Ja, må hon leva

Kirjoitin äsken tämän päivän päivämäärää yhteen juttuun ja rupesin miettimään, että miksi 7.7. kuulostaa jotenkin merkitykselliseltä päivämäärältä... Sitten tajusin! Tänäänhän on pikkuäpärämme syntymäpäivä! Ctuhtuthutlut täyttää jo 2 vuotta. Hah hah, voi niitä aikoja... Aika suorastaan lentää, kun on hauskaa. Onneksi ollaan äpärän isukin kanssa pysytty hyvissä väleissä, niin on yhteishuoltajuuskin helpompaa.

Ctuhtuthutlutin juhlapäivän kunniaksi julkaisen viimeisen osan Esko Alkuliman tarinaa. Ko. sarjis oli minulta unohtunutkin jo ihan kokonaan, mutta joku parempimuistinen muisti muistuttaa minua siitä jonkin aikaa sitten. Jonka jälkeen se kyllä taas unohtui ja nyt tänään muistui takaisin muistiin. Edelliset kaksi osaa löytyvät täältä.

Klikatkaa isommaksi!

Tämä syntymäpäivä sattuikin ihan hyvään väliin, koska minulta on kaikki järkevä sanottava tällä hetkellä aivan loppu. Tai ainakin edes vähän järkevämpi sanottava. Sen paluuta odotellessa...

Ompelukoneen tuoksuinen tyttö

Kävin tänään katsomassa ennakkonäytöksessä tuon kotimaisen Maata meren alla -leffan. Osallistuin nelosen nettisivuilla kilpailuun, josta saattoi voittaa liput elokuvan ennakkonäytökseen ja eilen sieltä sitten pätkähti meili, että sain liput kahdelle. Tosin sali oli valtavan suuri eikä läheskään täynnä, joten arvelen jokaisen kilpailuun osallistuneen saaneen lippunsa. Mutta ilmainen on silti ilmainen. Siinä sähköpostissa ei ollut minkäänlaisia yksilöintitietoja voittajalle, joten olisin oikeastaan voinut forwardoida sitä kaikille tamperelaisille kavereilleni. Kerta sinne olisi mahtunutkin ihan hyvin eikä se lippujen tarkastajatyyppi kovinkaan tarkasti tsekannut lappustani.

Itse leffa oli ihan ok. Ei nyt mikään tajunnan räjäyttävä vuosituhannen paras leffa, mutta sellainen kevyt ja ihan viihdyttävä. Eikä se kestänytkään kuin alle 1,5 tuntia, joten ihan sopivan mittainen. Hiukan minua häiritsi leffassa erilaiset stereotyypit suomalaisista ja saksalaisista ja homomies, jolla oli hiuspanta (tai pahimmassa tapauksessa hiuspinni tai vastaava), mutta en tiedä sitten... Ehkä se oli ihan tarkoituksellista stereotypioilla leikkimistä. Suomalaiset ovat jäykkiä ja puhumattomia, saksalaiset taas ovat punkkareita tai estottomia (lue: alasti), näin karkeasti yhteenvedettynä. Älkää nyt kuitenkaan innostuko, noita punkkareita siinä ei ollut kuin ihan statisteina. Kiinnitin vain huomiota. Toki Berliinissä niitä varmasti on enemmän kuin täällä. Ja kyllähän siinä leffan lopussa jotkut katsomossa niiskuttivatkin. Itse purin huultani, koska vihaan niiskutusloppuja.

Mitäpä sitten muuta... Eipä tässä kai kauheasti muuta sitten, oleskelen taas sohvaperunana. Työsopparia on vielä pari viikkoa, mutta tunteja ei taida kauheasti kertyä enää. Keräilen taas kesätyöahdistusta, kun kaikkialta saa lukea miten ihmiset ovat jo laittaneet kesätyöhakemuksia tuhansittain ja verkostoidutaan ja rekrytään ja päivitetään cv:itä ja AHD!!!

Nyt julkaisen tämän äkkiä oikolukematta ennen kuin firefoxin paskiainen sanoo sopimuksensa irti.