Ilmalaivoista puheenollen... Luin eilen tuolta intternetistä, että Alice In Chainsin uusi levy on valmistunut hiljan. Ilmestymispäivästä en tiedä mitään, enkä ole ottanut selvääkään, koska olen niin kahtiajakoisin tuntein tämän asian äärellä. Toisaalta, sehän voi olla ihan hyvä levy ja sille pitäisi varmasti antaa mahdollisuus, mutta sitten taas toisaalta... Eihän se oikeasti voi olla Alice In Chains ilman Laynea. Olisivat perhanat käyttäneet edes jotain muuta nimeä. Minun näkökulmastani katsottuna Laynen ääni oli koko Alice In Chainsin sydän, ja eihän ilman sydäntä voi olla elämää. Paitsi jonkinlaisen tekomasiinan avulla, joka pumppaa ja pitää väkisin hengissä. Toisaalta en tiedä pystynkö sulattamaan tuota uutta levyä (paitsi tietysti fyysisesti se sulaa kun on riittävän kuumaa) tai haluanko edes kuulla sitä. Mutta toisaalta kyllä toivoisin myöskin, että se uusi levy on hyvä. Ja sitten uudet sukupolvet muistavat Alice In Chainsin sinä bändinä, jossa on se tummaihoinen laulaja. Ihan varmasti siinä käy niin. Yhyy!!!
Muuten musiikista puheenollen! Ostin sen Kyussin levyn silloin hulluilta päiviltä ja lähdin kuuntelemaan sitä aika varovaisesti, koska niskaani saatettiin olla asetettu aikamoiset ennakko-odotukset täällä blogistaniassa. Ajattelin, että kauheata jos en tykkääkään siitä! Mutta heti ensimmäisenä minut vakuuttivat ne kitarasoundit. Aivan mielettömiä! Ja kuuntelin levyn kolmeen kertaan, kuten Kata viisaana osasi kehoittaa. On pakko kyllä sanoa, että se kuulostaa joka kuuntelulla yhä vain paremmalta. En edes tiennyt että sellaisia kitarasoundeja voi olla olemassa. Sehän on suorastaan orgastista kuunnella sellaista. (En tiedä olenko outo, mutta yhdistän mielessäni aina oikein hyvän musiikin oikein hyvään seksiin. Mutta tuntuuhan ne jotenkin yhtä hyvältä. Ymmärrättekö? Kukaan?!?) Ajattelin seuraavaksi laajentaa tuntemustani muihinkin Kyussin levyihin sekä Fu Manchun musiikkiin, jota last.fm on jonkin verran minulle tuputtanutkin. Vähän kyllä nolottaa tutustua näihin bändeihin ehkä jotain 20 vuotta jälkijunassa, mutta esimerkiksi Kyussin olemassa olon aikana minulla ei ole ollut hajuakaan oikeasti hyvästä musiikista, koska... no, mistä ennen nettiä ja teitä muita, ah niin ihania bloggaajia, näistä ikinä pystyi kuulemaan???
Lopuksi teillekin muillekin (bändiä tuntemattomille) hiukan Kyussia, niin tiedätte mistä täällä puhutaan! Valitettavasti ne kitarasoundit ei tuossa youtuben videossa pääse ihan oikeuksiinsa.
Suositteluja muista hyvistä bändeistä otetaan vastaan kommenttilaatikossa.
Ps. Tämä postaus on sitten kirjoitettu ihan pilke silmäkulmassa. Mikään ei ole niin vakavaa miltä se ehkä näyttää. En vaan tahdo laittaa hymiöitä.
