16. something you made

Tervetuloa Tiinan keittiöön! Tänään teemme englantilaisen hedelmäkakun.

Tarvitset:

• 200 g voita
• 2 dl sokeria 
• 3 munaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 tl vanilliinisokeria
• 2 dl kirsikoita
• 1 dl rusinoita
• 1 rasia sukaatteja
• 1,5 dl manteli- tai pähkinärouhetta
• ohjeen
• joulukynttelikön tuomaan valoa pimeyteen
• joululauluja laulavan jouluporon tuomaan tunnelmaa

Oma suosikkini on sukaatti eli ihan tuttujen kesken vain sukat.

Voita ei ole tarkoitus sulattaa, mutta helpottaa vatkaamista, jos voi ei ole kivikovaa. Siksi annan sen hetken pehmetä vesihauteessa.

Heitetään sokeri pehmenneen voin sekaan.

Vatkataan voi ja sokeri vaahdoksi.

Kun sokeri ja voi on riittävän vaahtoa (ei niistä mitään kovin erikoista vaahtoa tule), lisätään kananmunat yksitellen joukkoon välillä vatkaten.

Uunin voi jossain vaiheessa laittaa jo valmiiksi lämpiämään 150-160 asteeseen.

Jauhoista kannattaa tässä vaiheessa ottaa sivuun osa, sillä kirsikat jauhotetaan ennen taikinan sekaan heittämistä. On aika olennaista ottaa ne kirsikoiden jauhotusjauhot nimenomaan noista ohjeessa mainituista kolmesta desilitrasta, muuten taikinasta tulee liian kuivaa ja murenevaa (been there, done that).

Leivinjauhe sekoitetaan vehnäjauhojen joukkoon.

Lisätään taikinan joukkoon vanilliinisokeri sekä äsken keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe.

Sekoitetaan taikina tasaiseksi.

Itse tykkään laittaa kirsikat puoliksi. Maun mukaan ne voi laittaa vaikka kokonaisina tai pilkkoa pienemmäksi piperrykseksi.

Kirsikat jauhotetaan ja kipataan jauhoineen taikinan sekaan. Sekoitetaan.

Myös rusinat kipataan taikinan joukkoon ja sekoitetaan. 

Sukat sinne vaan sekaan.

Ja viimeiseksi manteli- tai pähkinärouhe. Sekoitetaan hyvin, että jokainen elementti on suunnilleen tasaisesti levittynyt taikinaan.

Vuoka voidellaan ja jauhotetaan. Itselläni ei ole mitään korppujauhoja, mutta vehnäjauhot ajavat aivan hyvin saman asian.

Valmiin sörsselin pitäisi näyttää suurinpiirtein tältä.

Sitten vaan lapataan taikina vuokaan. Nuolija voi auttaa hommassa.

Taikinaa ei tarvitse asetella mitenkään erityisen huolella ja tasaisesti vuokaan, sillä se vetelöityy uunissa ja asettuu ihan itsellään.

Sitten vaan vuoka uuniin!

Paistoaika on runsas tunti. Munakello täytyy siis vääntää aivan ympäri eikä riitäkään. Kannattaa tarkkailla välillä, ettei kakun pinta pala (jos palaa, niin laita folioarkki vuoan päälle) ja tarkistaa ettei se ole sisältä raaka (esim. jollain pitkällä ja ohuella välineellä) ennen kuin ottaa sen uunista pois. Uunit ovat luonteeltaan niin erilaisia, että tarkkaa paistoaikaa ei ole pystytty edes tieteellisissä testeissä varmistamaan.

Kun kakku on kypsä vaan toivottavasti ei palanut, se otetaan pois uunista.

Jäähtynyt kakku kipataan pois vuoasta ja säilytetään foliossa jääkaapissa 1-2 viikkoa. Kakku paranee vanhetessaan! Yleensä itse teen kakun jouluaaton aattona, nyt sillä on jopa viikko aikaa maustua jääkaapissa. Joskus yllätän jopa itseni!

Eihän vaan tullut liian pitkä ja seikkaperäinen ohje? Jos minä pystyn tähän, niin näillä ohjeilla sinäkään et onnistu mokaamaan tätä kakkua. Tykkään kakusta vieläpä oikeasti ja se on tosi helppo. Kakun leipomista helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti sekin, jos ei tarvitse joka vaiheesta olla räpsimässä kuvaa.

Tiinan keittiössä: Haastava jälkiruoka

Tänään Tiinan keittiössä tehtiin mansikka-banaanirahkaa. Rahkan valmistukseen tarvitaan seuraavia aineksia:

• purkki kuohukermaa
• purkki maitorahkaa
• pakasterasiallinen viime kesän mansikoita
• pari ylikypsää banaania
• sokeria
  

Tästä jälkiruoasta erityisen haastavan tekee se, että sen valmistelu täytyy aloittaa jo useita päiviä etukäteen. Ensin täytyy käydä ostamassa kaupasta ne banaanit. Koska kaupasta kuuluu ostaa vain puoliraakoja banaaneja, koska ne ovat parhaita, niin banaanien täytyy antaa kypsyä rauhassa muutaman päivän. Mielellään vaikkapa viikonlopun ylitse. Myös mansikat täytyy muistaa ottaa sulamaan etukäteen. Tämä onkin haastava vaihe, joka usein unohtuu, mutta ainakin se antaa banaaneille lisäaikaa kypsymiseen, kun siirtää mansikoiden sulattamisen taas seuraavaan päivään. Ja ei, mansikoita ei kuulu sulattaa mikrossa. Se ei ole riittävän autenttista toimintaa, että saataisiin hyvää jälkiruokaa.

Kun banaanit on riittävän kypsiä ja mansikat ainakin melkein sulaneita, niin voidaan tarttua toimeen. Ensin kaadetaan kuohukerma astiaan ja vatkataan se kivan kuohkeaksi. Kermavaahtoon voidaan sekoittaa jämät kaapista löytyneen vanilliinisokeripurkin pohjalta ja muuten ihan tavallista kidesokeria omantunnon (ja maun) mukaan, eli reippaasti. Maitorahka kipataan kermavaahdon päälle ja sekoitetaan. Tämän jälkeen voidaankin pilkkoa banaanit ja mansikat joukkoon, mutta kannattaa olla varovainen teräaseiden kanssa. Vaihtoehto on tietysti myös laittaa ne kokonaisina joukkoon, mutta erityisesti banaanin sekoittaminen kokonaisena rahkaan lisää valmistuksen haastavuutta entisestään.




Rahkan voi jättää tuollaiseksi, koska vatsassahan se menee sekaisin kuitenkin, mutta ehkä se maistuu vielä hitusen paremmalta, jos kaikki ainekset sekoittaa keskenään. Kannattaa vielä maistaa sitä ja lisätä sokeria tarvittaessa. Rahkan maku paranee, jos sen antaa tekeytyä jääkaapissa vielä vähän aikaa ennen suuhun mättämistä.




No niin, nyt kaikki vaan herkuttelemaan. Jos aloitatte valmistelut heti huomenna, niin voitte saada jo viikonlopuksi oikein maukasta rahkaherkkua!

Lauantain lihapullerot

Väänsin tuossa viikonloppuna omin pikkukätösin lihapullia ihan ensimmäistä kertaa ja ajattelin nyt neuvoa teillekin miten tehdään omatekemiä liian vetisiä pulleroita. Kasvissyöjien ja sellaisten kannattaa hypätä tämän kirjoituksen yli, koska kuvitus saattaa olla paikoin inhorealistista. Ja jokaisen kuvan saa tietysti klikkaamalla isommaksi.

Näiden lihapulleroiden ohje on hiukan sovellettu useammasta ohjeesta ja myös osittain oman harmaan aivomössöni tulosta. Ja lopputulos oli toki sen mukaista.




Aineksiksi tarvitsemme tietysti jauhelihaa. Koska meillä ei ollut korppujauhoja, emmekä jaksaneet lähteä kauppaankaan, ajattelimme korvata korppujauhot leipämössöllä. Siksipä siis pari palaa vaaleaa leipää. Näiden lisäksi tarvitsemme vettä, jota kannattaa ottaa huomattavasti vähemmän kuin kuvassa, yksi kananmuna, sipulia, jota meillä ei myöskään ollut joten turvauduimme sipulijauheeseen (joo, siis joltakulta todella voi löytyä tuollaista jauhetta kotoa mutta ei sipulia) sekä mausteita, kuten suola, pippuri ja paprikajauhe. Kulho on myös kätevä olla olemassa.




Leipä viipailesta meidän kannattaa ottaa nuo reunat pois, niin lopputulos on parempi (joskin hieman kyseenalainen).




Reunojen poiston jälkeen murustamme sekä mössäämme leipäpalat veteen. Kuten kuvasta saatamme huomata jo tässä vaiheessa, niin näyttää aika märältä, mutta emmehän me sitä voineet tietää, kun emme ole ennen tehneet lihapullia. Mistä sen sitten muka voi tietää, niin häh?




Sörssäämisen jälkeen heitämme kananmunan sekä mausteet tuon leipämössön sekaan.




Myös jauhelihan viskaamme kulhoon. Mielellään sellaisella vauhdilla, että lopputulosta saamme pyyhkiä matosta vielä vappunakin. (Matosta emme valitettavasti saa kuvaa, koska emme olleet imuroineet aivan juuri).




Vaivaamme tuon kaiken edellä mainitun sörsselin jonkinlaiseksi jauhelihamössötaikinaksi ja huomaamme sen olevan aivan liian märkää. Yritämme epätoivon vimmalla lisätä siihen jauhoja.




Tolkuttoman jauhojen lisäämisen jälkeen kuvittelemme taikinan olevan nyt ihan hyvää ja valmista.




Alamme pyöritellä lihapulleroita. Meidän kannattaa aina välillä kastella käsiämme vaikkapa vesikulhossa, niin pulleroiden pyörittely käy helpommin.




Taikinastamme tuleekin sopivasti pellillinen lihapulleroita.




Paistamme lihapulleroita 200 asteessa jonkin aikaa. Olisikohan se ollut vaikka 20 minuuttia... Paistamista helpottaa, jos olemme huomanneet laittaa uunin lämpiämään jo aikaisemmin. Pullerot voi tietysti paistaa myös paistinpannulla, mutta emme jaksaneet vaivautua.




Sitten kun lihapullerot näyttävät jotensakin valmiilta, niin voimme ottaa ne uunista. Ah tuota rasvan tirinää!




Koska tässä koko touhussa oli meille jo aivan liikaa vaivaa, niin emme jaksa valmistaa lihapulleroiden kanssa mitään kastikkeita tai perunoita, vaan syömme ne ihan pelkästään tuolleen ketsuppiin dipattuina.




Tässä vielä halkipoikkileikkauskuva lihapullerosta. Joo-o, onhan se.

Loppukaneettina kerrottakoon, että ensi kerralla laitamme pulleroihin vähemmän vettä (paaaljon vähemmän) ja enemmän mausteita. Muuten ne olivat kyllä ihan oivia, tai ainakin niistä nälkä lähti.


Seuraavalla kerralla Tiinan keittiössä todennäköisesti leivomme jotakin. Sitä odotellessa!

Suklaamurokeksit

Tänään Tiinan keittiössä leivotaan. Tämä on jonkin verran haastavampi kuin tuo omenapiirakka viimeksi, mutta koittakaa pysyä mukana!


Ihan ensimmäiseksi täytyy mennä johonkin hyvin varustettuun ruokakauppaan ja etsiä sieltä pakastealtaasta tämmöinen Myllyn Paras suklaamuropakastecookietaikina. Tähän vaiheeseen menee suurin osa valmistukseen kuluvasta ajasta, etenkin jos taikinaa ei myydä lähikaupassasi.




Avaa pakkaus ja ota taikina levyt sulamaan öbaut vartiksi. Ehdit hyvin vaikka mesettää tai päästää kissan ulos tässä välissä.




Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.




Kun taikinalevyt ovat sulaneet, jaa ne kahdeksaan tismalleen samankokoiseen palaseen. Siis kahdeksan per levy. Tai ehkä lukumäärä ei ole niin kovin tarkka. Jos haluaa jännitystä elämäänsä, niin voi leikata ne vaikkapa kymmeneen samankokoiseen palaseen tai kahteentoista erikokoiseen palaseen.




Maista vähän taikinaa tässä välissä. Totea se oikein maukkaaksi.




Pelasta tässä välissä leppäkerttu, joka on jostain eksynyt sisälle ja lähestyy uhkaavasti leipomuksiasi. Tai onko se nyt pelastamista varsinaisesti, jos sen heittää sisältä lämpöisestä ja kuivasta ulos kylmään ja märkään. Oh well...



Pyörittele nämä ennen pelastusoperaatiota neliöiksi leikkaamasi palaset pikkukätösissäsi pyöreiksi palleroiksi.




Litistä taikinapallerot maltillisesti kauniiksi ja symmetrisiksi cookien näköisiksi lätysköiksi ja laita pelti uuniin. (Niin, siis aiemmin ohjeissa tietysti olisi ehkä kannattanut mainita, että ota uunipelti ja levitä sille leivinpaperia, jonka päällä nämä toimenpiteet kannattaa suorittaa. No, ehditte vielä korjata tilanteen. Ehkä.)




Väännä munakello hälyttämään noin 10 minuutin kuluttua, mutta kannattaa tarkkailla kuitenkin uunia välillä, ettei cookiet pääse kärähtämään. Se kun on niin uunikohtaista. Minun uunini on melko äkäistä laatua.




Kun munakello pärähtää soimaan, tai muuten toteat hetken koittaneen, ota suklaamurokeksit uunista. Kannattaa ehkä antaa jäähtyä hetki, jos ei halua polttaa suutansa. (Voi että kun muuten rupesikin tekemään kaakaota mieli tässä kohtaa)...




Syö ja bloggaa tapahtuneesta.




And that's the way the cookie crumbles!<sup>(*



*)</sup> Kuka tietää mistä leffasta?