisivät ja missä kohtaa ja ovat koko ajan tiellä. Haittaa omaa rytmiä, kun täytyy odottaa, että toinen pääsee toimittamasta haahuiluaan siitä lähimaastosta. Monesti samoja kuin aiemmassa kohdassa mainitut sentin päästä kulkijat.
• Tyypit, jotka alkavat puhutella kesken jotain tiukkaa liikesarjaa. En - pysty - vastaamaan.
• Tyypit, jotka tulevat ohjatulle tunnille, asettuvat ikkunan viereen ja sulkevat sälekaihtimet. Eikö voisi mennä sinne toiselle seinälle, jos ei halua hyödyntää sitä ikkunan olennaisinta ominaisuutta, läpinäkyvyyttä? Itse kun menen aina ikkunan viereen juuri siksi, että näkisin muutakin kuin sen hikisen jumppasalin.
• Tyypit, jotka joko eivät kuuntele ohjaajaa ja vetävät ihan omaa treeniään tai sitten kuuntelevat, mutta eivät silti jostain syystä tajua miten pitäisi tehdä. Varsinkin jos tämmöinen tyyppi on suoraan edessä, niin se jotenkin sekoittaa omatkin kuviot, kun näköpiirissä joku huitoo miten sattuu.
• Tyypit, jotka kuuntelevat omalla soittimella omaa musiikkia, mutta eivät suinkaan kuulokkeiden kautta vaan kaiuttimen.
• Tyypit, jotka piereskelevät.
• Tyypit, joiden sukkahikiongelma on karmaiseva, mutta jotka silti haluavat venytellä ilman kenkiä.
• Tyypit. Ylipäänsä.

Oikeastaan olisi aika ihanteellista, jos salilla ei kävisi ketään muuta minun lisäkseni. Jumppatunneilla voisi käydä lisäkseni joku parikymmentä tyyppiä, niin että ei olisi ihan tyhjää, mutta silti runsaasti tilaa. Tämä ei varmaankaan olisi liikuntakeskukselle kovin kannattavaa toimintaa.


Yksikään noista listatuista tyypeistä ei ole keksittyjä, vaan joka ainoan olen tavannut ihan itse treenatessani.


***

Kuulin muuten viime viikolla salilla, miten lyötiin ensimmäistä naulaa uudenvuodenlupausten arkkuun. Joku nainen oli tullut salille, mutta hikoilemisen sijaan hän meni suoraan istumaan hierovaan nojatuoliin. Jokaiselle mahdolliselle kuulevalle korvaparille tuo nainen selitteli sitten äänekkäästi kuinka tänään ei ole ollenkaan treenifiilis, tänään on vain rentoutumisfiilis. Noin, siitä se lähtee. Huomenna ei olekaan yhtään saalaattifiilis, vaan onkin vain hampurilaisfiilis. Hyvä, hyvä. Kohta mahdun taas treenaamaan salilleni muuhunkin aikaan kuin vain kahdeksalta aamulla tai illalla.

Laki ja järjestys

Pohdiskelin itsekseni aiemmin tällä viikolla, miten nuorisoa pidetään aina niin huonotapaisena joukkona. Totuushan löytyy kuitenkin kaurapuurosta eli esimerkiksi kaupan kassajonoista. Tai ihan mistä tahansa, missä liikkuu sekä nuoria, vähän vähemmän nuoria ja vanhuksia. Kyllä niillä vanhuksilla on lähes poikkeuksetta huonoimmat käytöstavat.

Nuoriso tyhmäilee, räkii ja ördää, mutta useimmiten ne on aikuisten toimesta säikytelty jo niin epävarmoiksi, että joko ne ylikorostavat käytöstapojaan tai sitten ihan silkkaa kapinahenkeä ovat käyttäytymättä. Ja se kuuluu siihen ikään. Ehkä myös vanhuuteen kuuluu se, ettei tarvitse enää noudattaa yhteisiä pelisääntöjä tai ylipäänsä välittää siitä, jos loukkaa toista ohimennen joko henkisesti tai fyysisesti.

Kirsikan kirjoitus palautti mieleeni, mitä yhtenäkin päivänä kaupan kassajonossa tapahtui. Jono oli aika pitkä ja olin ehkä siinä puolivälin tienoilla. Joku jumitti kassalla eikä jono edennyt. Ainoastaan yksi kassa oli avoimena. Minua otti päähän, koska olin ostamassa vain banaania. Jonnekin taakseni jonoon sijoittu mummo, joka oli jo aiemmin madellut edessäni joka ainoassa hyllynvälissä. Mummo ei kuitenkaan sijoittunut suoraan kassajonoon, vaan vähän sivuun, asettaen ostoskärrynsä poikkiteloin jonon viereen, eli minun oikealle puolelleni, varmaankin arvaten, että kohta siihen oikealle avautuu toinen kassa. Ja oikeassahan hän oli. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta luikahtaa banaanini kanssa siihen viereiseen jonoon, sillä mummon ostoskärry blokkasi tieni kokonaan. Tai olisin toki voinut rynniä, mutta siinä olisi ehkä ollut mummo kumossa sen jälkeen. Sen sijaan tämä mummo sieltä jonon peräpäästä käytti ostoskärryään tienraivaajana ja syöksähti juuri avatulle kassalle ensimmäisenä. Jäin paikalleni alkuperäiseen jonoon ja puistelin vain päätäni.

Ja näitä tapauksia on lukemattomia. Kun ihminen tulee vanhaksi, hän voi aivan hyvin tuuppia toisia, käyttää kyynärpäätaktiikkaa bussiin jonottaessa (ja olla sitten se hitain tulppa siinä maksupäätteellä), sanoa ihmisille mitä sylki suuhun tuo ja syyttää muita (yleensä nuorisoa) kun itse käyttäytyy kuin seinähullu (esim. peruuttaa päälle ja sitten syyttää törmäyksestä sitä takana paikallaan seissyttä nuorisoparkaa). Jonotusnumerotkaan eivät muuten kosketa tätä kansanosaa, vaan he voivat mennä missä välissä tahansa juuri vapautuneelle tiskille.

Minustakin tulee vanhana tuollainen mummo.

Ps. Ylipäänsäkin pidän aina vähän vajakkeina, iästä riippumatta, sellaisia ihmisiä, jotka uuden kassan avautuessa ihan surutta kiilaavat jostain jonon takaa siihen etummaisiksi välittämättä yhtään niistä, jotka ovat useita minuutteja jo seisseet siinä kassajonossa. Itse aina kohteliaasti yritän katsoa, josko edessäni olevat haluaisivat siirtyä ensin, josta syystä sitten yleensä menetänkin tilaisuuteni, koska ne röyhkeämmät tulevat aina sieltä takavasemmalta tai -oikealta.

I bore myself to sleep at night

Olipahan yö.

Eilen pumpin jälkeen jäi palautuminen vähän heikoksi ja olin koko illan ihan vetelä ja sippi. Nukahdin kymmenen aikaan piikkimaton päälle ja heräsin siitä joskus puoli kahdentoista aikaan. Nousin ylös katsomaan Frasierin, koska olin melko varma, että en yhtä kyytiä aamuun asti pysty posottamaan kuitenkaan. Sen jälkeen en saanutkaan sitten unta kuin vasta joskus kuuden aikaan aamulla. Kymmeneltä heräsin, kun puhelimeni soi. Kyseessä oli alustava puhelimessa suoritettava työhaastattelu. Kakistelin kurkkuani, että olisin saanut äänen kulkemaan edes jotenkin ja aivot seisoivat. Koko homma tuli niin puskista, etten ollut ehtinyt henkisesti valmistautua itseni kehumiseen ollenkaan, joten veikkaan tehneeni lähtemättömän vaikutuksen. Menin takaisin nukkumaan ja puoli kahdeltatoista heräsin tekstiviestiin. Sippasin uudestaan ja vasta yhden aikaan sain revittyä itseni ihan oikeasti ylös sängystä kittaamaan kahvia, jos vaikka heräisin vielä tähän päivään.

Selkä voi pikkuhiljaa paremmin. Tänään aion mennä kokeilemaan taas spinningiä ja jos jumi jälleen iskee päälle täysillä, niin se on harmi. Olen tarkistanut ajoasentoani ja lisäksi suoritan aina treenin lopuksi selkälihaksia rentouttavia juttuja (Pilates-rulla on uusi ystäväni). Toivottavasti ne tehoavat. Haluan nimittäin normaalin selän enkä tunnetta, kuin joku olisi naulannut kakkosnelosen selkälihasteni tilalle.

Tämän kirjoitukseni muistisanoja olivat selkä, maha ja tissit. Yleensä, kun minulla on blogattavaa mielessäni, kirjoitan ensin ranskalaisilla viivoilla itselleni muistisanoja ennen kuin alan suoltaa tekstiä. Muuten unohdan ne loput aiheet kirjoittaessani yhdestä. Selkä tulikin käsiteltyä äsken. Mahasta ei kai sen enempää, kuin että se voi hyvin ja paksusti. Onneksi kuitenkin vähän vähemmän paksusti kuin vielä keväällä. Tässä kuntoprojektissa on omituista se, että jotenkin omaa kokoa on vaikea hahmottaa nykyisin. Hämmentävää on esimerkiksi se, että yhtäkkiä kymmenen vuotta sitten pieneksi jäänyt takki onkin melkein sopiva. Muodikkuudesta taas en tiedä, eikö vakosametti olekaan enää yhtä in kuin vuosituhannen vaihteessa? Huonoa tässä projektissa taas on se, että rinnoistahan suurin osa on rasvakudosta ja jos rasva vähenee, niin luonnollisesti se vähenee ensin rinnoista ja sitten vasta muualta. (Tissit mainittu!) Eli lopputulos lienee lauta.

Jotkut tahot kertovat, että Tampereella olisi satanut lunta viime yönä. Itse en ole nähnyt tästä mitään todisteita. Onneksi. Pikkuisen voisi ahdistaa, jos talvi alkaisi jo lokakuun lopussa tänä vuonna. Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä heikommin siedän kylmää ja erityisesti talvea. Tekisi mieleni muuttaa jonnekin lämpimään ja tulla vain kesäksi Suomeen vilvoittelemaan.

Mieleni on näköjään tänään yhtä tylsä kuin sää.

Feels just like a ball and chain

Alkaa mennä paasauslinjalle tämä blogi, mutta kun ei vaan voi mitään. Kun ihmisten tyhmyys on niin pohjatonta... *silmänisku*

Aamulehdessä on hyvin provosoivasti otsikoitu juttu, tai puheenaihe: "Pitäisikö suomalaisnaistenkin pyrkiä vain miesten miellyttämiseen?" Jutussa nyt ei sinällään ole mitään naputtamista, mutta osa sen kommenteista on ihan puhdasta komiikkaa.

Esimerkiksi: "Tottakai naisen kuuluu miellyttää miestään paremmin kuin nykyisen tasa-arvo vouhotuksen aikana tapahtuu. Mies ja Nainen eivät ole samanlaisia eikä kuulukaan olla."

Olen taas varmaan vähän yksinkertainen, mutta on pakko kysyä: Missä ihmeessä on säädetty niin, että naissukupuoli on jotain palvelus- ja miellyttämisväkeä, ja miessukupuoli taas ylempää lajia, jota palvellaan ja miellytetään? Raamatussa? Ai siis siinä kirjassa, jonka ovat miehet kirjoittaneet joskus tuhansia vuosia sitten? Tämä on asia, joka ei vaan mene jakeluuni millään. Mikä selitys se on, että naiset ovat olleet tuhansia vuosia alisteisessa asemassa mieheen nähden? Ei kai kukaan selväjärkinen ihminen voi ajatella, että sen kuuluu olla niin. Se, että sukupuolet ovat erilaisia, ei minun ymmärrykseni mukaan tarkoita, että toinen olisi jonkinlaisessa palveluskoiran asemassa. Me vain olemme erilaisia. Myöskin sukupuolten sisällä.

Tämäkin oli aika hauskalla tavalla yleistävä kommentti: "Kyllä pitää. Perusteluja: 1. Nainen on valtava luonnovarojen kuluttaja shoppaillessaan - ostovoima vähenee kun nainen palaa kotiin. 2. Nainen ei jaksa työelämässä ja kuluttaa yhteiskunnan voimavaroja sairastellessaan. 3. Nainen on pääosin julkisella sektorilla työssä jossa on valtavasti karsittavaa turhassa byrokratiassa."

Mielestäni on myös silkkaa komiikkaa se, kun jotkut miehet julistavat, miten ulkomaalaiset naiset ovat kaikin puolin parempia kuin suomalaiset. Ok, toinen tykkää kissoista ja toinen koirista. Jotkut molemmista. Ihan vapaasti saa ottaa itselleen ulkomaalaisen vaimon, ei se ole minulta ollenkaan pois. En sellaista miestä haluaisi kuitenkaan. Huvittavaa tässä on se, että todennäköisesti juuri samat miehet paheksuvat kovaäänisesti sitä, jos suomalaiselle naiselle ei kelpaa suomalainen mies. Jep jep...

Onneksi me jokainen saamme valita puoliskomme. Jopa naisetkin saavat nykyään. Se näitä miehiä varmaan nyppiikin. Tunnen paljon suomalaisia meihiä, jotka tykkäävät ihan tavallisesta suomalaisesta naisesta. Ei näillä ole mitään valittamista suhteessa, vaikka nainen ei häntää heiluttaen kannakaan heille tohveleita, kun mies saapuu raskaasta työstä.

Itse kyllä oikein mielelläni miellytän miestäni niin kauan, kun tilanne on jollakin tavalla vastavuoroinen. Jos mies ei koe, että hänen tarvitsee millään tapaa miellyttää minua, niin voi olla, että heiluriovi heilahtaa aika nopeasti ja lätkäisee miestä takapuoleen tämän mennessä. Koska niin voi nykyään tehdä. Koska nainen ei ole enää miehestä riippuvainen. Thai- ja musliminaiset tietääkseni ovat aika paljon enemmän riippuvaisia miehestään kuin suomalainen nainen.

No mutta. En ehdi nyt jäsennellä ajatuksiani tai oikolukea tekstiä tämän paremmin. Ensi kerralla ehkä hömppää.