It's the eye of the tiger

Nelonen (se tv-kanava) ilmoitti tänään, että Selviytyjät (se tv-sarja) palaa Suomeen ja tällä kertaa julkkisversiona. Itse en kyllä muista sitä aiemmin edes tulleen, mutta kai sitä on tullut koska käytetään sanaa palaa.

Ajattelin kirjoittaa teille lyhyen ja täysin tyhjänpäiväisen selonteon noista julkkistyypeistä kevennyksenä edelliselle postaukselle. Sen jälkeen kun vaihtoehdot oli käytännössä koko blogin lopettaminen siihen tai äkkiä vaan jotain huttua perään. Niin saatte nyt sitä huttua.

Juontaja:

• Juuso Mäkilähde. Olen tästä ilahtunut, koska Juuso on lempparijuontajani heti Antti Holman jälkeen. Tämä hyvä. 

Kilpailijat:

• Tanssinopettaja Helena Ahti-Hallberg. Koska ohjelma kuvataan Filippiineillä kesäaikaan, niin Helena saa varmasti pitää dekolteensa hyyyyyvin avoimena koko sarjan ajan. 
• Pokeriammattilainen Ilari Sahamies. No tästä tyypistä en tiedä kuin nimen. Voi olla etu.
• James Nikander aka Musta Barbaari. Ainakin luulisi, että kunto riittää keskivertojannua paremmin ja myös suojaa aurinkoa vastaan löytyy omasta takaa. Lisäksi osaa katsojista ei haittaa jos James vähentää vaatteita. 
• Fitnessmalli Janni Hussi. Janni pärjää. Janni on sisukas. 
• Somepersoona Maria "Jekku" Berglund. Nevahöörd, mutta nainen, joten hyvä. (Kilpailijoiden sukupuolisuhde on 9  miestä ja 7 naista. Mielestäni tuo olisi voitu laittaa ihan fifty-fifty.)
• Erikoismies Juhana Helmenkalastaja. Mistä tääkin tyyppi on taas kalastettu esiin? Muistan, että Juhana oli joskus sata vuotta sitten Diilissä ja oli varsin erikoinen hahmo. Meillä oli Juhanan kanssa yhteinen kauneusvinkki eli valokynän sijasta Max Factorin panstickia silmänaluksiin (vanhat lukijani ehkä muistavat noista aluksista käydyn debatin, ellei dementia ole iskenyt). En tiedä käyttääkö Juhana tuota niksiä enää, mutta minä käytän.
• Näyttelijä Kai Vaine. Kaitsu on niin ihana ja kuuma. Pakko ehkä katsoa tätä ohjelmaa ihan vain hänen takiaan. (Kuten Gladiaattoreita vain Vertin takia). Kai asui joskus muinoin Tampereella ja olin aina häneen törmätessäni ihan että humina humina humina... (Katsokaa tämä Frendien pätkä, jos ette tajua mistä puhun). 
• Ex-alppihiihtäjä Kalle Palander. En mä tiedä mitä tästä sanoisi. Joko tulee menestymään kisassa hyvin tai sitten ei. Joko ärsyttää tai sitten ei. Nähtäväksi jää.
• Toimittaja Katja Ståhl. Hauska nainen, ainakin sen perusteella mitä olen telkussa nähnyt omana itsenään, ei-juontajan ominaisuudessa. Saattaapi tuoda viihdettä ohjelmaan.
• Radiojuontaja Kimmo Vehviläinen. Elän siinä käsityksessä, että Kimmo ei — anteeksi nyt vaan — ole se penaalin terävin kynä, ainakin hän näyttää aina olevan vähän kujalla. Ei myöskään varsinaisesti maamme johtavia feministejä. Ennakkoasenteena ärsyttää jo.
• Mediapersoona Cristal Snow. Tota noin niin. Tykkään kyllä Cristalista, mutta on kyllä melkoinen ihme, jos tyyppi tulee pärjäämään kovinkaan askeettisissa olosuhteissa. Saatan myös yllättyä iloisesti. Prove me wrong.
• Laulaja Mariko Pajalahti. Kwanista tuttu. Hirveänä ei ole ennakkotietoja Marikosta, mutta jos hän on kerta joogaopettajakin, niin varmaan jonkinlainen zen pysyy ainakin tilanteessa kuin tilanteessa. 
• Mentalisti Noora Karma. Jotenkin en tätä tyyppiä jaksa missään televisiossa, toivottavasti ei ainakaan rupea mentaloimaan. Luultavasti se porukan kovin manipuloija, koska mentalisti.
• Malli Sara Chafak. Sara on ainakin käynyt armeijan, joten se voi olla hänen etunsa. Miestenhän on pakko käydä armeija (tai sivari tai mennä vankilaan), joten se ei kerro varsinaisesti miehestä mitään, mutta jos nainen menee vapaaehtoisesti armeijaan (meinasin kirjoittaa vankilaan), niin se yleensä kertoo jonkinlaisesta sissiluonteesta jo valmiiksi. 
• Sulkapalloilija Ville Lång. No en kyllä hänestäkään mitään tiedä, mutta koska urheilija, niin varmaan ainakin kunto on hyvä. 
• Yrittäjä Sampo Kaulanen. Ei jumalauta. Ei jumalauta. Eihän se Sampon vika ole, että olen korviani myöten täynnä niitä Sampon kaupan "tykkää ja jaa" -postauksia, vaikka olen jo vuosia sitten piilottanut koko lafkan itseltäni Facebookista. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kyllähän se on juurikinIt's the eye of the tiger Sampon vika. 

Huh huh, johan ne loppui, olipas niitä paljon. Ehkä teen tästä kaksiosaisen kirjoituksen ja sitten sarjan loputtua (mikäli edes olen jaksanut seurata sitä) vertaan, miten paljon käsitykseni tyypeistä on muuttunut ohjelman aikana. Ai niin, ohjelma siis alkaa joskus ensi keväänä. 

Oi Emma, Emma

Muutama sananen eilisestä Emma-gaalasta. Niin, nämä kaikki kotimaiset gaalathan on katsottava, vaikka ne tuottavatkin enemmän myötähäpeää (jos sellaista harrastaisin) kuin positiivisia fiiliksiä.

Ensinnäkin ne juontajat. Malli Anne Kukkohovi ja XL5-Mika. No okei, se Mika on "ihan kiva", mutta se Kukkohovi... Apua. Ensinnäkin se pökki ja töni sitä itseään puolet pienempää XL5-Mikaa koko gaalan ajan ja sen lisäksi kiljahteli noin 2536 kertaa juontojensa alussa, lopussa ja keskellä. Silleen "wohoo" tai lähinnä "wouh" -tyyppisesti. Facebookissa suunniteltiin kavereiden kesken juomapeliä, jossa saisi ottaa huikan joka kerta kun Anne Kukkohovi kiljahtaa, mutta kellään ei olisi ollut riittävästi viinaa saati sitten viinapäätä siihen hommaan. Kun kyseessä oli kuitenkin Ylen kanavilla oleva gaala, niin miksei sitä olisi voinut juontaa jotkut YleX:n juontajat, kuten vaikka lle Uusivuori ja... Ile Uusivuori?

Seurasin gaalaa taas Twitteristä siinä samalla ja yleisöpalkinnon jaon jälkeen aloin ihmetellä outoa kuhinaa Twitterissä. Menellään saattoi olla joku "1D"-skandaali. En yhtään ymmärtänyt mistä oli kyse ennen kuin pengoin hieman syvemmältä. On olemassa siis joku brittiläis-irlantilainen poikabändi (nimenomaan poika-, ei mies-) nimeltään One Direction, joka on tullut kolmanneksi sikäläisessä X Factorissa. Never heard, mutta nyt tämän bändin olisi pitänyt voittaa yleisö-Emma. Nuoriso oli Twitterissä (en edes tiennyt, että nuoriso käyttää Twitteriä) todella järkyttyneitä, kun Elonkerjuu korjasi potin. Suomi ei kuulemma näköjään halua mitään kovia bändejä tänne keikalle. Hahahaa... No jos se yhdestä Emma-patsaan voitosta tai voittamatta jäämisestä on kiinni, niin ehkä ei kannata vaivautuakaan. Vaikka Elonkerjuun voitto kertoi jotain samaa, kuin Salkkari-leffan yleisöpalkinnon voitto Jussi-gaalassa, niin olin silti tyytyväinen, ettei Lauri Tähkä voittanut tällä kertaa. Buahahaa.

Sitten on vielä hiukan ruodittava yhtyettä ja ilmiötä nimeltä Pää kii. Siis mikä juttu tää nyt on? Onko Pää kii oikeasti jengin mielestä hyvä "punkbändi"? Pää kii voitti ainakin kriitikkopalkinnon Emma-gaalassa. Jep jep. Siinä vaiheessa kun suuri yleisö ja kriitikot tykkäävät, niin voi melko turvallisin mielin todeta, että touhusta on punk kaukana. Niin kuin Apulannan (josta myös nykyisin on punk kaukana) Toni (joka on tähän asti boikotoinut Emma-gaalaa, muttei näköjään enää) sanoi palkintoa pokatessaan: "Ainahan se on näin, että jos meidän bändi voittaa jotain, niin se kertoo siitä, että asiat on todella synkällä tolalla". En tiedä tarkoittiko Toni sitä, että bändin kannalta synkällä tolalla, mutta itse lähtisin tulkitsemaan sen niin. Hiukan kyllä Pää kiin dissausmielialaani heikensi se, että ne olivatkin ottaneet Tehis-Oton laulamaan Emma-gaalaan, joten samaan aikaan inhosin ja rakastin. Koska Otto on vaan aika ihana, vaikka voissa paistaisi. Mutta ei paisteta.

Eipä sillä, saahan siitä Pää kiistä tykätä, jos ei ole elämässään erityisen punk-orientoitunut, mutta meikäläiselle punk on aina jotain vähän enemmän ja Pää kii on yhtä punkia kuin vaikka joku Juustopäät, jota hypetettiin 90-luvulla. Sitä paitsi Pää kiin kiitospuhekin oli jotenkin vaivaannuttava, kun keski-ikää lähestyvät miehet (bändin nokkamies Teemu Bergman on minun ikäiseni, joten saan sanoa noin) yrittävät leikkiä nuorta ja rebeliä kiittämällä esim. äitiä joka lainasi autoaan yms. Oikeasti kuitenkin käyvät puku päällä oikeissa töissä ja ajelevat leasing-autoilla.

No, tuo nyt on tuota, että jos joku menestyy kaupallisesti, niin on myynyt sielunsa ja musiikkinsa eikä voi olla enää aito jne. Ei se minua haittaa, mutta joku tuossa Pää kii -hypessä nyt vaan vaivaa ihan suunnattomasti. Ehkä se, että meillä on oikeasti ihan hiton hyviä punkbändejä, jotka eivät koskaan saa minkäänlaista arvostusta missään gaaloissa, saati sitten kriitikoilta. Ilmeisesti ne vaan ovat vähän liian rajua kamaa suurelle yleisölle. Ja ennen kuin joku vetää tuon Otto-kortin esiin tässä kohtaa, niin tiedän, ettei Tehosekoitinkaan ole niitä katu-uskottavimpia bändejä, mutta eipä niitä punkbändiksi juuri olla tituleerattukaan sitten alkuaikojen.

No joo, se siitä. Ei minulla siitä Emma-gaalasta varmaan tämän enempää ole sanottavaa. Ei kun ai niin! Parasta koko Emma-gaalassa oli se, kun Tuure Kilpeläisen rumpali tai joku putosi lavalta! Sinne lavan taakse jonnekin lavasteisiin, humps vaan! Kerrankin jotain spontaania ja aitoa. (Tähän kohtaan silmänisku). Emma-gaalan voi muuten katsoa Yle Areenalta, jos tämän vuolaan ylistykseni jälkeen alkoi kiinnostaa.

Näköjään kun pääsin valittamasta mitäänsanomattomuudestani, niin joku tulppa poksahti ja tätä juttua alkoi taas tulla. Ehkä tarpeettomastikin. Niin, te ette tiedäkään, että tuolla luonnoksissa on puolivalmiina kirjoitelma joka koskee tasa-arvoista avioliittolakia. Ehkä julkaisen sen, kunhan valmiiksi saan, ehkä en.


Ps. Oletteko muuten huomanneet, että keskellä kaupunkia on punk?

What's the point if there's no point

Rupesin kirjoittamaan postausta, mutta sitten tajusin, ettei minulla ole mitään sanottavaa ja pyyhin sen pois. Päätin, että en enää kirjoittele postauksia väkisin, jos ei ole mitään sanottavaa. Ja sitten kirjoitin postauksen siitä, etten kirjoita enää postauksia, jos ei ole mitään sanottavaa.

Melkein teki mieli pyyhkiä pois tuo edellinen postauskin samalla vauhdilla, koska se jos mikä oli kuumehoureissa kirjoitettu, mutta päätin etten rupea sensuroimaan itseäni vain siksi, etteivät ajatukseni välttämättä saa kannatusta. Ja sitä paitsi Layne on pupu ja jumalasta seuraava. Olettaen, että Jim Morrison on se jumala. Paitsi etten ole ihan varma tuosta arvojärjestyksestä.

Olen yhä flunssassa. Onneksi aivastelu on vähän vähentynyt, niin ei tarvitse niistä ja rasvata nenääkään niin usein. Hiukkasen heikossa hapessa olen vielä. Lähdin tänään käymään yliopistolla, niin matkalla meinasin kävellä yhden talon seinää päin. Ja koululla elin jännittäviä hetkiä, kun jollekin puhuessani ei koskaan tiennyt etukäteen tuleeko kurkusta ääntä vai ei. Huomenna uudestaan, hiphei!

Okei. Joku flunssamato varmaan on ryöminyt aivoihini ja tyhmettänyt minut täysin. Hei tehdäänpä niin, että te päätätte mistä aiheesta kirjoitan seuraavaksi! Hahaa, mieletöntä delegointia! *mielipuolista naurua*

Mustan kissan paksut posket

Kiertelin noita Valokuvatorstain osallistujien blogeja lävitse ja yritin jopa kommentoida jokaiselle jotakin. Vaan kylläpä olikin vaikea kommentoida Vuodatuksen blogeihin. Jos jotenkin sai klikattua itsensä niihin kommenttiosaston kenttiin, niin piti vielä onnistua painamaan sitä lähetä-nappulaa. Kun/jos sen kommentin sai vihdoin useamman klikkauksen ja muun kikkakolmosen jälkeen lähtemään, niin sitten vielä tämä:



Tiedänhän minä, etten kovin asiaa ikinä lörpötä, mutta että vielä roskaa... Pah!

Iso O

Nyt olen lomani lusinut ja kaupungissakin pyörinyt jo reilun vuorokauden verran. Mökkeilystä ajattelin postata kuvien kera tuonnempana, mutta nyt on tärkeämpää asiaa!

Ennen lomaa törmäsin interwebin ihmeellisessä maailmassa Googlen uuteen (ainakin minulle uuteen) yhteisölliseen palveluun. Kyseessä on ilmeisesti joku Facebookin kaltainen mesta, jossa voi tavata uusia kavereita ja ylläpitää jo olemassa olevia ystävyyssuhteita. Ja uskokaa tai älkää, mutta tuon paikan nimi on Orkut. Kuulin noista Orkuista ihan sattumalta jostain ja oli aivan pakko tarkistaa kuulinko oikein. Kyllä kuulin, Orkut se on. Ehkä kertoo jotain henkisestä kypsymättömyydestäni, että hihittelin yhteisön nimelle kuin pahainen teini. Eipä tiennyt Google...

Yhteisö on muuten oikeasti nimetty luojansa Orkut Büyükköktenin mukaan. Voi miesparkaa, toivottavasti ei harkitse muuttoa Suomeen.

Puh, sanoi Puh

Osallistukaa blogin sisällöntuotantoon ja kertokaa mistä kirjoittaisin? Oma pääni on tällä hetkellä aivan tyhjä. Yritin etsiä jotain kivaa meemiäkin, mutta nekin on kaikki joko ihan tyhmiä tai jo tehty.

Tilastotietoa

• Tiedättekö mikä on kaikkein suosituin hakusana, jolla tänne ollaan tultu viimeisten 1,5 vuoden aikana? No sehän on tietysti oraakkeli. Oraakkeli ylittää suosiollaan jopa seuraavana tulevat hakusanat tiina, harmiton ja enimmäkseen. Viidenneksi suosituin hakusana on kummituseläin, mikä on aika söpöä. Hakusanojen top-10:een mahtuu vielä tatuoinnit, lempee, tatuointeja, nakkipiilo ja sanat. Suojakännit ja mummoseksi tulevat vasta kaukana noiden jälkeen.

• Ylivoimaisesti eniten tänne päädytään Blogilistan kautta. Jopa 55 % kävijöistä tulee jotain reittiä Blogilistalta. Toiseksi eniten kävijöitä tulee Bloggerin profiilini kautta. Kolmanneksi eniten jengiä lappaa Hurmaavasta itsemurhasta ja seuraavaksi eniten Annikin blogista. Noin 27,5 % tyypeistä tulee hakukoneiden kautta ja loput omia reittejään. Tilastoja tosin vääristää se, että ilmeisesti tuo tutkaimeni laskee myös Google Readerista tulleet tyypit hakukoneen (Googlen) kautta tuleviksi.

• Suurin osa, eli jopa 68 % teistä käyttää Firefoxia, ja vain 25 % on yhä Internet Explorerin vankeja. Mielenkiintoista on se, että täällä on käyty neljä kertaa Playstationilla. Ilmeisesti silläkin voi sitten surffailla netissä. Lähes 90 % käyttävät tuttua joskaan ei niin turvallista Windowsia. Microsoftin ei siis tarvinne pelätä monopolinsa puolesta, vaikka selaimensa onkin paska. Windowsin käyttöjärjestelmistä XP on ylivoimaisesti suosituin ja Vista tulee kakkosena, mutta vasta kaukana perässä. Mac tulee luonnollisesti kolmantena.

• Maantieteellisesti ei ole lainkaan yllättävää, että 94,5 % tämän blogin kävijöistä ovat Suomessa. Kakkosena vain hiukan päälle prosentin osuudella (1,02 %) tulee Saksa ja kolmantena alle prosentilla (0,79 %) Eurooppa. Jänskää, nuo ovat varmaan niitä kosmopoliitteja. Neljänneksi eniten porukkaa tulee Yhdysvalloista (0,73 %) ja viidenneltä sijalta löytyy Iso-Britannia (0,72 %). On tänne eksynyt kerran joku Libanonista, Portugalista, Irakista, Ukrainasta, Maltalta, Vietnamista, Costa Ricasta, Senegalista ja Indonesiastakin. Lähes 99 % kävijöistä on Euroopasta ja loput hiukkasen päälle yksi prosentti muista maanosista.

• Eniten lukijoita käy tiistaisin. Maanantai, keskiviikko ja torstai ovat myös aika vilkkaita päiviä, mutta loppuviikosta kävijämäärät notkahtavat. Suurin kävijäpiikki on iltaisin kl0 20-23. Kuukausissa ei ole havaittavissa samanlaista säännönmukaisuutta. Eniten kävijöitä ikinä on käynyt vuosi sitten toukokuussa ja toiseksi eniten tämän vuoden maaliskuussa. Keskimääräisesti täällä käy 152 nenua per päivä ja suurin kävijämäärä on ollut 13.5.2008, jolloin täällä kävi jopa 390 tyyppiä. Mitähän silloin on tapahtunut? *tarkistaa* Jaa, se on näköjään ollut silloin sen suuren kriisin aikaan, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti Blogigaten nimellä, kun Blogilista muutti käyttöehtojaan ja yritti vääryydellä sekä viekkaudella saada meidät myymään sielumme Sanoma Digitalille.

Siinäpä ne tärkeimmät. Olikohan tämä tämän blogin kuivin postaus ikinä?





Loppukevennys.

Vinku vonku

Minua jotenkin huvittaa jotkut blogien lukijat^(*, jotka jossain vaiheessa alkavat kuvitella, että blogin kirjoittaja on heille jotakin velkaa tai jotenkin tilivelvollinen. Tuntuu, että mitä pidempään kirjoittaja bloggaa, niin sitä enemmän jotkut alkavat kuvitella olevansa joku auktoriteetti, joka voi käydä sanomaan kirjoittajalle miten hänen pitäisi ajatella tai kirjoittaa tai vaikkapa ihan suoranaisesti syyttää valehtelusta. Blogihan on siitä hauska juttu, että se voi olla vaikka ihan täysin fiktiivinen ja on käsittääkseni lukijan vastuulla sitten päättää uskooko kirjoitetun todeksi vai ei. Blogin kirjoittaja ei ole mitenkään velvollinen kirjoittamaan absoluuttista totuutta elämästään tai esimerkiksi jotenkin diplomaattisesti kaikkien osapuolten näkökulmasta. Jos joku asia vituttaa, niin sen voi sanoa. Jos haluaa ilmaista kyynisyytensä tai kritisoida jotain asiaa, niin ei ole välttämätöntä laatia silti kymmenkohtaista parannusehdotusta asiaan.

Joskus tuntuu, että koska olemme kasvottomina täällä netissä, niin jotkut kommentoijat eivät tajua, että blogin kirjoittajakin on ihan oikea ihminen. Lihaa ja verta. Sellainen, joka pahoittaa mielensä kun rumasti sanotaan. Yleensä myöskään näiden kommentoijien mielestä bloggaajalla itsellään, saati sitten jollain toisella kommentoijalla, ei ole oikeutta puolustaa bloggaajaa. Tai jos onkin, niin se ei missään tapauksessa saisi tapahtua yhtä hyökkäävään tai inhottavaan sävyyn kuin ne syytökset ovat tapahtuneet. Maltillisesti ja rakentavassa hengessä yleisön palvelijan pitäisi vain ottaa kaikki mitä päälle viskotaan.

Tämä aihe koskettaa minua henkilökohtaisesti tällä hetkellä siitä syystä, että olen tässä aivan hiljan tajunnut sensuroivani tosi paljon kaikkea mitä kirjoitan tänne. Minulla on useasti mielessä juttuja, joista haluaisin kirjoittaa. Esimerkiksi yhtenä aamuna bussissa kirjoitin mielessäni pitkän postauksen omista ajatuksistani, näkemyksistäni ja elämänkatsomuksistani, mutta sitten menen aina siinä ajatusketjussani niin pitkälle, että lopulta totean vain pahoittavani mieleni, mikäli julkaisen sen kirjoituksen. Ja sitten kirjoittelen vain höpöhöpöä, josta minä tai sinä tai hän ei voi pahoittaa mieltään. Tämänkin kirjoituksen julkaisemista mietin ihan viimeiseen sekuntiin asti...

No joo. Kunhan tässä nyt taas jupisin. Kyynisenä ihmisenä en usko blogijupinoideni muuttavan maailmaa, enkä aio tässä kuitenkaan perustella vaihtoehtoista tapaa muuttaa maailmaa.



*) Loppuun on muuten pakko vielä lisätä, että 99 % lukijoista, kommentoijista ja toisista bloggaajista ovat oikein ihania sekä älyllisiä ihmisiä ja hyviä tyyppejä. Purin tässä nyt vain ajatuksiani sitä haisevaa yhtä prosenttia kohtaan, jotka aina joskus pilaavat kivan kaikilta muiltakin.

(Tähän pitäisi varmaan vielä liittää 10 liuskaa pitkä selvitys siitä, millaisia tapauksia tämä kirjoitus koskee tai ei koske, mutta oletan jokaisen normaalilla järjellä varustetun ymmärtävän, että en tarkoita esimerkiksi rakentavaa kritiikkiä tai sitä jos joku haluaa herättää keskustelua jostain yhteiskunnallisesta epäkohdasta jne.)

Hah

Kävin tuossa Hobby Hallin nettisivuilla pyörimässä ja kun siellä tyrkytettiin jotain kävijäkyselyä, niin ajattelin vastata. Ensimmäisellä sivulla kysyttiin viimeisenä kysymyksenä, että puuttuiko nettikaupasta jotain mitä olisit halunnut ostaa. Vastasin "kyllä", koska en löytänyt sellaista mitä etsin, ja painoin "seuraava". Kysely palasi takaisin ihan samalle sivulle. Painoin uudestaan "seuraava" ja yhä pyörin vain samalla sivulla. Vasta kun vaihdoin viimeisen kysymyksen vastaukseksi "ei", niin pääsin etenemään kyselyssä eteenpäin.

Saahan sitä tuollakin tavoin itseään miellyttäviä vastauksia kyselyihin.


Kamalaa! Ikää kysyttäessä jouduin ruksimaan kohdan 30 - 39!!!

Otsikot senkun paranee

Intiimit kuvat? Mistähän Obaman suuresta päivästä nuo kuvat oikein onkaan...

Vrt.


Iltalehti

Not everyone here is that fucked up and cold

Ihan nyt on kuulkaas pakko hiukan selventää yhtä asiaa. Eräs toisaalla sanottu asia sai minut miettimään, että ymmärretäänköhän minut täällä (tai missään) aina välttämättä oikein. Tarkoitan siis sitä, että kun esimerkiksi laitan noita biisitaistoja ja pyydän teitä ilmaisemaan mielipiteenne, ja siinä temmeltäessä saatan sanoa esimerkiksi jollekin hänen olevan oikeassa tai väärässä, niin ettehän te oikeasti luule että minä oikeasti pitäisin omaa mielipidettäni oikeana ja teidän vääränä? Esimerkiksi noista kahdesta edellisestä kappaleesta tykkään kyllä molemmista (ja yleensäkin tykkään niistä mitä vastakkain asettelen), mutta minusta on vain hauskaa leikkiä olevani ihminen, jolla on Ainut Oikea Musiikkimaku. Saatan myös ilmaista mielipiteeni aika voimakkaasti, jos en pidä jostakin yhtyeestä. Toivon, että kukaan ei pahoita mieltään siitä? Erityisesti musiikki (ja joskus miehetkin) jakavat mielipiteeni sillä tavalla, että joko se on silkkaa paskaa tai sitten aivan älyttömän ihanaa. Niitä keskitien kulkijoita en sitten vaivaudu edes kommentoimaan. Levitän toisinaan tätä oikeassa olemisen ilosanomaa muissakin asioissa kuin vain musiikissa, mutta tämähän on vain minun blogini ja vain minun mielipiteeni. Hyväksyn yhtälailla muiden mielipiteet ja minulle saa sanoa aivan vapaasti vastaan. Älkää siis ottako sitä kovin tosissanne. Ymmärrätte varmaan, että se on vain läppää. Ymmärrättehän?

On toinenkin asia, mikä hämmentää joskus täällä blogissa mielipiteitä vaihtaessa. Minähän olen täällä useimmiten hyväntuulinen, iloinen, hauska enkä kirjoittele kovin tosissani (paitsi tietysti silloin, jos jaan ajatuksiani jostain vakavasta asiasta). Tämän varmasti ovat ainakin täällä pidempään pyörineet ihmiset havainneet. En tiedä johtuuko tuosta edellä mainitusta asiasta, mutta sitten tuntuu olevan sellainen lieveilmiö, että jos kirjoitan jostain asiasta vakavammin tai vaikkapa vastaan johonkin kommenttiin tiukan asiallisesti, niin joillekin ainakin tuntuu syntyvän sellainen mielikuva, että olen nyt sitten heti vetänyt herneet nenään tai olen ihan tosi tuohtunut siitä, mitä nyt ikinä olenkaan kirjoittanut. Mikä nyt ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Jos en joskus heitä vitsiä asioista, niin se ei tarkoita että olisin ärtynyt. Jos minä hermostun, mitä on kyllä tapahtunut täällä tosi harvoin, niin kyllä te sitten huomaatte sen esimerkiksi lisääntyneestä voimasanojen käytöstä. Saatan myös sanoa ihan suoraan, että nyt muuten vituttaa. (Tosin ristiriitaisena ihmisenä minua saattaa vituttaa vaikka en olisikaan erityisen vihainen). Mutta tätähän tämä on, kun ei näe toisen ihmisen ilmeitä tai eleitä eikä kuule äänensävyä. Väärinymmärryksiä syntyy.

Mitä tässä nyt siis olen yrittänyt kahdessa edellisessä kappaleessa sanoa, niin en oikeasti ole mitenkään pelottava, herkkänahkainen enkä itsekeskeinen ääliö. Eli ihan tosi, arvostan mielipiteitänne vaikka olisimmekin eri mieltä. Ja hyväksyn sen, että minun kanssani ei olla samaa mieltä asioista. Mutta makuasioistahan ei voi kuin kiistellä. Minä itse kyllä tykkään makuasioista kiistelemisestä, etenkin silloin jos olen varma asiastani. Tiedän että on muitakin jotka tykkäävät kiistellä mielipiteistä, mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät tykkää.

Minun piti alunperin kirjoittaa jostain ihan muusta tänään, mutta tämä nyt meni taas vähän... lässynlää. Uusi yritys huomenna! :)