Cat on a hot tin roof

Olen tosi pahasti ihon puutteessa. Älkää käsittäkö väärin, oma vartaloni on lähes kauttaaltaan ihon peitossa, mutta jonkun toisen ihoa. Miehen ihoa.

Miehessä kauneinta (kasvojen lisäksi) on käsivarret, hartiat, selkä, vatsa, kyljet... Siitä on aivan liian kauan, kun olen saanut viimeksi hivellä noita alueita niin, että se on oikeasti tuntunut joltain. Melkein hengästyttää pelkkä ajatuskin.

Kamalimpia ovat semmoiset katsoa saa muttei koskea -tilanteet. Kun on aivan lääpällään johonkin ja sitten se venyttelee tai on muuten sellaisessa asennossa, että paljas alavatsa tai kylki pilkistää paidan alta. Näin on käynyt useammankin tyypin kanssa ja tilanne on samaan aikaan todella ihana ja todella sietämätön. Tekisi mieli repiä vaatteet pois ja käydä saman tien kimppuun. Mutta se ei sovi.

Katselin äsken Teemalta jonkun romanttise(hko)n ranskalaisen elokuvan. Siinä pääosamies (Guillaume Canet) oli niin kaunis, varsinkin ilman paitaa, että melkein en kestänyt. Melkein jätin koko elämäni täällä Suomessa ja lähdin Ranskaan sen luokse. Imdb:stä kävi ilmi, että se on eronnut vaimostaan jo monta vuotta sitten. Valitettavasti samaiselta sivulta kävi ilmi, että sillä on nykyisin suhde ja lapsi Marion Cotillardin kanssa. Damn you, Marion Cotillard!

No, ehkä vähempikin riittäisi kuin ranskalainen filmitähti. Mulle ihoa tänne heti nyt!


Tästä puuttuisi enää, että katselisin elokuvan Kissa kuumalla katolla, jossa on Paul Newman ilman paitaa ja vähän rakkauttakin vailla. Varmaan kuolisin. KUOLISIN.


Olisin laittanut tähän loppuun Sir Elwoodin Hiljaisten Värien kappaleen Kollikissa, mutta sitä ei löytynyt YouTubesta. Höh.